55. Albert Edelfelt (1854-1905)

Suru, kuvitusversio Carl Snoilskyn runoon Värnamon markkinoilla

öljy, sign., Den starke Per han lindade Om hennes lif sin arm, Och veka ord sig bröto fram Ur svallet af hans harm. /…/ Han talte många andra ord Af kraft och bergfast hopp, Och Kersti mellan tårarne Såg ur sitt förklä’ opp Och frågade med ögat ljust Af kärlek och af tro: »Så råkas vi om sex år då På nytt vid Värnamo?» Albert Edelfet kuvitti useita tunnettuja runoteoksia kuten J.L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat ja Kuningas Fjalar. Carl Snoilskyn Svenska Bilder on kuitenkin Suomessa tuntemattomampi kuin Ruotsissa. Kreivi Snoilsky työskenteli Tukholman Kuninkaallisessa kirjastossa johtavana kirjastonhoitajana vuodesta 1890, mutta kirjoitti ennen sitä Ruotsin historiaan sijoittuvia balladeja, jotka on koottu teokseen Svenska Bilder. August Strindbergin varjossa Snoilskyn runoilla on sosiaalinen yhteys jalansijaan Suomessa vuosisadan vaihteessa 1900, Venäjän sortovuosien aikana. Tuolloin Edelfeltin kuvitukset levisivät painokuvina, kuten esimerkiksi Suru runoon Värnamon markkinoilla. Siihen aikaan ei voitu puhua Suomen peloista ja surusta, jolloin sen sijaan levitettiin kuvia piilotettuine symboleineen ja lähinnä siitä syystä on kyseistä maalausta pidetty myös symbolistisena. Maalauksessa Suru on Edelfelt kuvittanut Värnamon markkinoilla viimeisen säkeistön. Runon päähenkilöt, rakastavaiset Per ja Kersti elävät 1700-luvun alussa ja ovat kihlautuneet ja tehneet kovasti töitä, molemmat tahoillaan, pystyäkseen avioitumaan ja hankkimaan yhteisen kodin. Kun he kohtaavat toisensa uudelleen kuuden vuoden jälkeen Värnamon markkinoilla, he saavat tietää, että säästetyt kuparitaalerit ovat nyt arvottomia, koska Ruotsissa on laskettu markkinoille hätäkolikoita kuningas Kaarle XII:n sodan rahoittamiseksi, ja näin ollen ne ovat nyt varattomia. Edelfelt maalasi teoksen kesäateljéessaan Haikkoossa, lähellä Porvoota, sekä elävien mallien että valokuvan pohjalta. Haikkoossa Edelfelt maalasi ja piirsi paikallista väkeä töitään varten. - Kerstin roolissa nähdään Fio Salenius (s. 1879), joka tunnetaan myös Edelfeltin aikaisemmista maalauksista, kuten Lapsen hautajaissaatto (1879, Ateneum Helsingissä) ja Jumalanpalvelus Uudenmaan saaristossa (1882, Musee d’Orsay Pariisissa). Sukualbumissa on säilynyt valokuva, jota käytettiin apuna maalausprosessissa. Ryhtyessään teoksen malliksi, 24-vuotiaan Fion kerrotaan sanoneen: "No nyt minä menen sinne Edelfeltille itkemään". Tämä grisaille-maalaus on Edelfeltin alkuperäinen työ mustavalkoista painokuvaa varten. Syy sille, miksi maalaus on mustavalkoinen, on painotekniikassa. Teoksen pohjalta Edelfelt maalasi kesällä 1894 öljymaalauksen Suru (1894, Ateneum). Kustantaja Hugo Geberin kanssa tehdyn sopimuksen mukaan Edelfeltille maksettiin yhteensä 5 000 kruunua 50 piirroksesta ja vinjetteistä. Kun Edelfelt teki sovittua suuremman määrän teoksia, osa piirustuksista jäi edelleen hänelle. Kaikki viittaa kuitenkin siihen, että tämä alkuperäinen kuului Geberin kokoelmaan Tukholmassa. (Edelfeltin kirje sisarelleen Annie Edelfeltille, Pariisi 18.4.1893) Kirjallisuus: B. Hintze (1942-44), Albert Edelfelt, luettelonro 705; ibid. Kuvitusnro 6.1894. Kuvattu teoksessa: Carl Snoilsky, Svenska bilder, Hugo Gebers förlag, Stockholm 1894 Värnamon markkinoilla-runon yhteydessä. Teksti: FM Marina Catani. Kuva Fio Saleniuksesta (mallitutkielma teokseen) Museovirasto, Historian kuvakokoelma., 32x25

