1. Simberg, Hugo (1873-1917)

Luutamummot (Keltainen huvila, Niemenlautta), öljy kankaalle, sign. 1908, 180x130 - kirjallisuus: maalaus on luetteloitu kirjassa “Hugo Simberg” nro 330 (Saarikivi 1948) - näyttelyt: Suomen Taiteilijain näyttely 1908; Taidesalonki 1941 “Sain suuren tauluni valmiiksi ajoissa ja olen pannut sen näytteille. Se esittää kahta luutamummoa auringonpaisteessa... Se riippuu nyt siellä sinun muotokuvasi (Keinutuolissa, Anni Bremer) ja teurastauluni (Sonni ja hieho) ohella.” (Hugo Simbergin kirje Anni Bremerille, Helsingissä 9.10.1908) Vuosina 1901 - 1913 Hugo Simbergin maalaustaiteen leimallisimpia teoksia olivat monumentaalikokoiset ihmiskuvat, tunnetuimpina Tampereen Johanneksenkirkon lehterifreskojen Köynnöksenkantajat (1904 - 06) sekä öljyvärimaalaukset Perunatyttö (1901), Aamu (1903), Veljekset (1905) ja Tyttö ja lammas (1913). Luutamummot (1908) on näistä maalauksista väreiltään rehevin ja aurinkoisin. Se valmistui kesä - elokuun aikana 1908 Niemenlautassa, Säkkijärvellä. Täällä noin 30 km Viipurista lounaaseen sijaitsi Simbergien sukutila monine huviloineen. Simbergin perhe asusti Keltaisessa huvilassa, jossa Hugo Simberg vietti yhteensä 42 kesää. Maalauksen malleina ovat Katriina ja Anni, samat naiset, jotka Simberg tallensi grafiikanlehteen Mummot metsässä (1908). Hän myös valokuvasi mallejaan Keltaisen huvilan pihamaalla, valokuva naisista on säilynyt taiteilijan jäämistössä. Naiset on puettu harmaaseen, valkoiseen ja vaaleansiniseen. He seisovat avojaloin siistimässä pihaa. Taustalla näkyy Keltaisen huvilan seinää, kapea ruutuikkuna, seinän vierustalle asetettu penkki ja kukkaistutus. Näkymä jatkuu taka-alalle yli vehmaan, puiden ja pensaiden rajaaman nurmikentän. Niemenlautta oli kuuluisa luonnostaan. Puutarhassa kasvoi hedelmäpuita, vanhoja jalopuita ja venäläisten puutarhureiden istuttamia näyttäviä, harvinaisiakin kukkia. Puutarhakäytävien varrella oli huvimajoja; meri ja luonnontilainen maisema suomalaisine mäntyineen tulivat aivan liki. Simbergin ateljee valmistui tänne 1905 - 06. Ensivaikutelma Luutamummoista on realistinen; hahmot on kuvattu todentuntuisina. Suurikokoisina ja veistoksellisina he tuntuvat olevan samassa maailmassa katsojan kanssa. Toisella silmäyksellä maalauksesta alkaa paljastua pieniä simbergmäisiä yksityiskohtia. Onko näkyvän maailman ja tämän hetken ulkopuolella jotakin muuta? Toinen naisista on iäkäs, hänen kasvoillaan näkyy pitkä elämänkokemus. Hän seisoo hiljaa mietteissään käsi suun eteen nostettuna. Toinen naisista on vielä nuori. Hän kumartuu poimimaan roskaa - mikä mielikuvitusta kutkuttava varjo hänen hameelleen piirtyykään! Maalauksessa ovat mukana kaikki elämän sävyt: vehreä puistikko, kukoistavat kukkaset ja auringon polttama hiekka, josta muutama pieni ruohotuppo ponnistaa kohti valoa. Katse poimii taustalta äidin ja lapsen. Tämä näky oli toteutumassa myös Hugo Simbergin elämässä. Kesällä 1908 hän lähetti lukuisia kirjeitä Niemenlautasta Vaasaan rakastetulleen Anni Bremerille. Kirjeissään hän kertoo verhojen ripustamisesta uuden ateljeen ikkunoihin, Luutamummojen valmistumisesta, rakkaudestaan ja kaipuustaan. Pari avioitui tammikuussa 1910 ja heidän esikoisensa Tom syntyi marraskuussa 1911. Tulevina kesinä koko perhe viihtyi Niemenlautan sukutilalla. (teksti: FM Tuija Peltomaa)
