1. Edelfelt, Albert

Sisäkuva uusmaalaisesta talonpoikaistuvasta, öljy kankaalle, maalattu Haikossa loppukesällä 1889, sign. ja omistuskirjoitus à Roll 1889, 44x58 - kirjallisuus: maalaus on luetteloitu kirjassa “Albert Edelfelt” nro 504 (Hintze 1942) ja kuvattu kirjassa “Puolivilli puutarha. Albert Edelfeltin Haikko” s. 99 (Kortelainen 2004) - näyttelyt: Sociéte Nationale des-Beaux-Arts, Paris 1892 nro 381 Intérieur (Finlande); Ateneum 100-vuotisjuhlanäyttely 1954 nro 98; Retretti 1983 nro 89 lähtöhinta 150.000-200.000 eur Pariisin vuoden 1889 maailmannäyttely johti seuraavien vuosien näyttelytapahtumissa suuriin muutoksiin, kun vanhoista salonkinäyttelyistä muodostettiin keväällä 1890 uusi elitistinen ryhmä Sociéte Nationale de Beaux-Arts (tunnetaan myös nimellä ’uusi Salonki’). Vanhassa Salongissa kukin taiteilija oli esitellyt korkeintaan kaksi teosta yhtä maalaustekniikoittain jaettua kategoriaa kohti ja maalaukset oli asetettu esille vieri vierekkäin, useisiin päällekkäisiin riveihin ripustettuina. Uuden Salongin uudistetuissa näyttelysaleissa Champ de Marsilla jokainen taiteilija saattoi ripustaa teoksensa yhteen riviin omaksi yhtenäiseksi ryhmäksi. Uutta oli myös se, että esille saattoi nyt tuoda luonnoksia ja tutkielmia sekä pienempiä teoksia, jotka oli tarkoitettu koti-interiööreihin, suurten lähinnä museoihin tai julkisiin kokoelmiin myytävissä olevien teosten sijaan. Keväällä 1892 Albert Edelfelt asetti näytteille Sisäkuvan uusmaalaisesta talonpoikaistuvasta, ”Tutkielma sisäkuvaan uusmaalaisesta talonpoikaistuvasta” (*) yhdessä viiden muun maalauksen kanssa. Muut teokset olivat lähinnä muotokuvia Louis Pasteurin perheenjäsenistä ja Ruotsin prinssi Carlista; lisäksi mukana oli tanskalaissyntyisen prinsessa Dagmarin eli Venäjän keisarinna Maria Fjodorovnan, tilaustyö Kööpenhaminan rediltä. Näin ollen uusmaalainen tupainteriööri oli Edelfeltin näyttelyyn tuomista aiheista ainoa, joka liittyi hänen kotiseutuunsa. Vuodesta 1880 lähtien Edelfelt oli esitellyt usein sellaisia teoksia, joilla oli yhtymäkohtia Haikkoon. Lähimpiin taiteilijaystäviinsä lukeutuvan Jean-Pascal Dagnan-Bouveret’n vaikutuksesta hän oli kiinnostunut tavallisesta kansasta ja siitä, mikä aidosti edusti hänen kotiseutuaan. Bertel Hintze näkee yhtymäkohtia Axel Gallénin talonpoikaiskuvausten sekä niiden Edefeltin interiöörien välillä, joita taiteilija maalasi Elli Jäppisen luona Karjalassa ja muutamissa Haikon torpissa (esim. Lepopäivä). Kansallisuusaate ja kiinnostus kansanelämää kohtaan oli ajan kansainvälinen suuntaus. Uutena haasteena oli välttää sekä romatisointi ja idealismi että naturalistinen ’rumentaminen’ Gallenín tai Strindbergin ja Zolan kaltaisten kirjailijoiden tapaan. Edelfeltin tulkinta tasapainotteleekin aiheen ja kolorismin välillä; valon heijastukset pöydällä muodostavat kontrastin torppari Klangin kodin hämärälle interiöörille. Nuori tyttö, torpparintytär Tilda Klang on lapsenvahtina pienelle veljelleen Robertille niin kuin maaseudun arkeen kuului: kaikki sisarukset avustivat kotiaskareissa vanhempien työskennellessä. Perimätiedon mukaan torppa sijaitsi kauppaneuvos R.W. Ekblomin ja professori August Sundellin huviloiden vieressä Haikossa, ja se tuhoutui tulipalossa 1940-luvun lopulla. Omistuskirjoitus ”à Roll” tarkoittaa, että Edelfelt on