58. Helene Schjerfbeck (1862-1946)

Kotona

sign., hiili, gouache, vesiväri paperille Kirjallisuus: Ahtela (1953), luettelonumero 316., 1903. Kuvattu s. 147 (luettelonumero 168.) Ateneumin vuoden 1992 näyttelyn luettelossa. Näyttelyt: Helene Schjerfbeckin muistonäyttely 10.7.-24.8.1980 Helsingin Taidetalo, Helene Schjerfbeck 2.2.-5.4.1992, Ateneum, nro 168. 1900-luvun alussa Helene Schjerfbeck asui äitinsä Olgan kanssa Hyvinkäällä, jonne pääkaupungissa ylirasituksesta kärsinyt taiteilija oli terveydellisistä syistä muuttanut. Kaiken tavallisuuden keskellä kuitenkin ristiriita sisäisen taiteilijanpalon ja velvollisuuksien välillä riisti Schjerfbeckiä ja sai hänet toisinaan katkeraksi. Hän kaipasi vahvasti myös rauhaa ja yksityisyyttä, jota äidin kanssa ahtaasti asuessa ei aina ollut saatavilla. Kodin työt ja arkiset askareet, äidin vanhanaikaisten vaatimusten mukaisesti, ärsyttivät Heleneä, mutta hän koetti silti hoitaa osansa, tuntien useinkin omantunnontuskia. Äiti puolestaan, joka oli omassa elämässään joutunut tyytymään osaansa, eikä voinut tavoitella omia unelmiaan, ei kenties myöskään aina ymmärtänyt tyttären vahvaa tunteenpaloa ja tämän toivetta hankkia heille ulkopuolista apua, saadakseen maalata rauhassa. Samalla äiti – kirjeenvaihdonkin perusteella – arvosti tyttären lahjakkuutta ja oli hyvin ylpeä siitä.    Vaikka taiteilija arvosteli äitiään hivenen kärkkäästikin, 1900-luvun alussa tämä näyttäytyy hänen töissään kauniina, lempeänä ja lähestyttävänä vanhuksena. Äiti oli Schjerfbeckin läheisin, merkittävä osa hänen elämäänsä, ihminen, joka täytti hänen päivänsä. Yksinäisyys olisi saattanut olla musertavampi vaihtoehto. Teoksessa Kotona, Schjerfbeck vetää yksinkertaisella viivalla täydellisen hellästi hahmon, joka on keskittynyt omaan toimeensa. Äidin hiukset ovat hivenen pörrössä, katse on suunnattu syliin. Samana vuonna maalaamassaan, Turun taidemuseon kokoelmiin jo 1904 hankitussa isompikokoisessa teoksessa äiti ompelee. Molempien töiden ilmaisu on selkeää, yksinkertaista, herkkää. Hetki on vangittu täydellisellä vähäeleisyydellä, mutta samalla siinä on jotain voimakasta, tunnelmallista ja pysäyttävää. Koko luonnosmainen teos on riisuttu kaikesta turhasta. Äiti, kaiken keskellä vain – äiti.     Myöhemmin, vuonna 1915, Schjerfbeck maalasi itsestään omakuvan, jonka tausta on hopeasävyinen. On mahdollista ainakin jollain tasolla ajatella sitä vastaparina vuoden 1903 äiti-kuvalle, jonka tausta hehkuu hieman kullansävyisenä. 1915 Schjerfbeck oli jo 53-vuotias, ja entistä varmempi omaelämäkerrallisessa ilmaisussaan. Schjerfbeckin luomisen ydin oli ihmisyyden kuvaaminen, ja näin myöhemmin arvioituna hänen vahva ymmärryksensä ja lopultakin rakkautensa loistaa läpi Kotona-teoksen ilmaisun.   Teksti: Johanna Lindfors Kiitämme asiantuntija-avusta Leena Ahtola-Moorhousea.

Huutokauppa päättyi 23.11.2023

Vasarahinta

Lähtöhinta

100 000 €
hiili, gouache, vesiväri paperille

Kirjallisuus: Ahtela (1953), luettelonumero 316., 1903. Kuvattu s. 147 (luettelonumero 168.) Ateneumin vuoden 1992 näyttelyn luettelossa.

