Saarinen, Eliel (1873-1950) Katso täysikokoinen kuva

1. Saarinen, Eliel (1873-1950)

Lampetti, jugend, 1902-03, pakotettu kupari, metallityö Eric O.W. Ehrström, viidelle kynttilälle, kork. 70 cm, lev. 40,5 cm, provenienssi: Suur-Merijoen kartano - kirjallisuus: tämä lampetti on kuvattu kirjoissa “Suur-Merijoen kartanon historia” s. 12 (Timo Tuominen 1979); “Saarinen Suomessa” s. 33 valokuva nro 5 (Suomen Rakennustaiteen museo 1984); “Eliel Saarinen. Suomen aika 1896-1923” s. 109 kuva nro 8, s. 114 valokuva nro 14 (Suomen rakennustaiteen museo 1990); “Kotini on Linnani” s. 78 kuva nro 87, s. 79 valokuva nro 90, s. 81 valokuva nro 95 (Anna-Liisa Amberg 2003) Tämä on toinen Suur-Merijoen kartanon (1901-03) suuren keskushallin lampeteista. Lampettiparin suunnittelusta vastasi Eliel Saarinen ja toteutuksesta Eric O.W. Ehrström. Esineet on kuvattu Saarisen alkuperäisessä interiööriluonnoksessa (1902, vesiväri- ja tussi, SRM). Ne on dokumentoitu myös hallissa otetuissa valokuvissa (Signe Brander 1912, SRM). Halli oli Suur-Merijoen kartanon arkkitehtoninen ja toiminnallinen fokus, joka yhdisti kodin yksityiset ja julkiset toiminnot, Neuschellerin perhe-elämän ja sosiaalisen kanssakäymisen. Se oli suuri, kahden kerroksen korkuinen ristiholvattu tila; lattiapinta-ala oli 10x10 m. Hallin kautta oli pääsy talon kaikkiin suuntiin: yläkertaan, sisätiloihin sekä ulos terassille ja pihalle Lampettien paikka oli hallin rupattelunurkkauksessa (Plauderecke). Tämä halliin liittyvä syvennys oli tarkoitettu talon naisväelle. Saarisen alkuperäisluonnoksissa sen matala katto, kaakeliuuni, seiniä kiertävä sohva ja päivänvaloa suodattavat lasimaalaukset muodostavat intiimin seurustelu- ja oleskelutilan ja vetäytymispaikan. Keskushalli kokonaisuutena antoi mahdollisuuksia sekä lepoon että seuraelämään. Korkean holvikaton alle ja hallia ympäröiviin tiloihin oli sijoitettu mm. herrainhuone, musiikkihuone ja naisten huone eli budoaari. Halli itsessään oli suunniteltu siten, että siinä saattoi olla meneillään useita yhtaikaisia toimintoja; tila rinnakkaishuoneineen ja eri tavoin kalustettuine osineen tarjosi monia vaihtoehtoja oleskeluun ja kokoontumiseen. Näitä varten hallissa oli esimerkiksi avotakan edustalle sisustettu oleskelupaikka sohvineen, sisääntulon lähelle sijoitettu istuinryhmä nojatuoleineen ja pikkupöytineen sekä talon ainoa suuri ruokailutila pitkine pöytineen, tuoleineen ja lipastoineen. Tunnelma vaihteli väriskaalan, tekstiilien sekä lattia- ja seinämateriaalien mukaan; kokoavana elementtinä oli pienintä yksityiskohtaa myöten tarkasti harkittu jugend-estetiikka. Pohjoinen luonto ja keskiaika olivat keskushallin ja Suur-Merijoen kartanon kokonaissuunnitelman kantavia teemoja. Rupattelunurkkauksessa niitä edustivat S. Wuorion lasimaalaukset, aiheenaan itse kartanorakennus keskiaikaisena linnana ja kirkkona (1903). Eric O.W Ehrstömin metallipakotukset olivat olennainen osa kartanon kokonaisvaltaista jugend-sisustusta. Hallissa Ehrströmin korkeatasoiset kuparityöt koristivat esim. kellokaappia, eteisen ovea, lipastoa ja avotakan katosta. Yhteisenä nimittäjänä oli tarunomainen, kasvimaailmasta ja ihmisfiguureista muotoiltu ornamentiikka. Lampeteissa tämä teema ilmeni groteskeina “pohjoisen tuulen” kasvoina, tyyliteltyinä