antanut tämän maalauksen lahjaksi vaihtaessaan teoksia ranskalaisen taiteilijakollegansa Alfred Rollin kanssa (1846-1919). Edelfeltin tiedetään omistaneen vastaavasti yhden Rollin maalaaman teoksen. Roll oli mukana muodostamassa Sociéte Nationale des Beaux-Arts -näyttelyryhmää, ja Edelfelt tapasi hänet näyttelyiden yhteydessä. Kuuluisuuteen hän nousi vuonna 1880 yhteiskunnallis-realistisella aiheellaan Kaivostyöläisten lakko, minkä jälkeen hän sai kotimaassaan useita julkisia toimeksiantoja. Alfred Rollin teoksia on Ranskan ja Sveitsin johtavissa museoissa ja kokoelmissa. (*) P.S. Tutkielma tarkoittaa kyseisen aiheen lopullista versiota edeltävää, huolellisesti toteutettua tutkielmaa. Signeeraus ja näyttelyesillepano vahvistavat, että Edelfelt on viimeistellyt teoksen. (teksti: Edelfelt-tutkija FM Marina Catani)
Sisäkuva uusmaalaisesta talonpoikaistuvasta, öljy kankaalle, maalattu Haikossa loppukesällä 1889, sign. ja omistuskirjoitus à Roll 1889, 44x58 - kirjallisuus: maalaus on luetteloitu kirjassa “Albert Edelfelt” nro 504 (Hintze 1942) ja kuvattu kirjassa “Puolivilli puutarha. Albert Edelfeltin Haikko” s. 99 (Kortelainen 2004) - näyttelyt: Sociéte Nationale des-Beaux-Arts, Paris 1892 nro 381 Intérieur (Finlande); Ateneum 100-vuotisjuhlanäyttely 1954 nro 98; Retretti 1983 nro 89 lähtöhinta 150.000-200.000 eur Pariisin vuoden 1889 maailmannäyttely johti seuraavien vuosien näyttelytapahtumissa suuriin muutoksiin, kun vanhoista salonkinäyttelyistä muodostettiin keväällä 1890 uusi elitistinen ryhmä Sociéte Nationale de Beaux-Arts (tunnetaan myös nimellä ’uusi Salonki’). Vanhassa Salongissa kukin taiteilija oli esitellyt korkeintaan kaksi teosta yhtä maalaustekniikoittain jaettua kategoriaa kohti ja maalaukset oli asetettu esille vieri vierekkäin, useisiin päällekkäisiin riveihin ripustettuina. Uuden Salongin uudistetuissa näyttelysaleissa Champ de Marsilla jokainen taiteilija saattoi ripustaa teoksensa yhteen riviin omaksi yhtenäiseksi ryhmäksi. Uutta oli myös se, että esille saattoi nyt tuoda luonnoksia ja tutkielmia sekä pienempiä teoksia, jotka oli tarkoitettu koti-interiööreihin, suurten lähinnä museoihin tai julkisiin kokoelmiin myytävissä olevien teosten sijaan. Keväällä 1892 Albert Edelfelt asetti näytteille Sisäkuvan uusmaalaisesta talonpoikaistuvasta, ”Tutkielma sisäkuvaan uusmaalaisesta talonpoikaistuvasta” (*) yhdessä viiden muun maalauksen kanssa. Muut teokset olivat lähinnä muotokuvia Louis Pasteurin perheenjäsenistä ja Ruotsin prinssi Carlista; lisäksi mukana oli tanskalaissyntyisen prinsessa Dagmarin eli Venäjän keisarinna Maria Fjodorovnan, tilaustyö Kööpenhaminan rediltä. Näin ollen uusmaalainen tupainteriööri oli Edelfeltin näyttelyyn tuomista aiheista ainoa, joka liittyi hänen kotiseutuunsa. Vuodesta 1880 lähtien Edelfelt oli esitellyt usein sellaisia teoksia, joilla oli yhtymäkohtia Haikkoon. Lähimpiin taiteilijaystäviinsä lukeutuvan Jean-Pascal Dagnan-Bouveret’n vaikutuksesta hän oli kiinnostunut tavallisesta kansasta ja siitä, mikä aidosti edusti hänen kotiseutuaan. Bertel Hintze näkee yhtymäkohtia Axel Gallénin talonpoikaiskuvausten sekä niiden Edefeltin interiöörien välillä, joita taiteilija maalasi Elli Jäppisen luona Karjalassa ja muutamissa Haikon torpissa (esim. Lepopäivä). Kansallisuusaate ja kiinnostus