1. Edelfelt, Albert (1854-1905)

Helsingin Eteläsatama I (Valkosaaren venesatama), öljy kankaalle, (1888/89), sign., 38x60 - kirjallisuus: maalaus on kuvattu ja luetteloitu kirjoissa “Albert Edelfelt” nro 522, kokosivun kuva s. 32-33 (Hintze 1942); “Albet Edelfelt 1854-1905. Juhlakirja” nro 167, kokosivun kuva s. 192 (Ateneum 2004) - näyttelyt: Muistonäyttely 1910 nro 112; Retretti 1983; Ateneum 2004-2005 nro 167 Nyländska Jaktklubben viettää tänä vuonna 150 juhlavuottaan Suomen toiseksi vanhimpana purjehdusseurana. Tämä maalaus on kuin dokumentti seuran leikekirjasta. Etualalla näkyy seuran lippu, ankkurissa olevan purjeveneen perässä. Albert Edelfeltin aikana Valkosaaren venevalkama purjeveneineen oli tunnusomainen osa pääkaupungin merellistä tuloväylää. Täältä Edelfelt löysi aiheita, jotka olivat hyvin suosittuja ranskalaisten plein air -maalareiden ja impressionistien keskuudessa. Kesällä 1889 Pariisin maailmannäyttelyn teemana oli industrialismi, rauta ja höyryllä toimivat koneet. Eiffel-tornista saattoi ihailla kaupunkia lintuperspektiivistä. Saman näkökulman Edelfelt valitsi, kun hän maalasi auringonlaskun yli Kaukolanharjun vaimonsa Ellanin (o.s. de la Chapelle) syntymäkodista Saaresta Tammelassa. Samana kesänä Helsingissä Edelfelt valitsi aiheen Valkosaaren venevalkamasta, rannalta käsin nähtynä. Sen sijaan, että olisi kiivennyt ylös kalliolle ja maalannut panoraamanäkymän, kuten esimerkiksi taiteilija Oscar Kleineh tai valkuvaaja K.E. Ståhlberg olivat tehneet, näki hän kaupungin ikään kuin taustana, antaen sataman olla varsinaisena aiheena. Edelfelt halusi varmaankin olla lähellä vedenpintaa, vangitakseen sen pienen hetken, carpe diem, juuri ennen auringonlaskua ja kokeakseen merellä lämpimän päivän jälkeen väreilevän valon. Hän tutki lämpimän keltaista valoa, joka heijastui vedenpinnasta ja kaupungin valkoisista rakennuksista kuten Nikolainkirkosta (nyk. Suurkirkko). Teemaan kuului myös maailmannäyttelynkin viehätys höyryyn, joka näkyy leijailevan höyrylaivojen yläpuolella. Edelfeltin maalaustekniikassa ja paletissa tapahtuu 1889 uudistuminen, kiitos intensiivisten tutkielmien ja ulkoilmassa tehtyjen luonnosten. Hän maalaa puhtailla pääväreillä, sekoitettuna valkoiseen, n.s. peinture claire, ja antaa pensselinvetojen näkyä merkkinä maalaustavasta. Öljyväreillä työskentelevälle taiteilijalle ulkona ja nopeasti maalaaminen vaati toki melkoisesti valmisteluja. Auringonlasku Saarella oli Edelfeltin ensimmäinen haaste. Ystävilleen lähettämissään kirjeissä hän kertoo maalanneensa sen yhä uudestaan joka ilta. Saadakseen vangittua hetken hän kehitti erilaisia apumenetelmiä. Osaksi Edelfelt teki useita piiroksia luonnoskirjoihinsa, lisäten siihen muistiinpanoja valosta, värilämmöstä ja värikentistä, osaksi maalaten vesiväritöitä ja osaksi ottaen mustavalkokuvia, jotka tukivat kompositiota. Aiheena NJK:n satama oli Edelfeltille tärkeä pitkän aikaa. Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyyn hän maalasi jälleen koristeellisen version venevalkamasta, joka on tänään Presidentinlinnassa, presidentin työpöydän takana, Helsingin symbolina. (teksti: Edelfelt-tutkija FM Marina Catani)
