133. Albert Edelfelt (1854-1905)

Mataleenan pää II

öljy, sign. 1890, Kirjallisuus: B. Hintze, Albert Edelfelt, Helsingfors 1942-44, luettelonro 552. Hanne Selkokari, Kalleuksia Isänmaalle, Eliel Aspelin-Haapkylä taiteen keräilijänä ja taidehistorioitsijana, SMYA 115 FFT, Vammala 2008. Syksyllä 1890 Albert Edelfelt maalasi teoksensa Kristus ja Mataleena (kuuluu Ateneumin kokoelmaan) perheen kesäpaikassa Haikkoossa Porvoon lähellä. Hän jäi maalle palvelijoiden kanssa lokakuussa, saadakseen vangittua kylmän, kirpeän syyspäivän kultaisten lehtien kanssa, kun ensilumi satoi. Vaimo Ellan, Erik-pojan kanssa, oli Saaren kartanossa [Tammelassa] ja Edelfeltin äiti Alexandra, Annie- ja Berta-sisarten kanssa Helsingissä. Perhe sai siellä tulla toimeen ilman palvelusväkeä, sillä taiteilija tarvitsi heitä malleiksi maalaukseensa; puutarhurimestari Ekman seisoi Kristuksena ja kalastajantytär Ida Mataleenana. Kerrotaan, että Idan sulhanen oli hukkunut, mutta sen tyttö myöhemmin kielsi. Tarinaa vahvistaa joka tapauksessa hänen kykynsä eläytyä suruun kyynelsilmin. Aihe on otettu Elias Lönnrotin Kantelettaresta, Kalevala-eepoksen sisarteoksesta, joka on saneltu 1840. Albert Edelfelt tilasi Kantelettaren äidilleen kesällä 1889 Porvoosta, kun tämä oli vierailulla vaimon perheen tilalla Saaren kartanossa. Omilla käännöksillään ja muilla ajan ruotsinkielisillä tulkinnoilla Lönnrot halusi nostaa esille kulttuuriaarteina suomalaisen kansan laulujen sanarikkauden. Aihe Kristukseen ja Mataleenaan löytyy Kantelettaren kolmannen kirjan viidennestä laulusta. Mataleenan vesimatka on jopa käännetty Mataleenan lauluksi. Aihe löytyy Raamatusta, jossa syntinen nainen Maria Magdalena pesee Jeesuksen jalat katumustekonaan. Kantelettaren mukaan hän oli tappanut kolme poikaansa ja koska Jeesus tiesi tämän, hän halusi sovittaa syntinsä. Tämä raamatullinen tarina elää katolisessa maailmassa useina versioina ja Pariisissa La Madeleinen kaunis kirkko on omistettu hänelle, seikka, joka tietenkin sopi Edelfeltiin, sillä hän maalasi aiheensa asettaakseen sen näytteille ns. Uuteen salonkiin Pariisissa 1891. Suomessa nämä runot elävät edelleen Ritvalan Helka-lauluissa ja -juhlissa. ”Mitäs puhut Suomen sulha, Suomen sulha, maiten orja, Isäni ikuinen paimen, Ruotiruovoilla elänyt; Kalanpäillä kasvaellut, Karjalaissa kaskismaissa!” ”Sis mä lienen Suomen sulha, Suomen sulha, maiten orja. Isäsi ikuinen paimen, Ruotiruovoilla elänyt, Kalanpäillä kasvaellut, Karjalaissa kaskismaissa; Ellen elkesi sanelen.” ”Sano kaikki, minkä tieät!” ”Kussas kolme poikalastas?— Yhen tuiskasit tulehen, Toisen vetkasit vetehen, Kolmannen kaivoit karkeeseen. /.../ Mataleena neito nuori Rupes vasta itkemähän, Itki vettä kiulun täysi, Kiesuksen jalat pesevi, Hiuksillansa kuivoavi:/.../” Albert Edelfeltin kiinnostusta kuvittaa Kanteletar voidaan selittää pariisilaisesta perspektiivistä. Kiinnostus symbolistisiin aiheisiin, erityisesti eri maiden muinaiseen runouteen, oli herännyt niin Englannissa mm. Ofelia-myytin myötä kuin Tanskassakin Fritz von Uhden (1848-1911) Jeesus-kuvauksista nykyaiheena tavallisten kansalaisten keskellä. Edelfelt kirjoittaa kirjeessä 1890, että Uhde on jo maalannut Vuorisaarnan, joten sitä motiivia hän ei voinut valita. Uhde, kuten monet muut 1800-luvun taiteilijat, jatkoivat vanhojen mestareiden jalanjäljissä. Teemaa noli me tangere (älä koske minuun) olivat kuvanneet taiteilijat keskiajalta lähtien, kuten Fra Angelico, Tizian ja Poussin. Edelfeltin luonnoskirjoissa näkyy, että myös hän harkitsi laittaa polvistuneen Mataleenan nykimään Jeesuksen pukua, ikonografisten noli me tangere-esikuvien mukaan. Öljymaalaus Mataleenan pää II on toinen kahdesta tunnetusta muotokuvasta, jotka esittävät Magdaleenaa. Ensimmäinen versio Mataleenan pää I, joka on luonnosmaisempi, kuuluu Lauri ja Lasse Reitzin taidesäätiön museon kokoelmiin Helsingissä. Nyt myynnissä oleva versio on kuulunut taidehistorioitsija, filosofian tohtori ja Helsingin yliopiston estetiikan professori Eliel Aspelin-Haapkylän (1847-1917) kokoelmaan. Aspelin-Haapkylä tutki taidetta ja keskiaikaisia kirkkoja. Maalaus näkyy hänen kotonaan Merilinnassa, Neitsytpolun ja Merikadun kulmatalossa, otetussa 1900-luvun alun valokuvassa. Kiitämme tekstistä ja asiantuntija-avusta Marina Catania., 42x35

