400. Pöytäkello

Fabergé, Henrik Wigström (1862-1923), hopea ja guilloché-emali. Provenienssi: Eva Linder synt. Cronstedt, naimisissa Konstantin Linderin kanssa 1912-1928. Fabergén nimi symboloi ylellisyyttä ja laatua, kekseliäisyyttä ja huikeaa kauneutta; esineitä, jotka 1800-1900-lukujen vaihteessa olivat eurooppalaisen ylhäisön ja erityisesti Venäjän hovin halutuimpia käsityötaidonnäytteitä. Fabergélla ei luotettu vain arvokkaisiin materiaaleihin vaan myös erityisen kiinnostavaan muotoiluun. Tekniikka oli aikansa parasta: esimerkiksi emalointi oli huippuunsa vietyä osaamista, ja sametinpehmeän pinnan saamiseksi tekijöiltä vaadittiin paljon.   Vuoden 1885 tienoilla Fabergélle myönnettiin keisarillisen hovihankkijan arvo, todennäköisesti ensimmäisen Aleksanteri III:lle suunnitellun pääsiäismunan myötä. Suuri osa vuosisadan vaihteen mestareista Fabergélla oli suomalaisia. Henrik Wigström toimi mestarina  Mikhail Perkhinin jälkeen, vuodesta 1903 vuoteen 1918. Näin ollen Wigström vastasi Fabergén kenties tunnetuimmista töistä.   Tammisaarelainen Wigström oli päätynyt Pietariin aloitettuaan kotikaupunkinsa kultaseppämestarin Petter Madsénin oppipoikana. Kaupunkiin hänet sai houkuteltua Madsénin aiempi yhtiökumppani, Werner Elfström. Niukoista oloista lähtöisin ollut Wigström suuntasi pääkaupunkiin vain kolmetoistavuotiaana, innokkaana oppimaan mestariksi. Wigström vietti seuraavat yhdeksän vuotta Elfströmin ateljéessa, harjaantuen yhä taidokkaammaksi. Vuonna 1884 Wigström tapasi toisen nuoren tekijän, kahta vuotta vanhemman Mikhail Perkhinin, joka noustuaan Fabergén mestariksi, tarjosi hänelle paikkaa keisarillisen hovihankkijan luona. Seuraavat neljätoista vuotta kultasepät työskentelivät läheisesti rinnakkain. Perkhinin kuoltua vain 43-vuotiaana hänen ystävänsä jatkoi työtä.   Wigströmin luonnoskirjat paljastavat ateljéen keskittyneen hänen aikanaan erityisesti pieniin käyttö- ja koriste-esineisiin, joilla sisustettiin ajan koteja ja joita saattoi antaa viehättävinä ja arvokkaina lahjoina. Wigströmin aikana Fabergélla myös alettiin hyödyntää suunnittelua enemmän – yksittäisiä malleja käytettiin pohjana sarjalle tuotteita. Näin kyettiin vastaamaan kysyntään ja tuottamaan enemmän esineitä myyntiin, vaikkakin jokainen esine oli edelleen ainutlaatuinen ja käsityötaito ylittämättömän laadukasta.   Wigströmin esineissä on nähtävissä uusklassisuutta ja jopa kustavilaisuutta, sekä viitteitä art decoon ja modernismiin.  (Lähteet: Tillander-Godenhielm (2018) ja Hill (2008).

Huutokauppa päättyi 23.11.2019

Vasarahinta

Lähtöhinta

60 000 €

Fabergé, Henrik Wigström (1862-1923), hopea ja guilloché-emali.

Provenienssi: Eva Linder synt. Cronstedt, naimisissa Konstantin Linderin kanssa 1912-1928.

Fabergén nimi symboloi ylellisyyttä ja laatua, kekseliäisyyttä ja huikeaa kauneutta; esineitä, jotka 1800-1900-lukujen vaihteessa olivat eurooppalaisen ylhäisön ja erityisesti Venäjän hovin halutuimpia käsityötaidonnäytteitä. Fabergélla ei luotettu vain arvokkaisiin materiaaleihin vaan myös erityisen kiinnostavaan muotoiluun. Tekniikka oli aikansa parasta: esimerkiksi emalointi oli huippuunsa vietyä osaamista, ja sametinpehmeän pinnan saamiseksi tekijöiltä vaadittiin paljon.

 

Vuoden 1885 tienoilla Fabergélle myönnettiin keisarillisen hovihankkijan arvo, todennäköisesti ensimmäisen Aleksanteri III:lle suunnitellun pääsiäismunan myötä. Suuri osa vuosisadan vaihteen mestareista Fabergélla oli suomalaisia. Henrik Wigström toimi mestarina  Mikhail Perkhinin jälkeen, vuodesta 1903 vuoteen 1918. Näin ollen Wigström vastasi Fabergén kenties tunnetuimmista töistä.