kansanelämää kohtaan oli ajan kansainvälinen suuntaus. Uutena haasteena oli välttää sekä romatisointi ja idealismi että naturalistinen ’rumentaminen’ Gallenín tai Strindbergin ja Zolan kaltaisten kirjailijoiden tapaan. Edelfeltin tulkinta tasapainotteleekin aiheen ja kolorismin välillä; valon heijastukset pöydällä muodostavat kontrastin torppari Klangin kodin hämärälle interiöörille. Nuori tyttö, torpparintytär Tilda Klang on lapsenvahtina pienelle veljelleen Robertille niin kuin maaseudun arkeen kuului: kaikki sisarukset avustivat kotiaskareissa vanhempien työskennellessä. Perimätiedon mukaan torppa sijaitsi kauppaneuvos R.W. Ekblomin ja professori August Sundellin huviloiden vieressä Haikossa, ja se tuhoutui tulipalossa 1940-luvun lopulla. Omistuskirjoitus ”à Roll” tarkoittaa, että Edelfelt on antanut tämän maalauksen lahjaksi vaihtaessaan teoksia ranskalaisen taiteilijakollegansa Alfred Rollin kanssa (1846-1919). Edelfeltin tiedetään omistaneen vastaavasti yhden Rollin maalaaman teoksen. Roll oli mukana muodostamassa Sociéte Nationale des Beaux-Arts -näyttelyryhmää, ja Edelfelt tapasi hänet näyttelyiden yhteydessä. Kuuluisuuteen hän nousi vuonna 1880 yhteiskunnallis-realistisella aiheellaan Kaivostyöläisten lakko, minkä jälkeen hän sai kotimaassaan useita julkisia toimeksiantoja. Alfred Rollin teoksia on Ranskan ja Sveitsin johtavissa museoissa ja kokoelmissa. (*) P.S. Tutkielma tarkoittaa kyseisen aiheen lopullista versiota edeltävää, huolellisesti toteutettua tutkielmaa. Signeeraus ja näyttelyesillepano vahvistavat, että Edelfelt on viimeistellyt teoksen. (teksti: Edelfelt-tutkija FM Marina Catani)

Huutokauppa päättyi

Lähtöhinta

150 000 €
Sisäkuva uusmaalaisesta talonpoikaistuvasta, öljy kankaalle, maalattu Haikossa loppukesällä 1889, sign. ja omistuskirjoitus à Roll 1889, 44x58 - kirjallisuus: maalaus on luetteloitu kirjassa “Albert Edelfelt” nro 504 (Hintze 1942) ja kuvattu kirjassa “Puolivilli puutarha. Albert Edelfeltin Haikko” s. 99 (Kortelainen 2004) - näyttelyt: Sociéte Nationale des-Beaux-Arts, Paris 1892 nro 381 Intérieur (Finlande); Ateneum 100-vuotisjuhlanäyttely 1954 nro 98; Retretti 1983 nro 89 lähtöhinta 150.000-200.000 eur Pariisin vuoden 1889 maailmannäyttely johti seuraavien vuosien näyttelytapahtumissa suuriin muutoksiin, kun vanhoista salonkinäyttelyistä muodostettiin keväällä 1890 uusi elitistinen ryhmä Sociéte Nationale de Beaux-Arts (tunnetaan myös nimellä ’uusi Salonki’). Vanhassa Salongissa kukin taiteilija oli esitellyt korkeintaan kaksi teosta yhtä maalaustekniikoittain jaettua kategoriaa kohti ja maalaukset oli asetettu esille vieri vierekkäin, useisiin päällekkäisiin riveihin ripustettuina. Uuden Salongin uudistetuissa näyttelysaleissa Champ de Marsilla jokainen taiteilija saattoi ripustaa teoksensa yhteen riviin omaksi yhtenäiseksi ryhmäksi. Uutta oli myös se, että esille saattoi nyt tuoda luonnoksia ja tutkielmia sekä pienempiä teoksia, jotka oli tarkoitettu koti-interiööreihin, suurten lähinnä museoihin tai julkisiin kokoelmiin myytävissä olevien teosten sijaan. Keväällä 1892 Albert Edelfelt asetti näytteille Sisäkuvan uusmaalaisesta talonpoikaistuvasta, ”Tutkielma sisäkuvaan uusmaalaisesta talonpoikaistuvasta” (*) yhdessä viiden muun maalauksen kanssa. Muut teokset olivat lähinnä muotokuvia Louis