Huutokauppa päättyi 27.11.2021

Vasarahinta 110 000 €

Lähtöhinta

120 000 €

Kirjallisuus: B. Hintze, Albert Edelfelt, Helsingfors 1942-44, luettelonro 552. Hanne Selkokari, Kalleuksia Isänmaalle, Eliel Aspelin-Haapkylä taiteen keräilijänä ja taidehistorioitsijana, SMYA 115 FFT, Vammala 2008.

Syksyllä 1890 Albert Edelfelt maalasi teoksensa Kristus ja Mataleena (kuuluu Ateneumin kokoelmaan) perheen kesäpaikassa Haikkoossa Porvoon lähellä. Hän jäi maalle palvelijoiden kanssa lokakuussa, saadakseen vangittua kylmän, kirpeän syyspäivän kultaisten lehtien kanssa, kun ensilumi satoi. Vaimo Ellan, Erik-pojan kanssa, oli Saaren kartanossa [Tammelassa] ja Edelfeltin äiti Alexandra, Annie- ja Berta-sisarten kanssa Helsingissä. Perhe sai siellä tulla toimeen ilman palvelusväkeä, sillä taiteilija tarvitsi heitä malleiksi maalaukseensa; puutarhurimestari Ekman seisoi Kristuksena ja kalastajantytär Ida Mataleenana. Kerrotaan, että Idan sulhanen oli hukkunut, mutta sen tyttö myöhemmin kielsi. Tarinaa vahvistaa joka tapauksessa hänen kykynsä eläytyä suruun kyynelsilmin.

Aihe on otettu Elias Lönnrotin Kantelettaresta, Kalevala-eepoksen sisarteoksesta, joka on saneltu 1840. Albert Edelfelt tilasi Kantelettaren äidilleen kesällä 1889 Porvoosta, kun tämä oli vierailulla vaimon perheen tilalla Saaren kartanossa. Omilla käännöksillään ja muilla ajan ruotsinkielisillä tulkinnoilla Lönnrot halusi nostaa esille kulttuuriaarteina suomalaisen kansan laulujen sanarikkauden. Aihe Kristukseen ja Mataleenaan löytyy Kantelettaren kolmannen kirjan viidennestä laulusta. Mataleenan vesimatka on jopa käännetty Mataleenan lauluksi. Aihe löytyy Raamatusta, jossa syntinen nainen Maria Magdalena pesee Jeesuksen jalat katumustekonaan. Kantelettaren mukaan hän oli tappanut kolme poikaansa ja koska Jeesus tiesi tämän, hän halusi sovittaa syntinsä. Tämä raamatullinen tarina elää katolisessa maailmassa useina versioina ja Pariisissa La Madeleinen kaunis kirkko on omistettu hänelle, seikka, joka tietenkin sopi Edelfeltiin, sillä hän maalasi aiheensa asettaakseen sen näytteille ns. Uuteen salonkiin Pariisissa 1891. Suomessa nämä runot elävät edelleen Ritvalan Helka-lauluissa ja -juhlissa.