Helsingin Eteläsatama I (Valkosaaren venesatama), öljy kankaalle, (1888/89), sign., 38x60 - kirjallisuus: maalaus on kuvattu ja luetteloitu kirjoissa “Albert Edelfelt” nro 522, kokosivun kuva s. 32-33 (Hintze 1942); “Albet Edelfelt 1854-1905. Juhlakirja” nro 167, kokosivun kuva s. 192 (Ateneum 2004) - näyttelyt: Muistonäyttely 1910 nro 112; Retretti 1983; Ateneum 2004-2005 nro 167 Nyländska Jaktklubben viettää tänä vuonna 150 juhlavuottaan Suomen toiseksi vanhimpana purjehdusseurana. Tämä maalaus on kuin dokumentti seuran leikekirjasta. Etualalla näkyy seuran lippu, ankkurissa olevan purjeveneen perässä. Albert Edelfeltin aikana Valkosaaren venevalkama purjeveneineen oli tunnusomainen osa pääkaupungin merellistä tuloväylää. Täältä Edelfelt löysi aiheita, jotka olivat hyvin suosittuja ranskalaisten plein air -maalareiden ja impressionistien keskuudessa. Kesällä 1889 Pariisin maailmannäyttelyn teemana oli industrialismi, rauta ja höyryllä toimivat koneet. Eiffel-tornista saattoi ihailla kaupunkia lintuperspektiivistä. Saman näkökulman Edelfelt valitsi, kun hän maalasi auringonlaskun yli Kaukolanharjun vaimonsa Ellanin (o.s. de la Chapelle) syntymäkodista Saaresta Tammelassa. Samana kesänä Helsingissä Edelfelt valitsi aiheen Valkosaaren venevalkamasta, rannalta käsin nähtynä. Sen sijaan, että olisi kiivennyt ylös kalliolle ja maalannut panoraamanäkymän, kuten esimerkiksi taiteilija Oscar Kleineh tai valkuvaaja K.E. Ståhlberg olivat tehneet, näki hän kaupungin ikään kuin taustana, antaen sataman olla varsinaisena aiheena. Edelfelt halusi varmaankin olla lähellä vedenpintaa, vangitakseen sen pienen hetken, carpe diem, juuri ennen auringonlaskua ja kokeakseen merellä lämpimän päivän jälkeen väreilevän valon. Hän tutki lämpimän keltaista valoa, joka heijastui vedenpinnasta ja kaupungin valkoisista rakennuksista kuten Nikolainkirkosta (nyk. Suurkirkko). Teemaan kuului myös maailmannäyttelynkin viehätys höyryyn, joka näkyy leijailevan höyrylaivojen yläpuolella. Edelfeltin maalaustekniikassa ja paletissa tapahtuu 1889 uudistuminen, kiitos intensiivisten tutkielmien ja ulkoilmassa tehtyjen luonnosten. Hän maalaa puhtailla pääväreillä, sekoitettuna valkoiseen, n.s. peinture claire, ja antaa pensselinvetojen näkyä merkkinä maalaustavasta. Öljyväreillä työskentelevälle taiteilijalle ulkona ja nopeasti maalaaminen vaati toki melkoisesti valmisteluja. Auringonlasku Saarella oli Edelfeltin ensimmäinen haaste. Ystävilleen lähettämissään kirjeissä hän kertoo maalanneensa sen yhä uudestaan joka ilta. Saadakseen vangittua hetken hän kehitti erilaisia apumenetelmiä. Osaksi Edelfelt teki useita piiroksia luonnoskirjoihinsa, lisäten siihen muistiinpanoja valosta, värilämmöstä ja värikentistä, osaksi maalaten vesiväritöitä ja osaksi ottaen mustavalkokuvia, jotka tukivat kompositiota. Aiheena NJK:n satama oli Edelfeltille tärkeä pitkän aikaa. Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyyn hän maalasi jälleen koristeellisen version venevalkamasta, joka on tänään Presidentinlinnassa, presidentin työpöydän takana, Helsingin symbolina. (teksti: Edelfelt-tutkija FM Marina Catani)

Huutokauppa päättyi

