Halonen, Pekka (1865-1933) Katso täysikokoinen kuva

1. Halonen, Pekka (1865-1933)

Talvinen metsämaisema, öljy kankaalle, alkuperäinen kehys, sign. 1901, 72x48,5 - kirjallisuus: maalaus on kuvattu ja luetteloitu kirjoissa “Pekka Halonen. Elämä ja teokset” nro 236 (Lindström 1957); “Pekka Halonen. Neljä vuodenaikaa” kuva nro 78 s. 166 ja kokosivun kuva nro 18 s. 189 (Retretti 2005); “Pekka Halonen - pyhä taide“ kuva nro 8 s. 24 (Ville Lukkarinen 2007); “Pekka Halonen” kuva nro 133 s. 393 (Ateneum 2008) - näyttelyt: Pekka Halosen syntymästä 130 vuotta, Lapinlahden taidemuseo 1995; Erämaa elää, Keravan taidemuseo 1996; 140-vuotisjuhlanäyttely Neljä vuodenaikaa, Retretti 2005; Ateneum 2008 - muu julkisuus: kuva maalauksesta on julkaistu mm. kahdessa postikortissa ja muistilehtiön kannessa 1900-luvun alussa Pekka Halosen taide kasvoi ja sai ominaispiirteensä Tuusulanjärven maisemissa. Taiteilija puolisoineen muutti Tuusulaan jo 1898. Ensimmäinen asuinpaikka oli Tuomaalan kylässä Kuninkaalassa, minkä jälkeen Haloset asettuivat vielä hetkeksi läheiseen Öljymäen torppaan. Oma tontti hankittiin Pitkäniemestä Tuusulanjärven itärannalta keväällä 1899, ja saman vuoden syksyllä käynnistyi paikalle nousevan ateljeehuvilan suunnittelu. Ensimmäisenä valmistui saunarakennus, jossa Halosen nuori nelihenkinen perhe asui hetken ajan vuonna 1901, kunnes Halosenniemenä tunnettu ateljeekoti saatiin asuttavaan kuntoon. Halosenniemi tarjosi Pekka Haloselle mahdollisuuden syventyä luontoon ja sen muutoksiin jokaisena vuodenaikana omalta tutulta aitiopaikalta käsin. Tuusulanjärven länsirannalla sijaitsevan Vanhakylän näkymät ja Halosenniemen kalliot, männyt ja katajat vaihtuivat hänen silmiensä edessä keväiseen ja kesäiseen asuun sekä edelleen syksyyn ja talveen. Putoavat lehdet riisuivat puut paljaiksi, lähes graafisiksi muodoiksi, kunnes lumi ja huurre kietoivat oksat ja rungot jälleen uuteen hahmoon. Halonen kohtasi luonnon pysähtyen ja näkemäänsä kunnioittaen. Hän syventyi hiljaa kuuntelemaan puiden oksilta putoavan lumen ja oksilla soittavan tuulen ääniä. Hän pani merkille valon vaihtelun ja värien muutokset sekä lumen peittämän maiseman lähes epätodelliset muodot: "Nykyään päiväni parhaastaan menevätkin hiihtelemiseen. Sillä metsät ovat nyt satumaiseman kauniita. - - - On niin hauska hiihdellä siellä äärettömässä ornamentiikassa. Puut ovat aivan lumiset ja oksat riippuvat kaariksi vääntyneinä maata kohti" (lainaus Pekka Halosen kirjeistä Louis Sparrelle). Pekka Halosen silmissä talvinen luonto oli satumaisen kaunis. Katsojalle se näyttäytyy hänen maalaustensa kautta harmonisena, koskettavana ja sensuellina kokemuksena. Pystysuora maalauspohja ja kapeaksi viivaksi minimoitu horisontti korostaa puiden koristeellisuutta, havupuiden selkeitä siluetteja ja huurteisten pensaiden hentoja ääriviivoja. Pehmeät värit - valkoinen, harmaa, vihertävänharmaa ja kalpea violetti - herättävät aistit kokemaan talvimaiseman tuoksun ja pilvisen päivän pehmeästi koskettavan pakkasen. (teksti: FM Tuija Peltomaa)