spiraaleina ja kukkaoksamaisina kynttilävarsina. Loja Saarisen muotoilemissa puuveistoksissa se sai ilmiasukseeni l’art nouveaun runolliset, keskiajan trubaduurirunoudesta muistuttavat naishahmot. Eliel Saarisen interiööriluonnoksessa vuodelta 1902 keskushallin lampettipari on sijoitettu rupattelunurkkauksen kaakeliuunin otsamukselle yksisävyiseksi rapattua seinäpintaa vasten. Signe Branderin valokuvissa vuodelta 1912 lampettipari näkyy paikallaan taustanaan seinäpintaa koristava stilisoitu kasviornamentiikka. Timo Tuomisen kirjassa julkaistussa valokuvassa 1930-luvulta lampetit eivät enää ole paikallaan. (teksti: FM Tuija Peltomaa. Lähteet: “Suur-Merijoen kartanon historia” (Tuominen 1979), “Eliel Saarinen. Suomen aika 1896-1923” (SRM 1990), “Kotini on Linnani” (Amberg 2003); SRM = Suomen rakennustaiteen museo)
Lampetti, jugend, 1902-03, pakotettu kupari, metallityö Eric O.W. Ehrström, viidelle kynttilälle, kork. 70 cm, lev. 40,5 cm, provenienssi: Suur-Merijoen kartano - kirjallisuus: tämä lampetti on kuvattu kirjoissa “Suur-Merijoen kartanon historia” s. 12 (Timo Tuominen 1979); “Saarinen Suomessa” s. 33 valokuva nro 5 (Suomen Rakennustaiteen museo 1984); “Eliel Saarinen. Suomen aika 1896-1923” s. 109 kuva nro 8, s. 114 valokuva nro 14 (Suomen rakennustaiteen museo 1990); “Kotini on Linnani” s. 78 kuva nro 87, s. 79 valokuva nro 90, s. 81 valokuva nro 95 (Anna-Liisa Amberg 2003) Tämä on toinen Suur-Merijoen kartanon (1901-03) suuren keskushallin lampeteista. Lampettiparin suunnittelusta vastasi Eliel Saarinen ja toteutuksesta Eric O.W. Ehrström. Esineet on kuvattu Saarisen alkuperäisessä interiööriluonnoksessa (1902, vesiväri- ja tussi, SRM). Ne on dokumentoitu myös hallissa otetuissa valokuvissa (Signe Brander 1912, SRM). Halli oli Suur-Merijoen kartanon arkkitehtoninen ja toiminnallinen fokus, joka yhdisti kodin yksityiset ja julkiset toiminnot, Neuschellerin perhe-elämän ja sosiaalisen kanssakäymisen. Se oli suuri, kahden kerroksen korkuinen ristiholvattu tila; lattiapinta-ala oli 10x10 m. Hallin kautta oli pääsy talon kaikkiin suuntiin: yläkertaan, sisätiloihin sekä ulos terassille ja pihalle Lampettien paikka oli hallin rupattelunurkkauksessa (Plauderecke). Tämä halliin liittyvä syvennys oli tarkoitettu talon naisväelle. Saarisen alkuperäisluonnoksissa sen matala katto, kaakeliuuni, seiniä kiertävä sohva ja päivänvaloa suodattavat lasimaalaukset muodostavat intiimin seurustelu- ja oleskelutilan ja vetäytymispaikan. Keskushalli kokonaisuutena antoi mahdollisuuksia sekä lepoon että seuraelämään. Korkean holvikaton alle ja hallia ympäröiviin tiloihin oli sijoitettu mm. herrainhuone, musiikkihuone ja naisten huone eli budoaari. Halli itsessään oli suunniteltu siten, että siinä saattoi olla meneillään useita yhtaikaisia toimintoja; tila rinnakkaishuoneineen ja eri tavoin kalustettuine osineen tarjosi monia vaihtoehtoja oleskeluun ja kokoontumiseen. Näitä varten hallissa oli esimerkiksi avotakan edustalle sisustettu oleskelupaikka sohvineen, sisääntulon lähelle sijoitettu istuinryhmä nojatuoleineen ja pikkupöytineen sekä talon ainoa suuri ruokailutila pitkine pöytineen, tuoleineen ja lipastoineen. Tunnelma vaihteli väriskaalan, tekstiilien sekä lattia- ja seinämateriaalien mukaan; kokoavana elementtinä oli