Vasarahinta

200 000 €

Lähtöhinta

150 000 €
Helsingin Eteläsatama I (Valkosaaren venesatama), öljy kankaalle, (1888/89), sign., 38x60 - kirjallisuus: maalaus on kuvattu ja luetteloitu kirjoissa “Albert Edelfelt” nro 522, kokosivun kuva s. 32-33 (Hintze 1942); “Albet Edelfelt 1854-1905. Juhlakirja” nro 167, kokosivun kuva s. 192 (Ateneum 2004) - näyttelyt: Muistonäyttely 1910 nro 112; Retretti 1983; Ateneum 2004-2005 nro 167 Nyländska Jaktklubben viettää tänä vuonna 150 juhlavuottaan Suomen toiseksi vanhimpana purjehdusseurana. Tämä maalaus on kuin dokumentti seuran leikekirjasta. Etualalla näkyy seuran lippu, ankkurissa olevan purjeveneen perässä. Albert Edelfeltin aikana Valkosaaren venevalkama purjeveneineen oli tunnusomainen osa pääkaupungin merellistä tuloväylää. Täältä Edelfelt löysi aiheita, jotka olivat hyvin suosittuja ranskalaisten plein air -maalareiden ja impressionistien keskuudessa. Kesällä 1889 Pariisin maailmannäyttelyn teemana oli industrialismi, rauta ja höyryllä toimivat koneet. Eiffel-tornista saattoi ihailla kaupunkia lintuperspektiivistä. Saman näkökulman Edelfelt valitsi, kun hän maalasi auringonlaskun yli Kaukolanharjun vaimonsa Ellanin (o.s. de la Chapelle) syntymäkodista Saaresta Tammelassa. Samana kesänä Helsingissä Edelfelt valitsi aiheen Valkosaaren venevalkamasta, rannalta käsin nähtynä. Sen sijaan, että olisi kiivennyt ylös kalliolle ja maalannut panoraamanäkymän, kuten esimerkiksi taiteilija Oscar Kleineh tai valkuvaaja K.E. Ståhlberg olivat tehneet, näki hän kaupungin ikään kuin taustana, antaen sataman olla varsinaisena aiheena. Edelfelt halusi varmaankin olla lähellä vedenpintaa, vangitakseen sen pienen hetken, carpe diem, juuri ennen auringonlaskua ja kokeakseen merellä lämpimän päivän jälkeen väreilevän valon. Hän tutki lämpimän keltaista valoa, joka heijastui vedenpinnasta ja kaupungin valkoisista rakennuksista kuten Nikolainkirkosta (nyk. Suurkirkko). Teemaan kuului myös maailmannäyttelynkin viehätys höyryyn, joka näkyy leijailevan höyrylaivojen yläpuolella. Edelfeltin maalaustekniikassa ja paletissa tapahtuu 1889 uudistuminen, kiitos intensiivisten tutkielmien ja ulkoilmassa tehtyjen luonnosten. Hän maalaa puhtailla pääväreillä, sekoitettuna valkoiseen, n.s. peinture claire, ja antaa pensselinvetojen näkyä merkkinä maalaustavasta. Öljyväreillä työskentelevälle taiteilijalle ulkona ja nopeasti maalaaminen vaati toki melkoisesti valmisteluja. Auringonlasku Saarella oli Edelfeltin ensimmäinen haaste. Ystävilleen lähettämissään kirjeissä hän kertoo maalanneensa sen yhä uudestaan joka ilta. Saadakseen vangittua hetken hän kehitti erilaisia apumenetelmiä. Osaksi Edelfelt teki useita piiroksia luonnoskirjoihinsa, lisäten siihen muistiinpanoja valosta, värilämmöstä ja värikentistä, osaksi maalaten vesiväritöitä ja osaksi ottaen mustavalkokuvia, jotka tukivat kompositiota. Aiheena NJK:n satama oli Edelfeltille tärkeä pitkän aikaa. Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyyn hän maalasi jälleen koristeellisen version venevalkamasta, joka on tänään Presidentinlinnassa, presidentin työpöydän takana, Helsingin symbolina. (teksti: Edelfelt-tutkija FM Marina Catani)
