SINIKKA TUOMINEN (1947-2024) - Vaeltavan silmän matkassa
Modern T164
301. SINIKKA TUOMINEN (1947-2024), Kesäverho, lähtöhinta 2500€
Taidemaalari Sinikka Tuominen (1947–2024) työskenteli koko elämänsä pääosin kotikaupungissaan Oulussa ja kesäkodissaan Hailuodossa, mutta hänen merkityksensä kuvataiteilijana sai tunnustusta ja nostetta aina Pohjoismaita myöten. Tuominen sai Opetus- ja kulttuuriministeriön Suomi-palkinnon vuonna 1995 ja oli suurimman kotimaisen taidepalkinnon Ars Fennican ehdokkaana vuonna 1996. Pohjoismaisille taidemaalareille suunnattu Carnegie Art Award -palkintoehdokkuus tuli vuonna 2000. Lisäksi Tuomiselle myönnettiin 2016 Suomen Taideyhdistyksen elämäntyöpalkinto sekä vuonna 2019 Ruotsin kuninkaan ansioituneille pohjoismaisille kuvataiteilijoille jakama Prins Eugen -medaljen.
Sinikka Tuomisen taiteilijaura lähti suotuisasti liikkeelle Suomen Taideakatemian koulusta valmistumisen jälkeen vuonna 1974. Tuomisen ekspressiiviset, levein sivellinvedoin toteutetut maalaukset olivat vahvasti sidoksissa avaraan pohjoispohjalaiseen luonnonmaisemaan aina 1980-luvun puoliväliin saakka. Ratkaiseva käänne ei-esittävään tapahtui Galleria Brondan
yksityisnäyttelyssä Helsingissä 1988, jota edelsi parin kuukauden hedelmällinen työskentely residenssissä Pariisissa. Muutoksen myötä fyysinen maisema hävisi aiheena miltei kokonaan ja tekemiseen tuli enemmän kontrasteja, jotka ilmenivät kookkaissa kahteen maalauspohjaan jaetuissa teoksissa suurieleisemmin maalatun osan ja piirustuksellisemman osan dialogina.
Sinikka Tuomisen teokset ovat olleet 1990-luvulta eteenpäin hyvin tunnistettavia ja omanlaisiaan. Taiteilijan pituuden korkuiset abstraktit maalaukset sisältävät rönsyilevyyttä ja summittaisuutta sekä toistoon perustuvaa järjestelmällisyyttä ja systemaattisuutta. Tietoisen toiminnan ja intuition muovaamissa maalauksissa parveillaan, ryhmitytään ja monistutaan. Yksityiskohtien ja muotovariaatioiden kekseliäisyys ja kerrostuneisuus eivät ole helposti sanoin tavoitettavissa, mutta on selvää, että Tuomisella oli oma vain maalauksissa konkretisoituva sanastonsa ja kielensä.
Sinikka Tuomisella ei ollut uutta teosta aloittaessaan tarkkaa ennakkosuunnitelmaa, mutta maalauksen värillisyydestä piti olla mielikuva ja näkemys. Alimmat, usein akvarellimaiset väripinnat syntyivät voimakkain elein. Tämän jälkeen isot peruskuviot ja muodot veivät eteenpäin. Puolimatkassa Tuominen siirtyi käyttämään pienempiä siveltimiä hienovaraisen jäljen
tavoittamiseksi. Samalla hän mietti elementtien suhteita ja painotuksia. Vuosikymmenten työskentely toi prosessiin sujuvuutta. Tuominen on todennut, että hänellä oli selkänojana aiempien teosten opit ja muistumat – ikään kuin iso kuva takana, mutta myös tie, jota edetä.
Sinikka Tuomisen teoksia on monissa kotimaisissa taidemuseoissa ja julkisissa kokoelmissa. Hän on myös toteuttanut useita julkisia tilausteoksia. Tuomisen puoliso oli kuvanveistäjä, taidemaalari Reijo Hukkanen (1946–2024).
Teksti:
Elina Vieru
Intendentti, Oulun museo- ja tiedekeskus