”Mitäs puhut Suomen sulha, Suomen sulha, maiten orja, Isäni ikuinen paimen, Ruotiruovoilla elänyt; Kalanpäillä kasvaellut, Karjalaissa kaskismaissa!” ”Sis mä lienen Suomen sulha, Suomen sulha, maiten orja. Isäsi ikuinen paimen, Ruotiruovoilla elänyt, Kalanpäillä kasvaellut, Karjalaissa kaskismaissa; Ellen elkesi sanelen.” ”Sano kaikki, minkä tieät!” ”Kussas kolme poikalastas?— Yhen tuiskasit tulehen, Toisen vetkasit vetehen, Kolmannen kaivoit karkeeseen. /.../ Mataleena neito nuori Rupes vasta itkemähän, Itki vettä kiulun täysi, Kiesuksen jalat pesevi, Hiuksillansa kuivoavi:/.../”

Albert Edelfeltin kiinnostusta kuvittaa Kanteletar voidaan selittää pariisilaisesta perspektiivistä. Kiinnostus symbolistisiin aiheisiin, erityisesti eri maiden muinaiseen runouteen, oli herännyt niin Englannissa mm. Ofelia-myytin myötä kuin Tanskassakin Fritz von Uhden (1848-1911) Jeesus-kuvauksista nykyaiheena tavallisten kansalaisten keskellä. Edelfelt kirjoittaa kirjeessä 1890, että Uhde on jo maalannut Vuorisaarnan, joten sitä motiivia hän ei voinut valita. Uhde, kuten monet muut 1800-luvun taiteilijat, jatkoivat vanhojen mestareiden jalanjäljissä. Teemaa noli me tangere (älä koske minuun) olivat kuvanneet taiteilijat keskiajalta lähtien, kuten Fra Angelico, Tizian ja Poussin. Edelfeltin luonnoskirjoissa näkyy, että myös hän harkitsi laittaa polvistuneen Mataleenan nykimään Jeesuksen pukua, ikonografisten noli me tangere-esikuvien mukaan. Öljymaalaus Mataleenan pää II on toinen kahdesta tunnetusta muotokuvasta, jotka esittävät Magdaleenaa. Ensimmäinen versio Mataleenan pää I, joka on luonnosmaisempi, kuuluu Lauri ja Lasse Reitzin taidesäätiön museon kokoelmiin Helsingissä. Nyt myynnissä oleva versio on kuulunut taidehistorioitsija, filosofian tohtori ja Helsingin yliopiston estetiikan professori Eliel Aspelin-Haapkylän (1847-1917) kokoelmaan. Aspelin-Haapkylä tutki taidetta ja keskiaikaisia kirkkoja. Maalaus näkyy hänen kotonaan Merilinnassa, Neitsytpolun ja Merikadun kulmatalossa, otetussa 1900-luvun alun valokuvassa.

Kiitämme tekstistä ja asiantuntija-avusta Marina Catania.

Aihe Mataleenan pää II
Tekniikka öljy
Signeerattu Kyllä
Sign. 1890
Korkeus 42
Leveys 35
Lisätiedot

Kirjallisuus: B. Hintze, Albert Edelfelt, Helsingfors 1942-44, luettelonro 552. Hanne Selkokari, Kalleuksia Isänmaalle, Eliel Aspelin-Haapkylä taiteen keräilijänä ja taidehistorioitsijana, SMYA 115 FFT, Vammala 2008.

Syksyllä 1890 Albert Edelfelt maalasi teoksensa Kristus ja Mataleena (kuuluu Ateneumin kokoelmaan) perheen kesäpaikassa Haikkoossa Porvoon lähellä. Hän jäi maalle palvelijoiden kanssa lokakuussa, saadakseen vangittua kylmän, kirpeän syyspäivän kultaisten lehtien kanssa, kun ensilumi satoi. Vaimo Ellan, Erik-pojan kanssa, oli Saaren kartanossa [Tammelassa] ja Edelfeltin äiti Alexandra, Annie- ja Berta-sisarten kanssa Helsingissä. Perhe sai siellä tulla toimeen ilman palvelusväkeä, sillä taiteilija tarvitsi heitä malleiksi maalaukseensa; puutarhurimestari Ekman seisoi Kristuksena ja kalastajantytär Ida Mataleenana. Kerrotaan, että Idan sulhanen oli hukkunut, mutta sen tyttö myöhemmin kielsi. Tarinaa vahvistaa joka tapauksessa hänen kykynsä eläytyä suruun kyynelsilmin.