Talvinen metsämaisema, öljy kankaalle, alkuperäinen kehys, sign. 1901, 72x48,5 - kirjallisuus: maalaus on kuvattu ja luetteloitu kirjoissa “Pekka Halonen. Elämä ja teokset” nro 236 (Lindström 1957); “Pekka Halonen. Neljä vuodenaikaa” kuva nro 78 s. 166 ja kokosivun kuva nro 18 s. 189 (Retretti 2005); “Pekka Halonen - pyhä taide“ kuva nro 8 s. 24 (Ville Lukkarinen 2007); “Pekka Halonen” kuva nro 133 s. 393 (Ateneum 2008) - näyttelyt: Pekka Halosen syntymästä 130 vuotta, Lapinlahden taidemuseo 1995; Erämaa elää, Keravan taidemuseo 1996; 140-vuotisjuhlanäyttely Neljä vuodenaikaa, Retretti 2005; Ateneum 2008 - muu julkisuus: kuva maalauksesta on julkaistu mm. kahdessa postikortissa ja muistilehtiön kannessa 1900-luvun alussa Pekka Halosen taide kasvoi ja sai ominaispiirteensä Tuusulanjärven maisemissa. Taiteilija puolisoineen muutti Tuusulaan jo 1898. Ensimmäinen asuinpaikka oli Tuomaalan kylässä Kuninkaalassa, minkä jälkeen Haloset asettuivat vielä hetkeksi läheiseen Öljymäen torppaan. Oma tontti hankittiin Pitkäniemestä Tuusulanjärven itärannalta keväällä 1899, ja saman vuoden syksyllä käynnistyi paikalle nousevan ateljeehuvilan suunnittelu. Ensimmäisenä valmistui saunarakennus, jossa Halosen nuori nelihenkinen perhe asui hetken ajan vuonna 1901, kunnes Halosenniemenä tunnettu ateljeekoti saatiin asuttavaan kuntoon. Halosenniemi tarjosi Pekka Haloselle mahdollisuuden syventyä luontoon ja sen muutoksiin jokaisena vuodenaikana omalta tutulta aitiopaikalta käsin. Tuusulanjärven länsirannalla sijaitsevan Vanhakylän näkymät ja Halosenniemen kalliot, männyt ja katajat vaihtuivat hänen silmiensä edessä keväiseen ja kesäiseen asuun sekä edelleen syksyyn ja talveen. Putoavat lehdet riisuivat puut paljaiksi, lähes graafisiksi muodoiksi, kunnes lumi ja huurre kietoivat oksat ja rungot jälleen uuteen hahmoon. Halonen kohtasi luonnon pysähtyen ja näkemäänsä kunnioittaen. Hän syventyi hiljaa kuuntelemaan puiden oksilta putoavan lumen ja oksilla soittavan tuulen ääniä. Hän pani merkille valon vaihtelun ja värien muutokset sekä lumen peittämän maiseman lähes epätodelliset muodot: "Nykyään päiväni parhaastaan menevätkin hiihtelemiseen. Sillä metsät ovat nyt satumaiseman kauniita. - - - On niin hauska hiihdellä siellä äärettömässä ornamentiikassa. Puut ovat aivan lumiset ja oksat riippuvat kaariksi vääntyneinä maata kohti" (lainaus Pekka Halosen kirjeistä Louis Sparrelle). Pekka Halosen silmissä talvinen luonto oli satumaisen kaunis. Katsojalle se näyttäytyy hänen maalaustensa kautta harmonisena, koskettavana ja sensuellina kokemuksena. Pystysuora maalauspohja ja kapeaksi viivaksi minimoitu horisontti korostaa puiden koristeellisuutta, havupuiden selkeitä siluetteja ja huurteisten pensaiden hentoja ääriviivoja. Pehmeät värit - valkoinen, harmaa, vihertävänharmaa ja kalpea violetti - herättävät aistit kokemaan talvimaiseman tuoksun ja pilvisen päivän pehmeästi koskettavan pakkasen. (teksti: FM Tuija Peltomaa)

