1. von Wright, Ferdinand

Vanha Haminalahti, öljy kankaalle, (1854), sign., 96x155 - kirjallisuus: maalaus on kuvattu kirjassa “Taiteilijaveljekset von Wright. Suomen kauneimmat lintumaalaukset” s. 12 (Leikola - Lokki - Stjernberg 1986) ja luetteloitu kirjassa “Taiteilijaveljekset von Wright” nro 78 (Lindström 1932) - näyttelyt: Kuopio 1856 Kuopion lähistöllä sijaitseva Haminalahden kartano siirtyi 1770-luvulla vänrikki Magnus Fredrik Tawastilta ja hänen vaimoltaan Maria Elisabethilta (o.s. Molander) heidän tyttärelleen ja vävylleen, Anna Christina ja Jonas Mauritz von Wrightille. Näiden ainoa lapsi majuri Henrik Magnus asettui, Suomen sodassa palveltuaan, viljelemään kartanoa puolisonsa Maria Elisabeth Tuderuksen kanssa. Heidän taiteilijapoikansa Magnus, Wilhelm ja Ferdinand ovat jääneet Suomen historiaan rakastettuina maisema- ja lintumaalareina. Vanhan Haminalahden Hovin on ikuistanut tähän maalaukseen Ferdinand von Wright, perheen sisarusparvesta ja sen kolmesta taiteilijaveljeksestä nuorin. Keskikesään sijoittuvassa aiheessa vuodelta 1854 on iltalypsyn aika. Lehmisavu palaa; karjaa ajetaan pystyaidalla rajattua kapeaa kujaa pitkin metsäniityltä lypsypaikalle. Ilta-auringon pehmeä loiste valaisee taivaan. Joutsenet lentävät järven yli, etualalla tukkipuiden päällä istuu kaksi västäräkkiä. Pihapiirin kulmalla emäntä neuvoo karjapiikaa; kaksi miestä keskustelee rannassa nuottakodan vierellä. Vanha Haminalahti oli rakennettu maalaistalon tapaan. Talot sijaitsivat umpipihan ympärillä lähellä toisiaan. Ne olivat hirsisiä ja maalaamattomia. Päärakennus oli malliltaan paritupa. Sen keskellä oli iso porstua, jonka toisella puolella oli ”mummon kamari” ja vierastupa ja toisella puolella varsinainen tupa. Emäntä asui toisen rakennuksen alakerrassa ja isäntä yläkerrassa. Poikien huoneet olivat kolmannessa rakennuksessa. Kartanoon kuului lisäksi väentupa, aittoja, karjasuojia ja ulkorakennuksia. Rakennusryhmä ja sen yksityiskohdat näkyvät tässä maalauksessa selkeästi ylhäältä rinteeltä Haminalahden kartanon nykyisen päärakennuksen kohdalta. Vasemmalla on vanha siivetön mylly, taustalla Vaunuvuori. Samalta paikalta on maalattu myös neljä vuotta myöhemmin valmistunut Ferdinand von Wrightin Vanha Haminalahti talvella (1858), jossa tuulimylly kohoaa koko komeudessaan suuren kuusen vierellä, etualalla vasemmalla. Maalauksessa Rajuilma Haminalahdella (1857) Vanhan Haminalahti näkyy vastarannalla, jolloin katsoja näkee sen sijainnin kauniissa savolaisessa järvimaisemassa, Kallaveden Haminalahteen ja Mustalahteen rajautuvalla niemellä. Maalaus Vanhasta Haminalahden Hovista edustaa biedermeierajan taitessa suosittua lajityyppiä, maisemamuotokuvaa. Suomessa Ferdinand von Wright oli yksi tämän tyylilajin maineikkaimpia mestareita. Hän ikuisti maalauksiinsa topografisesti tai arkkitehtonisesti tunnistettavia tarkkoja kuvauksia luonnonkauniista maisemista ja arkkitehtuurikohteista. Vanhalla Haminalahdella oli hänen tuotannossaan erityinen sija, olihan se hänen oma synnyin- ja lapsuudenkotinsa. Sen paikalle, rannassa näkyvien koivujen ja kuusien vierelle, taiteilija pystytti 1863 myös oman Lugnet-nimisen ateljeekotinsa ja piilopirttinsä. Kesäisestä Vanhan Haminalahden näkymästä välittyy kotiseuturakkauden ohella taiteilijan luonnontieteellinen kiinnostus. Lintujen lisäksi hän on kuvannut pikkutarkasti maaseutumiljöön kasvillisuutta. Maalauksen etualalla siitä erottuvat maitohorsma, vadelmapensas, ohdake, raparperi, puna-apila, päivänkakkara, koiranputki, peltokorte ja piennarkeltto. (teksti: FM Tuija Peltomaa)
