330. Magnus Enckell (1870-1925)

Bakkantteja

öljy, sign. 1919, Kirjallisuus, J.Puokka, Magnus Enckell, Ihminen ja taiteilija, kuva s. 205, luettelo nr 450 Näyttelyt: Tukholma ja Oslo 1950, Rooma 1950-luku, Ateneum 1967, Helsingin kaupungin taidemuseo 1983, Tampereen taidemuseo 1988, Ateneum 2001   Magnus Enckelliä (1870 - 1925) pidetään eräänä suomalaisen symbolismin suurimmista taiteilijoista. Septem-ryhmän keskeisenä taiteilijana hänen merkityksensä jälki-impressionistisen väritaiteen edelläkävijänä on  myös huomattava. Ankarimmillaan väritaide oli hyvin rajoitettua: katse rekisteröi värin värähdykset parhaiten, mikäli eri värejä vältettiin sekoittumasta toisiinsa. Enckell ei kuitenkaan pelännyt rajoituksia. Aikaisemmin viivamaisen herkkä maalaustapa vaihtui Enckellillä 1910-luvulla kokeilevaan kolorismiin, rajuihin ja yllättäviinkin väripintoihin, joita on siveltimellä kiihkeästi levitetty vierekkäin, päällekkäin ja melkein sekaisin keskenään. Enckellin varma ja tyyni ilmaisu muuttui vahvaksi tunneperäiseksi kokemukseksi, jossa taiteilija lähes huutaa teoksensa kautta liikettä ja voimaa. Teollistuminen ja kaupungistuminen innosti taiteilijat palaamaan aiheissaan arkadian, idyllisen paimenelämän ja paratiisin kaipuuseen. Enckellin vuodelta 1919 olevassa värikylläisessä maalauksessa Bakkantteja, Bacchuksen palvelijoina tavallisesti esitetyt naishahmot on poikkeuksellisesti kuvattu nuorina poikina. Lapsia pidettiin turmeltumattomina ja puhtaina, ja heidän kuvaamisensa juuri aikuisuuden kynnyksellä korosti tuolloin paratiisillista viattomuutta. Teoksessa on havaittavissa suurta yhteenkuuluvuutta sellaisten mestarien kuin Cézannen ja Gauguinin kanssa. Enckell onnistuu tavoittamaan vahvan tunnelatauksen, jota hän itse piti maalaustaiteessa merkittävämpänä kuin varsinaista luonnon kuvaamista. , 118,5x84

Huutokauppa päättyi

Vasarahinta

24 000 €

Lähtöhinta

18 000 €

Kirjallisuus, J.Puokka, Magnus Enckell, Ihminen ja taiteilija, kuva s. 205, luettelo nr 450

Näyttelyt: Tukholma ja Oslo 1950, Rooma 1950-luku, Ateneum 1967, Helsingin kaupungin taidemuseo 1983, Tampereen taidemuseo 1988, Ateneum 2001

 

Magnus Enckelliä (1870 - 1925) pidetään eräänä suomalaisen symbolismin suurimmista taiteilijoista. Septem-ryhmän keskeisenä taiteilijana hänen merkityksensä jälki-impressionistisen väritaiteen edelläkävijänä on  myös huomattava. Ankarimmillaan väritaide oli hyvin rajoitettua: katse rekisteröi värin värähdykset parhaiten, mikäli eri värejä vältettiin sekoittumasta toisiinsa.

Enckell ei kuitenkaan pelännyt rajoituksia. Aikaisemmin viivamaisen herkkä maalaustapa vaihtui Enckellillä 1910-luvulla kokeilevaan kolorismiin, rajuihin ja yllättäviinkin väripintoihin, joita on siveltimellä kiihkeästi levitetty vierekkäin, päällekkäin ja melkein sekaisin keskenään. Enckellin varma ja tyyni ilmaisu muuttui vahvaksi tunneperäiseksi kokemukseksi, jossa taiteilija lähes huutaa teoksensa kautta liikettä ja voimaa.

Teollistuminen ja kaupungistuminen innosti taiteilijat palaamaan aiheissaan arkadian, idyllisen paimenelämän ja paratiisin kaipuuseen. Enckellin vuodelta 1919 olevassa värikylläisessä maalauksessa Bakkantteja, Bacchuksen palvelijoina tavallisesti esitetyt naishahmot on poikkeuksellisesti kuvattu nuorina poikina. Lapsia pidettiin turmeltumattomina ja puhtaina, ja heidän kuvaamisensa juuri aikuisuuden kynnyksellä korosti tuolloin paratiisillista viattomuutta.

Teoksessa on havaittavissa suurta yhteenkuuluvuutta sellaisten mestarien kuin Cézannen ja Gauguinin kanssa. Enckell onnistuu tavoittamaan vahvan tunnelatauksen, jota hän itse piti maalaustaiteessa merkittävämpänä kuin varsinaista luonnon kuvaamista. 

Aihe Bakkantteja
Tekniikka öljy
Signeerattu Kyllä
Sign. 1919
Korkeus 118,5
Leveys 84
Lisätiedot

Kirjallisuus, J.Puokka, Magnus Enckell, Ihminen ja taiteilija, kuva s. 205, luettelo nr 450

Näyttelyt: Tukholma ja Oslo 1950, Rooma 1950-luku, Ateneum 1967, Helsingin kaupungin taidemuseo 1983, Tampereen taidemuseo 1988, Ateneum 2001

 

Magnus Enckelliä (1870 - 1925) pidetään eräänä suomalaisen symbolismin suurimmista taiteilijoista. Septem-ryhmän keskeisenä taiteilijana hänen merkityksensä jälki-impressionistisen väritaiteen edelläkävijänä on  myös huomattava. Ankarimmillaan väritaide oli hyvin rajoitettua: katse rekisteröi värin värähdykset parhaiten, mikäli eri värejä vältettiin sekoittumasta toisiinsa.

Enckell ei kuitenkaan pelännyt rajoituksia. Aikaisemmin viivamaisen herkkä maalaustapa vaihtui Enckellillä 1910-luvulla kokeilevaan kolorismiin, rajuihin ja yllättäviinkin väripintoihin, joita on siveltimellä kiihkeästi levitetty vierekkäin, päällekkäin ja melkein sekaisin keskenään. Enckellin varma ja tyyni ilmaisu muuttui vahvaksi tunneperäiseksi kokemukseksi, jossa taiteilija lähes huutaa teoksensa kautta liikettä ja voimaa.

Teollistuminen ja kaupungistuminen innosti taiteilijat palaamaan aiheissaan arkadian, idyllisen paimenelämän ja paratiisin kaipuuseen. Enckellin vuodelta 1919 olevassa värikylläisessä maalauksessa Bakkantteja, Bacchuksen palvelijoina tavallisesti esitetyt naishahmot on poikkeuksellisesti kuvattu nuorina poikina. Lapsia pidettiin turmeltumattomina ja puhtaina, ja heidän kuvaamisensa juuri aikuisuuden kynnyksellä korosti tuolloin paratiisillista viattomuutta.

Teoksessa on havaittavissa suurta yhteenkuuluvuutta sellaisten mestarien kuin Cézannen ja Gauguinin kanssa. Enckell onnistuu tavoittamaan vahvan tunnelatauksen, jota hän itse piti maalaustaiteessa merkittävämpänä kuin varsinaista luonnon kuvaamista.