Näyttelyt: Helene Schjerfbeckin muistonäyttely 10.7.-24.8.1980 Helsingin Taidetalo, Helene Schjerfbeck 2.2.-5.4.1992, Ateneum, nro 168.

1900-luvun alussa Helene Schjerfbeck asui äitinsä Olgan kanssa Hyvinkäällä, jonne pääkaupungissa ylirasituksesta kärsinyt taiteilija oli terveydellisistä syistä muuttanut. Kaiken tavallisuuden keskellä kuitenkin ristiriita sisäisen taiteilijanpalon ja velvollisuuksien välillä riisti Schjerfbeckiä ja sai hänet toisinaan katkeraksi. Hän kaipasi vahvasti myös rauhaa ja yksityisyyttä, jota äidin kanssa ahtaasti asuessa ei aina ollut saatavilla. Kodin työt ja arkiset askareet, äidin vanhanaikaisten vaatimusten mukaisesti, ärsyttivät Heleneä, mutta hän koetti silti hoitaa osansa, tuntien useinkin omantunnontuskia. Äiti puolestaan, joka oli omassa elämässään joutunut tyytymään osaansa, eikä voinut tavoitella omia unelmiaan, ei kenties myöskään aina ymmärtänyt tyttären vahvaa tunteenpaloa ja tämän toivetta hankkia heille ulkopuolista apua, saadakseen maalata rauhassa. Samalla äiti – kirjeenvaihdonkin perusteella – arvosti tyttären lahjakkuutta ja oli hyvin ylpeä siitä. 

 

Vaikka taiteilija arvosteli äitiään hivenen kärkkäästikin, 1900-luvun alussa tämä näyttäytyy hänen töissään kauniina, lempeänä ja lähestyttävänä vanhuksena. Äiti oli Schjerfbeckin läheisin, merkittävä osa hänen elämäänsä, ihminen, joka täytti hänen päivänsä. Yksinäisyys olisi saattanut olla musertavampi vaihtoehto. Teoksessa Kotona, Schjerfbeck vetää yksinkertaisella viivalla täydellisen hellästi hahmon, joka on keskittynyt omaan toimeensa. Äidin hiukset ovat hivenen pörrössä, katse on suunnattu syliin. Samana vuonna maalaamassaan, Turun taidemuseon kokoelmiin jo 1904 hankitussa isompikokoisessa teoksessa äiti ompelee. Molempien töiden ilmaisu on selkeää, yksinkertaista, herkkää. Hetki on vangittu täydellisellä vähäeleisyydellä, mutta samalla siinä on jotain voimakasta, tunnelmallista ja pysäyttävää. Koko luonnosmainen teos on riisuttu kaikesta turhasta. Äiti, kaiken keskellä vain – äiti.  

 

Myöhemmin, vuonna 1915, Schjerfbeck maalasi itsestään omakuvan, jonka tausta on hopeasävyinen. On mahdollista ainakin jollain tasolla ajatella sitä vastaparina vuoden 1903 äiti-kuvalle, jonka tausta hehkuu hieman kullansävyisenä. 1915 Schjerfbeck oli jo 53-vuotias, ja entistä varmempi omaelämäkerrallisessa ilmaisussaan. Schjerfbeckin luomisen ydin oli ihmisyyden kuvaaminen, ja näin myöhemmin arvioituna hänen vahva ymmärryksensä ja lopultakin rakkautensa loistaa läpi Kotona-teoksen ilmaisun.

 

Teksti: Johanna Lindfors

Kiitämme asiantuntija-avusta Leena Ahtola-Moorhousea.

Aihe Kotona
Signeerattu Kyllä
Lisätiedot hiili, gouache, vesiväri paperille

Kirjallisuus: Ahtela (1953), luettelonumero 316., 1903. Kuvattu s. 147 (luettelonumero 168.) Ateneumin vuoden 1992 näyttelyn luettelossa.