Huutokauppa päättyi

Vasarahinta

70 000 €

Lähtöhinta

25 000 €
Talvinen metsämaisema, öljy kankaalle, alkuperäinen kehys, sign. 1901, 72x48,5 - kirjallisuus: maalaus on kuvattu ja luetteloitu kirjoissa “Pekka Halonen. Elämä ja teokset” nro 236 (Lindström 1957); “Pekka Halonen. Neljä vuodenaikaa” kuva nro 78 s. 166 ja kokosivun kuva nro 18 s. 189 (Retretti 2005); “Pekka Halonen - pyhä taide“ kuva nro 8 s. 24 (Ville Lukkarinen 2007); “Pekka Halonen” kuva nro 133 s. 393 (Ateneum 2008) - näyttelyt: Pekka Halosen syntymästä 130 vuotta, Lapinlahden taidemuseo 1995; Erämaa elää, Keravan taidemuseo 1996; 140-vuotisjuhlanäyttely Neljä vuodenaikaa, Retretti 2005; Ateneum 2008 - muu julkisuus: kuva maalauksesta on julkaistu mm. kahdessa postikortissa ja muistilehtiön kannessa 1900-luvun alussa Pekka Halosen taide kasvoi ja sai ominaispiirteensä Tuusulanjärven maisemissa. Taiteilija puolisoineen muutti Tuusulaan jo 1898. Ensimmäinen asuinpaikka oli Tuomaalan kylässä Kuninkaalassa, minkä jälkeen Haloset asettuivat vielä hetkeksi läheiseen Öljymäen torppaan. Oma tontti hankittiin Pitkäniemestä Tuusulanjärven itärannalta keväällä 1899, ja saman vuoden syksyllä käynnistyi paikalle nousevan ateljeehuvilan suunnittelu. Ensimmäisenä valmistui saunarakennus, jossa Halosen nuori nelihenkinen perhe asui hetken ajan vuonna 1901, kunnes Halosenniemenä tunnettu ateljeekoti saatiin asuttavaan kuntoon. Halosenniemi tarjosi Pekka Haloselle mahdollisuuden syventyä luontoon ja sen muutoksiin jokaisena vuodenaikana omalta tutulta aitiopaikalta käsin. Tuusulanjärven länsirannalla sijaitsevan Vanhakylän näkymät ja Halosenniemen kalliot, männyt ja katajat vaihtuivat hänen silmiensä edessä keväiseen ja kesäiseen asuun sekä edelleen syksyyn ja talveen. Putoavat lehdet riisuivat puut paljaiksi, lähes graafisiksi muodoiksi, kunnes lumi ja huurre kietoivat oksat ja rungot jälleen uuteen hahmoon. Halonen kohtasi luonnon pysähtyen ja näkemäänsä kunnioittaen. Hän syventyi hiljaa kuuntelemaan puiden oksilta putoavan lumen ja oksilla soittavan tuulen ääniä. Hän pani merkille valon vaihtelun ja värien muutokset sekä lumen peittämän maiseman lähes epätodelliset muodot: "Nykyään päiväni parhaastaan menevätkin hiihtelemiseen. Sillä metsät ovat nyt satumaiseman kauniita. - - - On niin hauska hiihdellä siellä äärettömässä ornamentiikassa. Puut ovat aivan lumiset ja oksat riippuvat kaariksi vääntyneinä maata kohti" (lainaus Pekka Halosen kirjeistä Louis Sparrelle). Pekka Halosen silmissä talvinen luonto oli satumaisen kaunis. Katsojalle se näyttäytyy hänen maalaustensa kautta harmonisena, koskettavana ja sensuellina kokemuksena. Pystysuora maalauspohja ja kapeaksi viivaksi minimoitu horisontti korostaa puiden koristeellisuutta, havupuiden selkeitä siluetteja ja huurteisten pensaiden hentoja ääriviivoja. Pehmeät värit - valkoinen, harmaa, vihertävänharmaa ja kalpea violetti - herättävät aistit kokemaan talvimaiseman tuoksun ja pilvisen päivän pehmeästi koskettavan pakkasen. (teksti: FM Tuija Peltomaa)