Vanha Haminalahti, öljy kankaalle, (1854), sign., 96x155 - kirjallisuus: maalaus on kuvattu kirjassa “Taiteilijaveljekset von Wright. Suomen kauneimmat lintumaalaukset” s. 12 (Leikola - Lokki - Stjernberg 1986) ja luetteloitu kirjassa “Taiteilijaveljekset von Wright” nro 78 (Lindström 1932) - näyttelyt: Kuopio 1856 Kuopion lähistöllä sijaitseva Haminalahden kartano siirtyi 1770-luvulla vänrikki Magnus Fredrik Tawastilta ja hänen vaimoltaan Maria Elisabethilta (o.s. Molander) heidän tyttärelleen ja vävylleen, Anna Christina ja Jonas Mauritz von Wrightille. Näiden ainoa lapsi majuri Henrik Magnus asettui, Suomen sodassa palveltuaan, viljelemään kartanoa puolisonsa Maria Elisabeth Tuderuksen kanssa. Heidän taiteilijapoikansa Magnus, Wilhelm ja Ferdinand ovat jääneet Suomen historiaan rakastettuina maisema- ja lintumaalareina. Vanhan Haminalahden Hovin on ikuistanut tähän maalaukseen Ferdinand von Wright, perheen sisarusparvesta ja sen kolmesta taiteilijaveljeksestä nuorin. Keskikesään sijoittuvassa aiheessa vuodelta 1854 on iltalypsyn aika. Lehmisavu palaa; karjaa ajetaan pystyaidalla rajattua kapeaa kujaa pitkin metsäniityltä lypsypaikalle. Ilta-auringon pehmeä loiste valaisee taivaan. Joutsenet lentävät järven yli, etualalla tukkipuiden päällä istuu kaksi västäräkkiä. Pihapiirin kulmalla emäntä neuvoo karjapiikaa; kaksi miestä keskustelee rannassa nuottakodan vierellä. Vanha Haminalahti oli rakennettu maalaistalon tapaan. Talot sijaitsivat umpipihan ympärillä lähellä toisiaan. Ne olivat hirsisiä ja maalaamattomia. Päärakennus oli malliltaan paritupa. Sen keskellä oli iso porstua, jonka toisella puolella oli ”mummon kamari” ja vierastupa ja toisella puolella varsinainen tupa. Emäntä asui toisen rakennuksen alakerrassa ja isäntä yläkerrassa. Poikien huoneet olivat kolmannessa rakennuksessa. Kartanoon kuului lisäksi väentupa, aittoja, karjasuojia ja ulkorakennuksia. Rakennusryhmä ja sen yksityiskohdat näkyvät tässä maalauksessa selkeästi ylhäältä rinteeltä Haminalahden kartanon nykyisen päärakennuksen kohdalta. Vasemmalla on vanha siivetön mylly, taustalla Vaunuvuori. Samalta paikalta on maalattu myös neljä vuotta myöhemmin valmistunut Ferdinand von Wrightin Vanha Haminalahti talvella (1858), jossa tuulimylly kohoaa koko komeudessaan suuren kuusen vierellä, etualalla vasemmalla. Maalauksessa Rajuilma Haminalahdella (1857) Vanhan Haminalahti näkyy vastarannalla, jolloin katsoja näkee sen sijainnin kauniissa savolaisessa järvimaisemassa, Kallaveden Haminalahteen ja Mustalahteen rajautuvalla niemellä. Maalaus Vanhasta Haminalahden Hovista edustaa biedermeierajan taitessa suosittua lajityyppiä, maisemamuotokuvaa. Suomessa Ferdinand von Wright oli yksi tämän tyylilajin maineikkaimpia mestareita. Hän ikuisti maalauksiinsa topografisesti tai arkkitehtonisesti tunnistettavia tarkkoja kuvauksia luonnonkauniista maisemista ja arkkitehtuurikohteista. Vanhalla Haminalahdella oli hänen tuotannossaan erityinen sija, olihan se hänen oma synnyin- ja lapsuudenkotinsa. Sen paikalle, rannassa näkyvien koivujen ja kuusien vierelle, taiteilija pystytti 1863 myös oman Lugnet-nimisen ateljeekotinsa ja piilopirttinsä. Kesäisestä Vanhan Haminalahden näkymästä välittyy kotiseuturakkauden ohella taiteilijan luonnontieteellinen kiinnostus. Lintujen lisäksi hän on kuvannut pikkutarkasti maaseutumiljöön kasvillisuutta. Maalauksen etualalla siitä erottuvat maitohorsma, vadelmapensas, ohdake, raparperi, puna-apila, päivänkakkara, koiranputki, peltokorte ja piennarkeltto. (teksti: FM Tuija Peltomaa)

Huutokauppa päättyi