Luutamummot (Keltainen huvila, Niemenlautta), öljy kankaalle, sign. 1908, 180x130 - kirjallisuus: maalaus on luetteloitu kirjassa “Hugo Simberg” nro 330 (Saarikivi 1948) - näyttelyt: Suomen Taiteilijain näyttely 1908; Taidesalonki 1941 “Sain suuren tauluni valmiiksi ajoissa ja olen pannut sen näytteille. Se esittää kahta luutamummoa auringonpaisteessa... Se riippuu nyt siellä sinun muotokuvasi (Keinutuolissa, Anni Bremer) ja teurastauluni (Sonni ja hieho) ohella.” (Hugo Simbergin kirje Anni Bremerille, Helsingissä 9.10.1908) Vuosina 1901 - 1913 Hugo Simbergin maalaustaiteen leimallisimpia teoksia olivat monumentaalikokoiset ihmiskuvat, tunnetuimpina Tampereen Johanneksenkirkon lehterifreskojen Köynnöksenkantajat (1904 - 06) sekä öljyvärimaalaukset Perunatyttö (1901), Aamu (1903), Veljekset (1905) ja Tyttö ja lammas (1913). Luutamummot (1908) on näistä maalauksista väreiltään rehevin ja aurinkoisin. Se valmistui kesä - elokuun aikana 1908 Niemenlautassa, Säkkijärvellä. Täällä noin 30 km Viipurista lounaaseen sijaitsi Simbergien sukutila monine huviloineen. Simbergin perhe asusti Keltaisessa huvilassa, jossa Hugo Simberg vietti yhteensä 42 kesää. Maalauksen malleina ovat Katriina ja Anni, samat naiset, jotka Simberg tallensi grafiikanlehteen Mummot metsässä (1908). Hän myös valokuvasi mallejaan Keltaisen huvilan pihamaalla, valokuva naisista on säilynyt taiteilijan jäämistössä. Naiset on puettu harmaaseen, valkoiseen ja vaaleansiniseen. He seisovat avojaloin siistimässä pihaa. Taustalla näkyy Keltaisen huvilan seinää, kapea ruutuikkuna, seinän vierustalle asetettu penkki ja kukkaistutus. Näkymä jatkuu taka-alalle yli vehmaan, puiden ja pensaiden rajaaman nurmikentän. Niemenlautta oli kuuluisa luonnostaan. Puutarhassa kasvoi hedelmäpuita, vanhoja jalopuita ja venäläisten puutarhureiden istuttamia näyttäviä, harvinaisiakin kukkia. Puutarhakäytävien varrella oli huvimajoja; meri ja luonnontilainen maisema suomalaisine mäntyineen tulivat aivan liki. Simbergin ateljee valmistui tänne 1905 - 06. Ensivaikutelma Luutamummoista on realistinen; hahmot on kuvattu todentuntuisina. Suurikokoisina ja veistoksellisina he tuntuvat olevan samassa maailmassa katsojan kanssa. Toisella silmäyksellä maalauksesta alkaa paljastua pieniä simbergmäisiä yksityiskohtia. Onko näkyvän maailman ja tämän hetken ulkopuolella jotakin muuta? Toinen naisista on iäkäs, hänen kasvoillaan näkyy pitkä elämänkokemus. Hän seisoo hiljaa mietteissään käsi suun eteen nostettuna. Toinen naisista on vielä nuori. Hän kumartuu poimimaan roskaa - mikä mielikuvitusta kutkuttava varjo hänen hameelleen piirtyykään! Maalauksessa ovat mukana kaikki elämän sävyt: vehreä puistikko, kukoistavat kukkaset ja auringon polttama hiekka, josta muutama pieni ruohotuppo ponnistaa kohti valoa. Katse poimii taustalta äidin ja lapsen. Tämä näky oli toteutumassa myös Hugo Simbergin elämässä. Kesällä 1908 hän lähetti lukuisia kirjeitä Niemenlautasta Vaasaan rakastetulleen Anni Bremerille. Kirjeissään hän kertoo verhojen ripustamisesta uuden ateljeen ikkunoihin, Luutamummojen valmistumisesta, rakkaudestaan ja kaipuustaan. Pari avioitui tammikuussa 1910 ja heidän esikoisensa Tom syntyi marraskuussa 1911. Tulevina kesinä koko perhe viihtyi Niemenlautan sukutilalla. (teksti: FM Tuija Peltomaa)

Huutokauppa päättyi