pienintä yksityiskohtaa myöten tarkasti harkittu jugend-estetiikka. Pohjoinen luonto ja keskiaika olivat keskushallin ja Suur-Merijoen kartanon kokonaissuunnitelman kantavia teemoja. Rupattelunurkkauksessa niitä edustivat S. Wuorion lasimaalaukset, aiheenaan itse kartanorakennus keskiaikaisena linnana ja kirkkona (1903). Eric O.W Ehrstömin metallipakotukset olivat olennainen osa kartanon kokonaisvaltaista jugend-sisustusta. Hallissa Ehrströmin korkeatasoiset kuparityöt koristivat esim. kellokaappia, eteisen ovea, lipastoa ja avotakan katosta. Yhteisenä nimittäjänä oli tarunomainen, kasvimaailmasta ja ihmisfiguureista muotoiltu ornamentiikka. Lampeteissa tämä teema ilmeni groteskeina “pohjoisen tuulen” kasvoina, tyyliteltyinä spiraaleina ja kukkaoksamaisina kynttilävarsina. Loja Saarisen muotoilemissa puuveistoksissa se sai ilmiasukseeni l’art nouveaun runolliset, keskiajan trubaduurirunoudesta muistuttavat naishahmot. Eliel Saarisen interiööriluonnoksessa vuodelta 1902 keskushallin lampettipari on sijoitettu rupattelunurkkauksen kaakeliuunin otsamukselle yksisävyiseksi rapattua seinäpintaa vasten. Signe Branderin valokuvissa vuodelta 1912 lampettipari näkyy paikallaan taustanaan seinäpintaa koristava stilisoitu kasviornamentiikka. Timo Tuomisen kirjassa julkaistussa valokuvassa 1930-luvulta lampetit eivät enää ole paikallaan. (teksti: FM Tuija Peltomaa. Lähteet: “Suur-Merijoen kartanon historia” (Tuominen 1979), “Eliel Saarinen. Suomen aika 1896-1923” (SRM 1990), “Kotini on Linnani” (Amberg 2003); SRM = Suomen rakennustaiteen museo)

Huutokauppa päättyi

Vasarahinta

27 000 €

Lähtöhinta

6 000 €
Lampetti, jugend, 1902-03, pakotettu kupari, metallityö Eric O.W. Ehrström, viidelle kynttilälle, kork. 70 cm, lev. 40,5 cm, provenienssi: Suur-Merijoen kartano - kirjallisuus: tämä lampetti on kuvattu kirjoissa “Suur-Merijoen kartanon historia” s. 12 (Timo Tuominen 1979); “Saarinen Suomessa” s. 33 valokuva nro 5 (Suomen Rakennustaiteen museo 1984); “Eliel Saarinen. Suomen aika 1896-1923” s. 109 kuva nro 8, s. 114 valokuva nro 14 (Suomen rakennustaiteen museo 1990); “Kotini on Linnani” s. 78 kuva nro 87, s. 79 valokuva nro 90, s. 81 valokuva nro 95 (Anna-Liisa Amberg 2003) Tämä on toinen Suur-Merijoen kartanon (1901-03) suuren keskushallin lampeteista. Lampettiparin suunnittelusta vastasi Eliel Saarinen ja toteutuksesta Eric O.W. Ehrström. Esineet on kuvattu Saarisen alkuperäisessä interiööriluonnoksessa (1902, vesiväri- ja tussi, SRM). Ne on dokumentoitu myös hallissa otetuissa valokuvissa (Signe Brander 1912, SRM). Halli oli Suur-Merijoen kartanon arkkitehtoninen ja toiminnallinen fokus, joka yhdisti kodin yksityiset ja julkiset toiminnot, Neuschellerin perhe-elämän ja sosiaalisen kanssakäymisen. Se oli suuri, kahden kerroksen korkuinen ristiholvattu tila; lattiapinta-ala oli 10x10 m. Hallin kautta oli pääsy talon kaikkiin suuntiin: yläkertaan, sisätiloihin sekä ulos terassille ja pihalle Lampettien paikka oli hallin rupattelunurkkauksessa (Plauderecke). Tämä halliin liittyvä syvennys oli tarkoitettu talon naisväelle. Saarisen alkuperäisluonnoksissa sen matala katto, kaakeliuuni, seiniä kiertävä sohva ja päivänvaloa suodattavat lasimaalaukset muodostavat intiimin seurustelu- ja oleskelutilan ja vetäytymispaikan. Keskushalli