Vasarahinta

65 000 €

Lähtöhinta

50 000 €
Vanha Haminalahti, öljy kankaalle, (1854), sign., 96x155 - kirjallisuus: maalaus on kuvattu kirjassa “Taiteilijaveljekset von Wright. Suomen kauneimmat lintumaalaukset” s. 12 (Leikola - Lokki - Stjernberg 1986) ja luetteloitu kirjassa “Taiteilijaveljekset von Wright” nro 78 (Lindström 1932) - näyttelyt: Kuopio 1856 Kuopion lähistöllä sijaitseva Haminalahden kartano siirtyi 1770-luvulla vänrikki Magnus Fredrik Tawastilta ja hänen vaimoltaan Maria Elisabethilta (o.s. Molander) heidän tyttärelleen ja vävylleen, Anna Christina ja Jonas Mauritz von Wrightille. Näiden ainoa lapsi majuri Henrik Magnus asettui, Suomen sodassa palveltuaan, viljelemään kartanoa puolisonsa Maria Elisabeth Tuderuksen kanssa. Heidän taiteilijapoikansa Magnus, Wilhelm ja Ferdinand ovat jääneet Suomen historiaan rakastettuina maisema- ja lintumaalareina. Vanhan Haminalahden Hovin on ikuistanut tähän maalaukseen Ferdinand von Wright, perheen sisarusparvesta ja sen kolmesta taiteilijaveljeksestä nuorin. Keskikesään sijoittuvassa aiheessa vuodelta 1854 on iltalypsyn aika. Lehmisavu palaa; karjaa ajetaan pystyaidalla rajattua kapeaa kujaa pitkin metsäniityltä lypsypaikalle. Ilta-auringon pehmeä loiste valaisee taivaan. Joutsenet lentävät järven yli, etualalla tukkipuiden päällä istuu kaksi västäräkkiä. Pihapiirin kulmalla emäntä neuvoo karjapiikaa; kaksi miestä keskustelee rannassa nuottakodan vierellä. Vanha Haminalahti oli rakennettu maalaistalon tapaan. Talot sijaitsivat umpipihan ympärillä lähellä toisiaan. Ne olivat hirsisiä ja maalaamattomia. Päärakennus oli malliltaan paritupa. Sen keskellä oli iso porstua, jonka toisella puolella oli ”mummon kamari” ja vierastupa ja toisella puolella varsinainen tupa. Emäntä asui toisen rakennuksen alakerrassa ja isäntä yläkerrassa. Poikien huoneet olivat kolmannessa rakennuksessa. Kartanoon kuului lisäksi väentupa, aittoja, karjasuojia ja ulkorakennuksia. Rakennusryhmä ja sen yksityiskohdat näkyvät tässä maalauksessa selkeästi ylhäältä rinteeltä Haminalahden kartanon nykyisen päärakennuksen kohdalta. Vasemmalla on vanha siivetön mylly, taustalla Vaunuvuori. Samalta paikalta on maalattu myös neljä vuotta myöhemmin valmistunut Ferdinand von Wrightin Vanha Haminalahti talvella (1858), jossa tuulimylly kohoaa koko komeudessaan suuren kuusen vierellä, etualalla vasemmalla. Maalauksessa Rajuilma Haminalahdella (1857) Vanhan Haminalahti näkyy vastarannalla, jolloin katsoja näkee sen sijainnin kauniissa savolaisessa järvimaisemassa, Kallaveden Haminalahteen ja Mustalahteen rajautuvalla niemellä. Maalaus Vanhasta Haminalahden Hovista edustaa biedermeierajan taitessa suosittua lajityyppiä, maisemamuotokuvaa. Suomessa Ferdinand von Wright oli yksi tämän tyylilajin maineikkaimpia mestareita. Hän ikuisti maalauksiinsa topografisesti tai arkkitehtonisesti tunnistettavia tarkkoja kuvauksia luonnonkauniista maisemista ja arkkitehtuurikohteista. Vanhalla Haminalahdella oli hänen tuotannossaan erityinen sija, olihan se hänen oma synnyin- ja lapsuudenkotinsa. Sen paikalle, rannassa näkyvien koivujen ja kuusien vierelle, taiteilija pystytti 1863 myös oman Lugnet-nimisen ateljeekotinsa ja piilopirttinsä. Kesäisestä Vanhan Haminalahden näkymästä välittyy kotiseuturakkauden ohella taiteilijan luonnontieteellinen kiinnostus. Lintujen lisäksi hän on kuvannut pikkutarkasti maaseutumiljöön kasvillisuutta. Maalauksen etualalla siitä erottuvat maitohorsma, vadelmapensas, ohdake, raparperi, puna-apila, päivänkakkara, koiranputki, peltokorte ja piennarkeltto. (teksti: FM Tuija Peltomaa)