Vasarahinta

180 000 €

Lähtöhinta

150 000 €
Luutamummot (Keltainen huvila, Niemenlautta), öljy kankaalle, sign. 1908, 180x130 - kirjallisuus: maalaus on luetteloitu kirjassa “Hugo Simberg” nro 330 (Saarikivi 1948) - näyttelyt: Suomen Taiteilijain näyttely 1908; Taidesalonki 1941 “Sain suuren tauluni valmiiksi ajoissa ja olen pannut sen näytteille. Se esittää kahta luutamummoa auringonpaisteessa... Se riippuu nyt siellä sinun muotokuvasi (Keinutuolissa, Anni Bremer) ja teurastauluni (Sonni ja hieho) ohella.” (Hugo Simbergin kirje Anni Bremerille, Helsingissä 9.10.1908) Vuosina 1901 - 1913 Hugo Simbergin maalaustaiteen leimallisimpia teoksia olivat monumentaalikokoiset ihmiskuvat, tunnetuimpina Tampereen Johanneksenkirkon lehterifreskojen Köynnöksenkantajat (1904 - 06) sekä öljyvärimaalaukset Perunatyttö (1901), Aamu (1903), Veljekset (1905) ja Tyttö ja lammas (1913). Luutamummot (1908) on näistä maalauksista väreiltään rehevin ja aurinkoisin. Se valmistui kesä - elokuun aikana 1908 Niemenlautassa, Säkkijärvellä. Täällä noin 30 km Viipurista lounaaseen sijaitsi Simbergien sukutila monine huviloineen. Simbergin perhe asusti Keltaisessa huvilassa, jossa Hugo Simberg vietti yhteensä 42 kesää. Maalauksen malleina ovat Katriina ja Anni, samat naiset, jotka Simberg tallensi grafiikanlehteen Mummot metsässä (1908). Hän myös valokuvasi mallejaan Keltaisen huvilan pihamaalla, valokuva naisista on säilynyt taiteilijan jäämistössä. Naiset on puettu harmaaseen, valkoiseen ja vaaleansiniseen. He seisovat avojaloin siistimässä pihaa. Taustalla näkyy Keltaisen huvilan seinää, kapea ruutuikkuna, seinän vierustalle asetettu penkki ja kukkaistutus. Näkymä jatkuu taka-alalle yli vehmaan, puiden ja pensaiden rajaaman nurmikentän. Niemenlautta oli kuuluisa luonnostaan. Puutarhassa kasvoi hedelmäpuita, vanhoja jalopuita ja venäläisten puutarhureiden istuttamia näyttäviä, harvinaisiakin kukkia. Puutarhakäytävien varrella oli huvimajoja; meri ja luonnontilainen maisema suomalaisine mäntyineen tulivat aivan liki. Simbergin ateljee valmistui tänne 1905 - 06. Ensivaikutelma Luutamummoista on realistinen; hahmot on kuvattu todentuntuisina. Suurikokoisina ja veistoksellisina he tuntuvat olevan samassa maailmassa katsojan kanssa. Toisella silmäyksellä maalauksesta alkaa paljastua pieniä simbergmäisiä yksityiskohtia. Onko näkyvän maailman ja tämän hetken ulkopuolella jotakin muuta? Toinen naisista on iäkäs, hänen kasvoillaan näkyy pitkä elämänkokemus. Hän seisoo hiljaa mietteissään käsi suun eteen nostettuna. Toinen naisista on vielä nuori. Hän kumartuu poimimaan roskaa - mikä mielikuvitusta kutkuttava varjo hänen hameelleen piirtyykään! Maalauksessa ovat mukana kaikki elämän sävyt: vehreä puistikko, kukoistavat kukkaset ja auringon polttama hiekka, josta muutama pieni ruohotuppo ponnistaa kohti valoa. Katse poimii taustalta äidin ja lapsen. Tämä näky oli toteutumassa myös Hugo Simbergin elämässä. Kesällä 1908 hän lähetti lukuisia kirjeitä Niemenlautasta Vaasaan rakastetulleen Anni Bremerille. Kirjeissään hän kertoo verhojen ripustamisesta uuden ateljeen ikkunoihin, Luutamummojen valmistumisesta, rakkaudestaan ja kaipuustaan. Pari avioitui tammikuussa 1910 ja heidän esikoisensa Tom syntyi marraskuussa 1911. Tulevina kesinä koko perhe viihtyi Niemenlautan sukutilalla. (teksti: FM Tuija Peltomaa)