kokonaisuutena antoi mahdollisuuksia sekä lepoon että seuraelämään. Korkean holvikaton alle ja hallia ympäröiviin tiloihin oli sijoitettu mm. herrainhuone, musiikkihuone ja naisten huone eli budoaari. Halli itsessään oli suunniteltu siten, että siinä saattoi olla meneillään useita yhtaikaisia toimintoja; tila rinnakkaishuoneineen ja eri tavoin kalustettuine osineen tarjosi monia vaihtoehtoja oleskeluun ja kokoontumiseen. Näitä varten hallissa oli esimerkiksi avotakan edustalle sisustettu oleskelupaikka sohvineen, sisääntulon lähelle sijoitettu istuinryhmä nojatuoleineen ja pikkupöytineen sekä talon ainoa suuri ruokailutila pitkine pöytineen, tuoleineen ja lipastoineen. Tunnelma vaihteli väriskaalan, tekstiilien sekä lattia- ja seinämateriaalien mukaan; kokoavana elementtinä oli pienintä yksityiskohtaa myöten tarkasti harkittu jugend-estetiikka. Pohjoinen luonto ja keskiaika olivat keskushallin ja Suur-Merijoen kartanon kokonaissuunnitelman kantavia teemoja. Rupattelunurkkauksessa niitä edustivat S. Wuorion lasimaalaukset, aiheenaan itse kartanorakennus keskiaikaisena linnana ja kirkkona (1903). Eric O.W Ehrstömin metallipakotukset olivat olennainen osa kartanon kokonaisvaltaista jugend-sisustusta. Hallissa Ehrströmin korkeatasoiset kuparityöt koristivat esim. kellokaappia, eteisen ovea, lipastoa ja avotakan katosta. Yhteisenä nimittäjänä oli tarunomainen, kasvimaailmasta ja ihmisfiguureista muotoiltu ornamentiikka. Lampeteissa tämä teema ilmeni groteskeina “pohjoisen tuulen” kasvoina, tyyliteltyinä spiraaleina ja kukkaoksamaisina kynttilävarsina. Loja Saarisen muotoilemissa puuveistoksissa se sai ilmiasukseeni l’art nouveaun runolliset, keskiajan trubaduurirunoudesta muistuttavat naishahmot. Eliel Saarisen interiööriluonnoksessa vuodelta 1902 keskushallin lampettipari on sijoitettu rupattelunurkkauksen kaakeliuunin otsamukselle yksisävyiseksi rapattua seinäpintaa vasten. Signe Branderin valokuvissa vuodelta 1912 lampettipari näkyy paikallaan taustanaan seinäpintaa koristava stilisoitu kasviornamentiikka. Timo Tuomisen kirjassa julkaistussa valokuvassa 1930-luvulta lampetit eivät enää ole paikallaan. (teksti: FM Tuija Peltomaa. Lähteet: “Suur-Merijoen kartanon historia” (Tuominen 1979), “Eliel Saarinen. Suomen aika 1896-1923” (SRM 1990), “Kotini on Linnani” (Amberg 2003); SRM = Suomen rakennustaiteen museo)
Lisätiedot Lampetti, jugend, 1902-03, pakotettu kupari, metallityö Eric O.W. Ehrström, viidelle kynttilälle, kork. 70 cm, lev. 40,5 cm, provenienssi: Suur-Merijoen kartano - kirjallisuus: tämä lampetti on kuvattu kirjoissa “Suur-Merijoen kartanon historia” s. 12 (Timo Tuominen 1979); “Saarinen Suomessa” s. 33 valokuva nro 5 (Suomen Rakennustaiteen museo 1984); “Eliel Saarinen. Suomen aika 1896-1923” s. 109 kuva nro 8, s. 114 valokuva nro 14 (Suomen rakennustaiteen museo 1990); “Kotini on Linnani” s. 78 kuva nro 87, s. 79 valokuva nro 90, s. 81 valokuva nro 95 (Anna-Liisa Amberg 2003) Tämä on toinen Suur-Merijoen kartanon (1901-03) suuren keskushallin lampeteista. Lampettiparin suunnittelusta vastasi Eliel Saarinen ja toteutuksesta Eric O.W. Ehrström. Esineet on kuvattu Saarisen alkuperäisessä interiööriluonnoksessa (1902, vesiväri- ja tussi, SRM). Ne on dokumentoitu myös hallissa otetuissa