Näyttelyt: Helene Schjerfbeckin muistonäyttely 10.7.-24.8.1980 Helsingin Taidetalo, Helene Schjerfbeck 2.2.-5.4.1992, Ateneum, nro 168.

1900-luvun alussa Helene Schjerfbeck asui äitinsä Olgan kanssa Hyvinkäällä, jonne pääkaupungissa ylirasituksesta kärsinyt taiteilija oli terveydellisistä syistä muuttanut. Kaiken tavallisuuden keskellä kuitenkin ristiriita sisäisen taiteilijanpalon ja velvollisuuksien välillä riisti Schjerfbeckiä ja sai hänet toisinaan katkeraksi. Hän kaipasi vahvasti myös rauhaa ja yksityisyyttä, jota äidin kanssa ahtaasti asuessa ei aina ollut saatavilla. Kodin työt ja arkiset askareet, äidin vanhanaikaisten vaatimusten mukaisesti, ärsyttivät Heleneä, mutta hän koetti silti hoitaa osansa, tuntien useinkin omantunnontuskia. Äiti puolestaan, joka oli omassa elämässään joutunut tyytymään osaansa, eikä voinut tavoitella omia unelmiaan, ei kenties myöskään aina ymmärtänyt tyttären vahvaa tunteenpaloa ja tämän toivetta hankkia heille ulkopuolista apua, saadakseen maalata rauhassa. Samalla äiti – kirjeenvaihdonkin perusteella – arvosti tyttären lahjakkuutta ja oli hyvin ylpeä siitä. 

 

Vaikka taiteilija arvosteli äitiään hivenen kärkkäästikin, 1900-luvun alussa tämä näyttäytyy hänen töissään kauniina, lempeänä ja lähestyttävänä vanhuksena. Äiti oli Schjerfbeckin läheisin, merkittävä osa hänen elämäänsä, ihminen, joka täytti hänen päivänsä. Yksinäisyys olisi saattanut olla musertavampi vaihtoehto. Teoksessa Kotona, Schjerfbeck vetää yksinkertaisella viivalla täydellisen hellästi hahmon, joka on keskittynyt omaan toimeensa. Äidin hiukset ovat hivenen pörrössä, katse on suunnattu syliin. Samana vuonna maalaamassaan, Turun taidemuseon kokoelmiin jo 1904 hankitussa isompikokoisessa teoksessa äiti ompelee. Molempien töiden ilmaisu on selkeää, yksinkertaista, herkkää. Hetki on vangittu täydellisellä vähäeleisyydellä, mutta samalla siinä on jotain voimakasta, tunnelmallista ja pysäyttävää. Koko luonnosmainen teos on riisuttu kaikesta turhasta. Äiti, kaiken keskellä vain – äiti.  

 

Myöhemmin, vuonna 1915, Schjerfbeck maalasi itsestään omakuvan, jonka tausta on hopeasävyinen. On mahdollista ainakin jollain tasolla ajatella sitä vastaparina vuoden 1903 äiti-kuvalle, jonka tausta hehkuu hieman kullansävyisenä. 1915 Schjerfbeck oli jo 53-vuotias, ja entistä varmempi omaelämäkerrallisessa ilmaisussaan. Schjerfbeckin luomisen ydin oli ihmisyyden kuvaaminen, ja näin myöhemmin arvioituna hänen vahva ymmärryksensä ja lopultakin rakkautensa loistaa läpi Kotona-teoksen ilmaisun.

 

Teksti: Johanna Lindfors

Kiitämme asiantuntija-avusta Leena Ahtola-Moorhousea.

Lunastus

viiden (5) arkipäivän sisään osoitteessa Tehtaankatu 36, Helsinki. Huutokauppapäivän lisäksi arkisin klo 11-17 ja huutokauppaviikon ensimmäisenä lauantaina klo 11-15. 
Lue lisää täältä. Lunastusajan umpeuduttua perimme säilytysmaksun, joka on 5 €/kohde/arkipäivä (isokokoiset kohteet 10 €/kohde/arkipäivä).