Lisätiedot Vanha Haminalahti, öljy kankaalle, (1854), sign., 96x155 - kirjallisuus: maalaus on kuvattu kirjassa “Taiteilijaveljekset von Wright. Suomen kauneimmat lintumaalaukset” s. 12 (Leikola - Lokki - Stjernberg 1986) ja luetteloitu kirjassa “Taiteilijaveljekset von Wright” nro 78 (Lindström 1932) - näyttelyt: Kuopio 1856 Kuopion lähistöllä sijaitseva Haminalahden kartano siirtyi 1770-luvulla vänrikki Magnus Fredrik Tawastilta ja hänen vaimoltaan Maria Elisabethilta (o.s. Molander) heidän tyttärelleen ja vävylleen, Anna Christina ja Jonas Mauritz von Wrightille. Näiden ainoa lapsi majuri Henrik Magnus asettui, Suomen sodassa palveltuaan, viljelemään kartanoa puolisonsa Maria Elisabeth Tuderuksen kanssa. Heidän taiteilijapoikansa Magnus, Wilhelm ja Ferdinand ovat jääneet Suomen historiaan rakastettuina maisema- ja lintumaalareina. Vanhan Haminalahden Hovin on ikuistanut tähän maalaukseen Ferdinand von Wright, perheen sisarusparvesta ja sen kolmesta taiteilijaveljeksestä nuorin. Keskikesään sijoittuvassa aiheessa vuodelta 1854 on iltalypsyn aika. Lehmisavu palaa; karjaa ajetaan pystyaidalla rajattua kapeaa kujaa pitkin metsäniityltä lypsypaikalle. Ilta-auringon pehmeä loiste valaisee taivaan. Joutsenet lentävät järven yli, etualalla tukkipuiden päällä istuu kaksi västäräkkiä. Pihapiirin kulmalla emäntä neuvoo karjapiikaa; kaksi miestä keskustelee rannassa nuottakodan vierellä. Vanha Haminalahti oli rakennettu maalaistalon tapaan. Talot sijaitsivat umpipihan ympärillä lähellä toisiaan. Ne olivat hirsisiä ja maalaamattomia. Päärakennus oli malliltaan paritupa. Sen keskellä oli iso porstua, jonka toisella puolella oli ”mummon kamari” ja vierastupa ja toisella puolella varsinainen tupa. Emäntä asui toisen rakennuksen alakerrassa ja isäntä yläkerrassa. Poikien huoneet olivat kolmannessa rakennuksessa. Kartanoon kuului lisäksi väentupa, aittoja, karjasuojia ja ulkorakennuksia. Rakennusryhmä ja sen yksityiskohdat näkyvät tässä maalauksessa selkeästi ylhäältä rinteeltä Haminalahden kartanon nykyisen päärakennuksen kohdalta. Vasemmalla on vanha siivetön mylly, taustalla Vaunuvuori. Samalta paikalta on maalattu myös neljä vuotta myöhemmin valmistunut Ferdinand von Wrightin Vanha Haminalahti talvella (1858), jossa tuulimylly kohoaa koko komeudessaan suuren kuusen vierellä, etualalla vasemmalla. Maalauksessa Rajuilma Haminalahdella (1857) Vanhan Haminalahti näkyy vastarannalla, jolloin katsoja näkee sen sijainnin kauniissa savolaisessa järvimaisemassa, Kallaveden Haminalahteen ja Mustalahteen rajautuvalla niemellä. Maalaus Vanhasta Haminalahden Hovista edustaa biedermeierajan taitessa suosittua lajityyppiä, maisemamuotokuvaa. Suomessa Ferdinand von Wright oli yksi tämän tyylilajin maineikkaimpia mestareita. Hän ikuisti maalauksiinsa topografisesti tai arkkitehtonisesti tunnistettavia tarkkoja kuvauksia luonnonkauniista maisemista ja arkkitehtuurikohteista. Vanhalla Haminalahdella oli hänen tuotannossaan erityinen sija, olihan se hänen oma synnyin- ja lapsuudenkotinsa. Sen paikalle, rannassa näkyvien koivujen ja kuusien vierelle, taiteilija pystytti 1863 myös oman Lugnet-nimisen ateljeekotinsa ja piilopirttinsä. Kesäisestä Vanhan Haminalahden näkymästä välittyy kotiseuturakkauden ohella taiteilijan luonnontieteellinen kiinnostus. Lintujen lisäksi hän on kuvannut pikkutarkasti maaseutumiljöön kasvillisuutta. Maalauksen etualalla siitä erottuvat maitohorsma, vadelmapensas, ohdake, raparperi, puna-apila, päivänkakkara, koiranputki, peltokorte ja piennarkeltto. (teksti: FM Tuija Peltomaa)