Pasteurin perheenjäsenistä ja Ruotsin prinssi Carlista; lisäksi mukana oli tanskalaissyntyisen prinsessa Dagmarin eli Venäjän keisarinna Maria Fjodorovnan, tilaustyö Kööpenhaminan rediltä. Näin ollen uusmaalainen tupainteriööri oli Edelfeltin näyttelyyn tuomista aiheista ainoa, joka liittyi hänen kotiseutuunsa. Vuodesta 1880 lähtien Edelfelt oli esitellyt usein sellaisia teoksia, joilla oli yhtymäkohtia Haikkoon. Lähimpiin taiteilijaystäviinsä lukeutuvan Jean-Pascal Dagnan-Bouveret’n vaikutuksesta hän oli kiinnostunut tavallisesta kansasta ja siitä, mikä aidosti edusti hänen kotiseutuaan. Bertel Hintze näkee yhtymäkohtia Axel Gallénin talonpoikaiskuvausten sekä niiden Edefeltin interiöörien välillä, joita taiteilija maalasi Elli Jäppisen luona Karjalassa ja muutamissa Haikon torpissa (esim. Lepopäivä). Kansallisuusaate ja kiinnostus kansanelämää kohtaan oli ajan kansainvälinen suuntaus. Uutena haasteena oli välttää sekä romatisointi ja idealismi että naturalistinen ’rumentaminen’ Gallenín tai Strindbergin ja Zolan kaltaisten kirjailijoiden tapaan. Edelfeltin tulkinta tasapainotteleekin aiheen ja kolorismin välillä; valon heijastukset pöydällä muodostavat kontrastin torppari Klangin kodin hämärälle interiöörille. Nuori tyttö, torpparintytär Tilda Klang on lapsenvahtina pienelle veljelleen Robertille niin kuin maaseudun arkeen kuului: kaikki sisarukset avustivat kotiaskareissa vanhempien työskennellessä. Perimätiedon mukaan torppa sijaitsi kauppaneuvos R.W. Ekblomin ja professori August Sundellin huviloiden vieressä Haikossa, ja se tuhoutui tulipalossa 1940-luvun lopulla. Omistuskirjoitus ”à Roll” tarkoittaa, että Edelfelt on antanut tämän maalauksen lahjaksi vaihtaessaan teoksia ranskalaisen taiteilijakollegansa Alfred Rollin kanssa (1846-1919). Edelfeltin tiedetään omistaneen vastaavasti yhden Rollin maalaaman teoksen. Roll oli mukana muodostamassa Sociéte Nationale des Beaux-Arts -näyttelyryhmää, ja Edelfelt tapasi hänet näyttelyiden yhteydessä. Kuuluisuuteen hän nousi vuonna 1880 yhteiskunnallis-realistisella aiheellaan Kaivostyöläisten lakko, minkä jälkeen hän sai kotimaassaan useita julkisia toimeksiantoja. Alfred Rollin teoksia on Ranskan ja Sveitsin johtavissa museoissa ja kokoelmissa. (*) P.S. Tutkielma tarkoittaa kyseisen aiheen lopullista versiota edeltävää, huolellisesti toteutettua tutkielmaa. Signeeraus ja näyttelyesillepano vahvistavat, että Edelfelt on viimeistellyt teoksen. (teksti: Edelfelt-tutkija FM Marina Catani)
Lisätiedot Sisäkuva uusmaalaisesta talonpoikaistuvasta, öljy kankaalle, maalattu Haikossa loppukesällä 1889, sign. ja omistuskirjoitus à Roll 1889, 44x58 - kirjallisuus: maalaus on luetteloitu kirjassa “Albert Edelfelt” nro 504 (Hintze 1942) ja kuvattu kirjassa “Puolivilli puutarha. Albert Edelfeltin Haikko” s. 99 (Kortelainen 2004) - näyttelyt: Sociéte Nationale des-Beaux-Arts, Paris 1892 nro 381 Intérieur (Finlande); Ateneum 100-vuotisjuhlanäyttely 1954 nro 98; Retretti 1983 nro 89 lähtöhinta 150.000-200.000 eur Pariisin vuoden 1889 maailmannäyttely johti seuraavien vuosien näyttelytapahtumissa suuriin muutoksiin, kun vanhoista salonkinäyttelyistä muodostettiin keväällä 1890 uusi elitistinen ryhmä Sociéte Nationale de Beaux-Arts (tunnetaan myös nimellä ’uusi Salonki’). Vanhassa Salongissa kukin taiteilija