Lisätiedot Helsingin Eteläsatama I (Valkosaaren venesatama), öljy kankaalle, (1888/89), sign., 38x60 - kirjallisuus: maalaus on kuvattu ja luetteloitu kirjoissa “Albert Edelfelt” nro 522, kokosivun kuva s. 32-33 (Hintze 1942); “Albet Edelfelt 1854-1905. Juhlakirja” nro 167, kokosivun kuva s. 192 (Ateneum 2004) - näyttelyt: Muistonäyttely 1910 nro 112; Retretti 1983; Ateneum 2004-2005 nro 167 Nyländska Jaktklubben viettää tänä vuonna 150 juhlavuottaan Suomen toiseksi vanhimpana purjehdusseurana. Tämä maalaus on kuin dokumentti seuran leikekirjasta. Etualalla näkyy seuran lippu, ankkurissa olevan purjeveneen perässä. Albert Edelfeltin aikana Valkosaaren venevalkama purjeveneineen oli tunnusomainen osa pääkaupungin merellistä tuloväylää. Täältä Edelfelt löysi aiheita, jotka olivat hyvin suosittuja ranskalaisten plein air -maalareiden ja impressionistien keskuudessa. Kesällä 1889 Pariisin maailmannäyttelyn teemana oli industrialismi, rauta ja höyryllä toimivat koneet. Eiffel-tornista saattoi ihailla kaupunkia lintuperspektiivistä. Saman näkökulman Edelfelt valitsi, kun hän maalasi auringonlaskun yli Kaukolanharjun vaimonsa Ellanin (o.s. de la Chapelle) syntymäkodista Saaresta Tammelassa. Samana kesänä Helsingissä Edelfelt valitsi aiheen Valkosaaren venevalkamasta, rannalta käsin nähtynä. Sen sijaan, että olisi kiivennyt ylös kalliolle ja maalannut panoraamanäkymän, kuten esimerkiksi taiteilija Oscar Kleineh tai valkuvaaja K.E. Ståhlberg olivat tehneet, näki hän kaupungin ikään kuin taustana, antaen sataman olla varsinaisena aiheena. Edelfelt halusi varmaankin olla lähellä vedenpintaa, vangitakseen sen pienen hetken, carpe diem, juuri ennen auringonlaskua ja kokeakseen merellä lämpimän päivän jälkeen väreilevän valon. Hän tutki lämpimän keltaista valoa, joka heijastui vedenpinnasta ja kaupungin valkoisista rakennuksista kuten Nikolainkirkosta (nyk. Suurkirkko). Teemaan kuului myös maailmannäyttelynkin viehätys höyryyn, joka näkyy leijailevan höyrylaivojen yläpuolella. Edelfeltin maalaustekniikassa ja paletissa tapahtuu 1889 uudistuminen, kiitos intensiivisten tutkielmien ja ulkoilmassa tehtyjen luonnosten. Hän maalaa puhtailla pääväreillä, sekoitettuna valkoiseen, n.s. peinture claire, ja antaa pensselinvetojen näkyä merkkinä maalaustavasta. Öljyväreillä työskentelevälle taiteilijalle ulkona ja nopeasti maalaaminen vaati toki melkoisesti valmisteluja. Auringonlasku Saarella oli Edelfeltin ensimmäinen haaste. Ystävilleen lähettämissään kirjeissä hän kertoo maalanneensa sen yhä uudestaan joka ilta. Saadakseen vangittua hetken hän kehitti erilaisia apumenetelmiä. Osaksi Edelfelt teki useita piiroksia luonnoskirjoihinsa, lisäten siihen muistiinpanoja valosta, värilämmöstä ja värikentistä, osaksi maalaten vesiväritöitä ja osaksi ottaen mustavalkokuvia, jotka tukivat kompositiota. Aiheena NJK:n satama oli Edelfeltille tärkeä pitkän aikaa. Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyyn hän maalasi jälleen koristeellisen version venevalkamasta, joka on tänään Presidentinlinnassa, presidentin työpöydän takana, Helsingin symbolina. (teksti: Edelfelt-tutkija FM Marina Catani)