Lisätiedot Luutamummot (Keltainen huvila, Niemenlautta), öljy kankaalle, sign. 1908, 180x130 - kirjallisuus: maalaus on luetteloitu kirjassa “Hugo Simberg” nro 330 (Saarikivi 1948) - näyttelyt: Suomen Taiteilijain näyttely 1908; Taidesalonki 1941 “Sain suuren tauluni valmiiksi ajoissa ja olen pannut sen näytteille. Se esittää kahta luutamummoa auringonpaisteessa... Se riippuu nyt siellä sinun muotokuvasi (Keinutuolissa, Anni Bremer) ja teurastauluni (Sonni ja hieho) ohella.” (Hugo Simbergin kirje Anni Bremerille, Helsingissä 9.10.1908) Vuosina 1901 - 1913 Hugo Simbergin maalaustaiteen leimallisimpia teoksia olivat monumentaalikokoiset ihmiskuvat, tunnetuimpina Tampereen Johanneksenkirkon lehterifreskojen Köynnöksenkantajat (1904 - 06) sekä öljyvärimaalaukset Perunatyttö (1901), Aamu (1903), Veljekset (1905) ja Tyttö ja lammas (1913). Luutamummot (1908) on näistä maalauksista väreiltään rehevin ja aurinkoisin. Se valmistui kesä - elokuun aikana 1908 Niemenlautassa, Säkkijärvellä. Täällä noin 30 km Viipurista lounaaseen sijaitsi Simbergien sukutila monine huviloineen. Simbergin perhe asusti Keltaisessa huvilassa, jossa Hugo Simberg vietti yhteensä 42 kesää. Maalauksen malleina ovat Katriina ja Anni, samat naiset, jotka Simberg tallensi grafiikanlehteen Mummot metsässä (1908). Hän myös valokuvasi mallejaan Keltaisen huvilan pihamaalla, valokuva naisista on säilynyt taiteilijan jäämistössä. Naiset on puettu harmaaseen, valkoiseen ja vaaleansiniseen. He seisovat avojaloin siistimässä pihaa. Taustalla näkyy Keltaisen huvilan seinää, kapea ruutuikkuna, seinän vierustalle asetettu penkki ja kukkaistutus. Näkymä jatkuu taka-alalle yli vehmaan, puiden ja pensaiden rajaaman nurmikentän. Niemenlautta oli kuuluisa luonnostaan. Puutarhassa kasvoi hedelmäpuita, vanhoja jalopuita ja venäläisten puutarhureiden istuttamia näyttäviä, harvinaisiakin kukkia. Puutarhakäytävien varrella oli huvimajoja; meri ja luonnontilainen maisema suomalaisine mäntyineen tulivat aivan liki. Simbergin ateljee valmistui tänne 1905 - 06. Ensivaikutelma Luutamummoista on realistinen; hahmot on kuvattu todentuntuisina. Suurikokoisina ja veistoksellisina he tuntuvat olevan samassa maailmassa katsojan kanssa. Toisella silmäyksellä maalauksesta alkaa paljastua pieniä simbergmäisiä yksityiskohtia. Onko näkyvän maailman ja tämän hetken ulkopuolella jotakin muuta? Toinen naisista on iäkäs, hänen kasvoillaan näkyy pitkä elämänkokemus. Hän seisoo hiljaa mietteissään käsi suun eteen nostettuna. Toinen naisista on vielä nuori. Hän kumartuu poimimaan roskaa - mikä mielikuvitusta kutkuttava varjo hänen hameelleen piirtyykään! Maalauksessa ovat mukana kaikki elämän sävyt: vehreä puistikko, kukoistavat kukkaset ja auringon polttama hiekka, josta muutama pieni ruohotuppo ponnistaa kohti valoa. Katse poimii taustalta äidin ja lapsen. Tämä näky oli toteutumassa myös Hugo Simbergin elämässä. Kesällä 1908 hän lähetti lukuisia kirjeitä Niemenlautasta Vaasaan rakastetulleen Anni Bremerille. Kirjeissään hän kertoo verhojen ripustamisesta uuden ateljeen ikkunoihin, Luutamummojen valmistumisesta, rakkaudestaan ja kaipuustaan. Pari avioitui tammikuussa 1910 ja heidän esikoisensa Tom syntyi marraskuussa 1911. Tulevina kesinä koko perhe viihtyi Niemenlautan sukutilalla. (teksti: FM Tuija Peltomaa)