oli esitellyt korkeintaan kaksi teosta yhtä maalaustekniikoittain jaettua kategoriaa kohti ja maalaukset oli asetettu esille vieri vierekkäin, useisiin päällekkäisiin riveihin ripustettuina. Uuden Salongin uudistetuissa näyttelysaleissa Champ de Marsilla jokainen taiteilija saattoi ripustaa teoksensa yhteen riviin omaksi yhtenäiseksi ryhmäksi. Uutta oli myös se, että esille saattoi nyt tuoda luonnoksia ja tutkielmia sekä pienempiä teoksia, jotka oli tarkoitettu koti-interiööreihin, suurten lähinnä museoihin tai julkisiin kokoelmiin myytävissä olevien teosten sijaan. Keväällä 1892 Albert Edelfelt asetti näytteille Sisäkuvan uusmaalaisesta talonpoikaistuvasta, ”Tutkielma sisäkuvaan uusmaalaisesta talonpoikaistuvasta” (*) yhdessä viiden muun maalauksen kanssa. Muut teokset olivat lähinnä muotokuvia Louis Pasteurin perheenjäsenistä ja Ruotsin prinssi Carlista; lisäksi mukana oli tanskalaissyntyisen prinsessa Dagmarin eli Venäjän keisarinna Maria Fjodorovnan, tilaustyö Kööpenhaminan rediltä. Näin ollen uusmaalainen tupainteriööri oli Edelfeltin näyttelyyn tuomista aiheista ainoa, joka liittyi hänen kotiseutuunsa. Vuodesta 1880 lähtien Edelfelt oli esitellyt usein sellaisia teoksia, joilla oli yhtymäkohtia Haikkoon. Lähimpiin taiteilijaystäviinsä lukeutuvan Jean-Pascal Dagnan-Bouveret’n vaikutuksesta hän oli kiinnostunut tavallisesta kansasta ja siitä, mikä aidosti edusti hänen kotiseutuaan. Bertel Hintze näkee yhtymäkohtia Axel Gallénin talonpoikaiskuvausten sekä niiden Edefeltin interiöörien välillä, joita taiteilija maalasi Elli Jäppisen luona Karjalassa ja muutamissa Haikon torpissa (esim. Lepopäivä). Kansallisuusaate ja kiinnostus kansanelämää kohtaan oli ajan kansainvälinen suuntaus. Uutena haasteena oli välttää sekä romatisointi ja idealismi että naturalistinen ’rumentaminen’ Gallenín tai Strindbergin ja Zolan kaltaisten kirjailijoiden tapaan. Edelfeltin tulkinta tasapainotteleekin aiheen ja kolorismin välillä; valon heijastukset pöydällä muodostavat kontrastin torppari Klangin kodin hämärälle interiöörille. Nuori tyttö, torpparintytär Tilda Klang on lapsenvahtina pienelle veljelleen Robertille niin kuin maaseudun arkeen kuului: kaikki sisarukset avustivat kotiaskareissa vanhempien työskennellessä. Perimätiedon mukaan torppa sijaitsi kauppaneuvos R.W. Ekblomin ja professori August Sundellin huviloiden vieressä Haikossa, ja se tuhoutui tulipalossa 1940-luvun lopulla. Omistuskirjoitus ”à Roll” tarkoittaa, että Edelfelt on antanut tämän maalauksen lahjaksi vaihtaessaan teoksia ranskalaisen taiteilijakollegansa Alfred Rollin kanssa (1846-1919). Edelfeltin tiedetään omistaneen vastaavasti yhden Rollin maalaaman teoksen. Roll oli mukana muodostamassa Sociéte Nationale des Beaux-Arts -näyttelyryhmää, ja Edelfelt tapasi hänet näyttelyiden yhteydessä. Kuuluisuuteen hän nousi vuonna 1880 yhteiskunnallis-realistisella aiheellaan Kaivostyöläisten lakko, minkä jälkeen hän sai kotimaassaan useita julkisia toimeksiantoja. Alfred Rollin teoksia on Ranskan ja Sveitsin johtavissa museoissa ja kokoelmissa. (*) P.S. Tutkielma tarkoittaa kyseisen aiheen lopullista versiota edeltävää, huolellisesti toteutettua tutkielmaa. Signeeraus ja näyttelyesillepano vahvistavat, että Edelfelt on viimeistellyt teoksen. (teksti: Edelfelt-tutkija FM Marina Catani)