Lisätiedot Talvinen metsämaisema, öljy kankaalle, alkuperäinen kehys, sign. 1901, 72x48,5 - kirjallisuus: maalaus on kuvattu ja luetteloitu kirjoissa “Pekka Halonen. Elämä ja teokset” nro 236 (Lindström 1957); “Pekka Halonen. Neljä vuodenaikaa” kuva nro 78 s. 166 ja kokosivun kuva nro 18 s. 189 (Retretti 2005); “Pekka Halonen - pyhä taide“ kuva nro 8 s. 24 (Ville Lukkarinen 2007); “Pekka Halonen” kuva nro 133 s. 393 (Ateneum 2008) - näyttelyt: Pekka Halosen syntymästä 130 vuotta, Lapinlahden taidemuseo 1995; Erämaa elää, Keravan taidemuseo 1996; 140-vuotisjuhlanäyttely Neljä vuodenaikaa, Retretti 2005; Ateneum 2008 - muu julkisuus: kuva maalauksesta on julkaistu mm. kahdessa postikortissa ja muistilehtiön kannessa 1900-luvun alussa Pekka Halosen taide kasvoi ja sai ominaispiirteensä Tuusulanjärven maisemissa. Taiteilija puolisoineen muutti Tuusulaan jo 1898. Ensimmäinen asuinpaikka oli Tuomaalan kylässä Kuninkaalassa, minkä jälkeen Haloset asettuivat vielä hetkeksi läheiseen Öljymäen torppaan. Oma tontti hankittiin Pitkäniemestä Tuusulanjärven itärannalta keväällä 1899, ja saman vuoden syksyllä käynnistyi paikalle nousevan ateljeehuvilan suunnittelu. Ensimmäisenä valmistui saunarakennus, jossa Halosen nuori nelihenkinen perhe asui hetken ajan vuonna 1901, kunnes Halosenniemenä tunnettu ateljeekoti saatiin asuttavaan kuntoon. Halosenniemi tarjosi Pekka Haloselle mahdollisuuden syventyä luontoon ja sen muutoksiin jokaisena vuodenaikana omalta tutulta aitiopaikalta käsin. Tuusulanjärven länsirannalla sijaitsevan Vanhakylän näkymät ja Halosenniemen kalliot, männyt ja katajat vaihtuivat hänen silmiensä edessä keväiseen ja kesäiseen asuun sekä edelleen syksyyn ja talveen. Putoavat lehdet riisuivat puut paljaiksi, lähes graafisiksi muodoiksi, kunnes lumi ja huurre kietoivat oksat ja rungot jälleen uuteen hahmoon. Halonen kohtasi luonnon pysähtyen ja näkemäänsä kunnioittaen. Hän syventyi hiljaa kuuntelemaan puiden oksilta putoavan lumen ja oksilla soittavan tuulen ääniä. Hän pani merkille valon vaihtelun ja värien muutokset sekä lumen peittämän maiseman lähes epätodelliset muodot: "Nykyään päiväni parhaastaan menevätkin hiihtelemiseen. Sillä metsät ovat nyt satumaiseman kauniita. - - - On niin hauska hiihdellä siellä äärettömässä ornamentiikassa. Puut ovat aivan lumiset ja oksat riippuvat kaariksi vääntyneinä maata kohti" (lainaus Pekka Halosen kirjeistä Louis Sparrelle). Pekka Halosen silmissä talvinen luonto oli satumaisen kaunis. Katsojalle se näyttäytyy hänen maalaustensa kautta harmonisena, koskettavana ja sensuellina kokemuksena. Pystysuora maalauspohja ja kapeaksi viivaksi minimoitu horisontti korostaa puiden koristeellisuutta, havupuiden selkeitä siluetteja ja huurteisten pensaiden hentoja ääriviivoja. Pehmeät värit - valkoinen, harmaa, vihertävänharmaa ja kalpea violetti - herättävät aistit kokemaan talvimaiseman tuoksun ja pilvisen päivän pehmeästi koskettavan pakkasen. (teksti: FM Tuija Peltomaa)
  • Tehtaankatu 27, 00150 Helsinki
  • tehtaankatu@hagelstam.fi
  • 09 6877 610
  • Tehtaankatu 36, 00150 Helsinki
  • hagelstam@hagelstam.fi
  • 09 6877 990