 

Tammisaarelainen Wigström oli päätynyt Pietariin aloitettuaan kotikaupunkinsa kultaseppämestarin Petter Madsénin oppipoikana. Kaupunkiin hänet sai houkuteltua Madsénin aiempi yhtiökumppani, Werner Elfström. Niukoista oloista lähtöisin ollut Wigström suuntasi pääkaupunkiin vain kolmetoistavuotiaana, innokkaana oppimaan mestariksi. Wigström vietti seuraavat yhdeksän vuotta Elfströmin ateljéessa, harjaantuen yhä taidokkaammaksi. Vuonna 1884 Wigström tapasi toisen nuoren tekijän, kahta vuotta vanhemman Mikhail Perkhinin, joka noustuaan Fabergén mestariksi, tarjosi hänelle paikkaa keisarillisen hovihankkijan luona. Seuraavat neljätoista vuotta kultasepät työskentelivät läheisesti rinnakkain. Perkhinin kuoltua vain 43-vuotiaana hänen ystävänsä jatkoi työtä.

 

Wigströmin luonnoskirjat paljastavat ateljéen keskittyneen hänen aikanaan erityisesti pieniin käyttö- ja koriste-esineisiin, joilla sisustettiin ajan koteja ja joita saattoi antaa viehättävinä ja arvokkaina lahjoina. Wigströmin aikana Fabergélla myös alettiin hyödyntää suunnittelua enemmän – yksittäisiä malleja käytettiin pohjana sarjalle tuotteita. Näin kyettiin vastaamaan kysyntään ja tuottamaan enemmän esineitä myyntiin, vaikkakin jokainen esine oli edelleen ainutlaatuinen ja käsityötaito ylittämättömän laadukasta.

 

Wigströmin esineissä on nähtävissä uusklassisuutta ja jopa kustavilaisuutta, sekä viitteitä art decoon ja modernismiin. 

(Lähteet: Tillander-Godenhielm (2018) ja Hill (2008).

Mittayksikkö Kyllä
Lisätiedot

Fabergé, Henrik Wigström (1862-1923), hopea ja guilloché-emali.

Provenienssi: Eva Linder synt. Cronstedt, naimisissa Konstantin Linderin kanssa 1912-1928.

Fabergén nimi symboloi ylellisyyttä ja laatua, kekseliäisyyttä ja huikeaa kauneutta; esineitä, jotka 1800-1900-lukujen vaihteessa olivat eurooppalaisen ylhäisön ja erityisesti Venäjän hovin halutuimpia käsityötaidonnäytteitä. Fabergélla ei luotettu vain arvokkaisiin materiaaleihin vaan myös erityisen kiinnostavaan muotoiluun. Tekniikka oli aikansa parasta: esimerkiksi emalointi oli huippuunsa vietyä osaamista, ja sametinpehmeän pinnan saamiseksi tekijöiltä vaadittiin paljon.

 

Vuoden 1885 tienoilla Fabergélle myönnettiin keisarillisen hovihankkijan arvo, todennäköisesti ensimmäisen Aleksanteri III:lle suunnitellun pääsiäismunan myötä. Suuri osa vuosisadan vaihteen mestareista Fabergélla oli suomalaisia. Henrik Wigström toimi mestarina  Mikhail Perkhinin jälkeen, vuodesta 1903 vuoteen 1918. Näin ollen Wigström vastasi Fabergén kenties tunnetuimmista töistä.

 

Tammisaarelainen Wigström oli päätynyt Pietariin aloitettuaan kotikaupunkinsa kultaseppämestarin Petter Madsénin oppipoikana. Kaupunkiin hänet sai houkuteltua Madsénin aiempi yhtiökumppani, Werner Elfström. Niukoista oloista lähtöisin ollut Wigström suuntasi pääkaupunkiin vain kolmetoistavuotiaana, innokkaana oppimaan mestariksi. Wigström vietti seuraavat yhdeksän vuotta Elfströmin ateljéessa, harjaantuen yhä taidokkaammaksi. Vuonna 1884 Wigström tapasi toisen nuoren tekijän, kahta vuotta vanhemman Mikhail Perkhinin, joka noustuaan Fabergén mestariksi, tarjosi hänelle paikkaa keisarillisen hovihankkijan luona. Seuraavat neljätoista vuotta kultasepät työskentelivät läheisesti rinnakkain. Perkhinin kuoltua vain 43-vuotiaana hänen ystävänsä jatkoi työtä.

 

Wigströmin luonnoskirjat paljastavat ateljéen keskittyneen hänen aikanaan erityisesti pieniin käyttö- ja koriste-esineisiin, joilla sisustettiin ajan koteja ja joita saattoi antaa viehättävinä ja arvokkaina lahjoina. Wigströmin aikana Fabergélla myös alettiin hyödyntää suunnittelua enemmän – yksittäisiä malleja käytettiin pohjana sarjalle tuotteita. Näin kyettiin vastaamaan kysyntään ja tuottamaan enemmän esineitä myyntiin, vaikkakin jokainen esine oli edelleen ainutlaatuinen ja käsityötaito ylittämättömän laadukasta.

 

Wigströmin esineissä on nähtävissä uusklassisuutta ja jopa kustavilaisuutta, sekä viitteitä art decoon ja modernismiin. 

(Lähteet: Tillander-Godenhielm (2018) ja Hill (2008).

Lunastus

viiden (5) arkipäivän sisään osoitteessa Tehtaankatu 36, Helsinki. Huutokauppapäivän lisäksi arkisin klo 11-17 ja huutokauppaviikon ensimmäisenä lauantaina klo 11-15. 
Lue lisää täältä. Lunastusajan umpeuduttua perimme säilytysmaksun, joka on 5 €/kohde/arkipäivä (isokokoiset kohteet 10 €/kohde/arkipäivä).