valokuvissa (Signe Brander 1912, SRM). Halli oli Suur-Merijoen kartanon arkkitehtoninen ja toiminnallinen fokus, joka yhdisti kodin yksityiset ja julkiset toiminnot, Neuschellerin perhe-elämän ja sosiaalisen kanssakäymisen. Se oli suuri, kahden kerroksen korkuinen ristiholvattu tila; lattiapinta-ala oli 10x10 m. Hallin kautta oli pääsy talon kaikkiin suuntiin: yläkertaan, sisätiloihin sekä ulos terassille ja pihalle Lampettien paikka oli hallin rupattelunurkkauksessa (Plauderecke). Tämä halliin liittyvä syvennys oli tarkoitettu talon naisväelle. Saarisen alkuperäisluonnoksissa sen matala katto, kaakeliuuni, seiniä kiertävä sohva ja päivänvaloa suodattavat lasimaalaukset muodostavat intiimin seurustelu- ja oleskelutilan ja vetäytymispaikan. Keskushalli kokonaisuutena antoi mahdollisuuksia sekä lepoon että seuraelämään. Korkean holvikaton alle ja hallia ympäröiviin tiloihin oli sijoitettu mm. herrainhuone, musiikkihuone ja naisten huone eli budoaari. Halli itsessään oli suunniteltu siten, että siinä saattoi olla meneillään useita yhtaikaisia toimintoja; tila rinnakkaishuoneineen ja eri tavoin kalustettuine osineen tarjosi monia vaihtoehtoja oleskeluun ja kokoontumiseen. Näitä varten hallissa oli esimerkiksi avotakan edustalle sisustettu oleskelupaikka sohvineen, sisääntulon lähelle sijoitettu istuinryhmä nojatuoleineen ja pikkupöytineen sekä talon ainoa suuri ruokailutila pitkine pöytineen, tuoleineen ja lipastoineen. Tunnelma vaihteli väriskaalan, tekstiilien sekä lattia- ja seinämateriaalien mukaan; kokoavana elementtinä oli pienintä yksityiskohtaa myöten tarkasti harkittu jugend-estetiikka. Pohjoinen luonto ja keskiaika olivat keskushallin ja Suur-Merijoen kartanon kokonaissuunnitelman kantavia teemoja. Rupattelunurkkauksessa niitä edustivat S. Wuorion lasimaalaukset, aiheenaan itse kartanorakennus keskiaikaisena linnana ja kirkkona (1903). Eric O.W Ehrstömin metallipakotukset olivat olennainen osa kartanon kokonaisvaltaista jugend-sisustusta. Hallissa Ehrströmin korkeatasoiset kuparityöt koristivat esim. kellokaappia, eteisen ovea, lipastoa ja avotakan katosta. Yhteisenä nimittäjänä oli tarunomainen, kasvimaailmasta ja ihmisfiguureista muotoiltu ornamentiikka. Lampeteissa tämä teema ilmeni groteskeina “pohjoisen tuulen” kasvoina, tyyliteltyinä spiraaleina ja kukkaoksamaisina kynttilävarsina. Loja Saarisen muotoilemissa puuveistoksissa se sai ilmiasukseeni l’art nouveaun runolliset, keskiajan trubaduurirunoudesta muistuttavat naishahmot. Eliel Saarisen interiööriluonnoksessa vuodelta 1902 keskushallin lampettipari on sijoitettu rupattelunurkkauksen kaakeliuunin otsamukselle yksisävyiseksi rapattua seinäpintaa vasten. Signe Branderin valokuvissa vuodelta 1912 lampettipari näkyy paikallaan taustanaan seinäpintaa koristava stilisoitu kasviornamentiikka. Timo Tuomisen kirjassa julkaistussa valokuvassa 1930-luvulta lampetit eivät enää ole paikallaan. (teksti: FM Tuija Peltomaa. Lähteet: “Suur-Merijoen kartanon historia” (Tuominen 1979), “Eliel Saarinen. Suomen aika 1896-1923” (SRM 1990), “Kotini on Linnani” (Amberg 2003); SRM = Suomen rakennustaiteen museo)
  • Tehtaankatu 27, 00150 Helsinki
  • tehtaankatu@hagelstam.fi
  • 09 6877 610
  • Tehtaankatu 36, 00150 Helsinki
  • hagelstam@hagelstam.fi
  • 09 6877 990