Aihe on otettu Elias Lönnrotin Kantelettaresta, Kalevala-eepoksen sisarteoksesta, joka on saneltu 1840. Albert Edelfelt tilasi Kantelettaren äidilleen kesällä 1889 Porvoosta, kun tämä oli vierailulla vaimon perheen tilalla Saaren kartanossa. Omilla käännöksillään ja muilla ajan ruotsinkielisillä tulkinnoilla Lönnrot halusi nostaa esille kulttuuriaarteina suomalaisen kansan laulujen sanarikkauden. Aihe Kristukseen ja Mataleenaan löytyy Kantelettaren kolmannen kirjan viidennestä laulusta. Mataleenan vesimatka on jopa käännetty Mataleenan lauluksi. Aihe löytyy Raamatusta, jossa syntinen nainen Maria Magdalena pesee Jeesuksen jalat katumustekonaan. Kantelettaren mukaan hän oli tappanut kolme poikaansa ja koska Jeesus tiesi tämän, hän halusi sovittaa syntinsä. Tämä raamatullinen tarina elää katolisessa maailmassa useina versioina ja Pariisissa La Madeleinen kaunis kirkko on omistettu hänelle, seikka, joka tietenkin sopi Edelfeltiin, sillä hän maalasi aiheensa asettaakseen sen näytteille ns. Uuteen salonkiin Pariisissa 1891. Suomessa nämä runot elävät edelleen Ritvalan Helka-lauluissa ja -juhlissa.

”Mitäs puhut Suomen sulha, Suomen sulha, maiten orja, Isäni ikuinen paimen, Ruotiruovoilla elänyt; Kalanpäillä kasvaellut, Karjalaissa kaskismaissa!” ”Sis mä lienen Suomen sulha, Suomen sulha, maiten orja. Isäsi ikuinen paimen, Ruotiruovoilla elänyt, Kalanpäillä kasvaellut, Karjalaissa kaskismaissa; Ellen elkesi sanelen.” ”Sano kaikki, minkä tieät!” ”Kussas kolme poikalastas?— Yhen tuiskasit tulehen, Toisen vetkasit vetehen, Kolmannen kaivoit karkeeseen. /.../ Mataleena neito nuori Rupes vasta itkemähän, Itki vettä kiulun täysi, Kiesuksen jalat pesevi, Hiuksillansa kuivoavi:/.../”

Albert Edelfeltin kiinnostusta kuvittaa Kanteletar voidaan selittää pariisilaisesta perspektiivistä. Kiinnostus symbolistisiin aiheisiin, erityisesti eri maiden muinaiseen runouteen, oli herännyt niin Englannissa mm. Ofelia-myytin myötä kuin Tanskassakin Fritz von Uhden (1848-1911) Jeesus-kuvauksista nykyaiheena tavallisten kansalaisten keskellä. Edelfelt kirjoittaa kirjeessä 1890, että Uhde on jo maalannut Vuorisaarnan, joten sitä motiivia hän ei voinut valita. Uhde, kuten monet muut 1800-luvun taiteilijat, jatkoivat vanhojen mestareiden jalanjäljissä. Teemaa noli me tangere (älä koske minuun) olivat kuvanneet taiteilijat keskiajalta lähtien, kuten Fra Angelico, Tizian ja Poussin. Edelfeltin luonnoskirjoissa näkyy, että myös hän harkitsi laittaa polvistuneen Mataleenan nykimään Jeesuksen pukua, ikonografisten noli me tangere-esikuvien mukaan. Öljymaalaus Mataleenan pää II on toinen kahdesta tunnetusta muotokuvasta, jotka esittävät Magdaleenaa. Ensimmäinen versio Mataleenan pää I, joka on luonnosmaisempi, kuuluu Lauri ja Lasse Reitzin taidesäätiön museon kokoelmiin Helsingissä. Nyt myynnissä oleva versio on kuulunut taidehistorioitsija, filosofian tohtori ja Helsingin yliopiston estetiikan professori Eliel Aspelin-Haapkylän (1847-1917) kokoelmaan. Aspelin-Haapkylä tutki taidetta ja keskiaikaisia kirkkoja. Maalaus näkyy hänen kotonaan Merilinnassa, Neitsytpolun ja Merikadun kulmatalossa, otetussa 1900-luvun alun valokuvassa.

Kiitämme tekstistä ja asiantuntija-avusta Marina Catania.

Lunastus

viiden (5) arkipäivän sisään osoitteessa Tehtaankatu 36, Helsinki. Huutokauppapäivän lisäksi arkisin klo 11-17 ja huutokauppaviikon ensimmäisenä lauantaina klo 11-15. 
Lue lisää täältä. Lunastusajan umpeuduttua perimme säilytysmaksun, joka on 5 €/kohde/arkipäivä (isokokoiset kohteet 10 €/kohde/arkipäivä).