Huutokauppa päättyi 25.05.2022

Vasarahinta 25 000 €

Lähtöhinta

40 000 €
Den starke Per han lindade Om hennes lif sin arm, Och veka ord sig bröto fram Ur svallet af hans harm. /…/ Han talte många andra ord Af kraft och bergfast hopp, Och Kersti mellan tårarne Såg ur sitt förklä’ opp Och frågade med ögat ljust Af kärlek och af tro: »Så råkas vi om sex år då På nytt vid Värnamo?» Albert Edelfet kuvitti useita tunnettuja runoteoksia kuten J.L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat ja Kuningas Fjalar. Carl Snoilskyn Svenska Bilder on kuitenkin Suomessa tuntemattomampi kuin Ruotsissa. Kreivi Snoilsky työskenteli Tukholman Kuninkaallisessa kirjastossa johtavana kirjastonhoitajana vuodesta 1890, mutta kirjoitti ennen sitä Ruotsin historiaan sijoittuvia balladeja, jotka on koottu teokseen Svenska Bilder. August Strindbergin varjossa Snoilskyn runoilla on sosiaalinen yhteys jalansijaan Suomessa vuosisadan vaihteessa 1900, Venäjän sortovuosien aikana. Tuolloin Edelfeltin kuvitukset levisivät painokuvina, kuten esimerkiksi Suru runoon Värnamon markkinoilla. Siihen aikaan ei voitu puhua Suomen peloista ja surusta, jolloin sen sijaan levitettiin kuvia piilotettuine symboleineen ja lähinnä siitä syystä on kyseistä maalausta pidetty myös symbolistisena. Maalauksessa Suru on Edelfelt kuvittanut Värnamon markkinoilla viimeisen säkeistön. Runon päähenkilöt, rakastavaiset Per ja Kersti elävät 1700-luvun alussa ja ovat kihlautuneet ja tehneet kovasti töitä, molemmat tahoillaan, pystyäkseen avioitumaan ja hankkimaan yhteisen kodin. Kun he kohtaavat toisensa uudelleen kuuden vuoden jälkeen Värnamon markkinoilla, he saavat tietää, että säästetyt kuparitaalerit ovat nyt arvottomia, koska Ruotsissa on laskettu markkinoille hätäkolikoita kuningas Kaarle XII:n sodan rahoittamiseksi, ja näin ollen ne ovat nyt varattomia. Edelfelt maalasi teoksen kesäateljéessaan Haikkoossa, lähellä Porvoota, sekä elävien mallien että valokuvan pohjalta. Haikkoossa Edelfelt maalasi ja piirsi paikallista väkeä töitään varten. - Kerstin roolissa nähdään Fio Salenius (s. 1879), joka tunnetaan myös Edelfeltin aikaisemmista maalauksista, kuten Lapsen hautajaissaatto (1879, Ateneum Helsingissä) ja Jumalanpalvelus Uudenmaan saaristossa (1882, Musee d’Orsay Pariisissa). Sukualbumissa on säilynyt valokuva, jota käytettiin apuna maalausprosessissa. Ryhtyessään teoksen malliksi, 24-vuotiaan Fion kerrotaan sanoneen: "No nyt minä menen sinne Edelfeltille itkemään". Tämä grisaille-maalaus on Edelfeltin alkuperäinen työ mustavalkoista painokuvaa varten. Syy sille, miksi maalaus on mustavalkoinen, on painotekniikassa. Teoksen pohjalta Edelfelt maalasi kesällä 1894 öljymaalauksen Suru (1894, Ateneum). Kustantaja Hugo Geberin kanssa tehdyn sopimuksen mukaan Edelfeltille maksettiin yhteensä 5 000 kruunua 50 piirroksesta ja vinjetteistä. Kun Edelfelt teki sovittua suuremman määrän teoksia, osa piirustuksista jäi edelleen hänelle. Kaikki viittaa kuitenkin siihen, että tämä alkuperäinen kuului Geberin kokoelmaan Tukholmassa. (Edelfeltin kirje sisarelleen Annie Edelfeltille, Pariisi 18.4.1893) Kirjallisuus: B. Hintze (1942-44), Albert Edelfelt, luettelonro 705; ibid. Kuvitusnro 6.1894. Kuvattu teoksessa: Carl Snoilsky, Svenska bilder, Hugo Gebers förlag, Stockholm 1894 Värnamon markkinoilla-runon yhteydessä. Teksti: FM Marina Catani. Kuva Fio Saleniuksesta (mallitutkielma teokseen) Museovirasto, Historian kuvakokoelma.
Aihe Suru, kuvitusversio Carl Snoilskyn runoon Värnamon markkinoilla
Tekniikka öljy
Signeerattu Kyllä
Korkeus 32
Leveys 25
Lisätiedot Den starke Per han lindade Om hennes lif sin arm, Och veka ord sig bröto fram Ur svallet af hans harm. /…/ Han talte många andra ord Af kraft och bergfast hopp, Och Kersti mellan tårarne Såg ur sitt förklä’ opp Och frågade med ögat ljust Af kärlek och af tro: »Så råkas vi om sex år då På nytt vid Värnamo?» Albert Edelfet kuvitti useita tunnettuja runoteoksia kuten J.L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat ja Kuningas Fjalar. Carl Snoilskyn Svenska Bilder on kuitenkin Suomessa tuntemattomampi kuin Ruotsissa. Kreivi Snoilsky työskenteli Tukholman Kuninkaallisessa kirjastossa johtavana kirjastonhoitajana vuodesta 1890, mutta kirjoitti ennen sitä Ruotsin historiaan sijoittuvia balladeja, jotka on koottu teokseen Svenska Bilder. August Strindbergin varjossa Snoilskyn runoilla on sosiaalinen yhteys jalansijaan Suomessa vuosisadan vaihteessa 1900, Venäjän sortovuosien aikana. Tuolloin Edelfeltin kuvitukset levisivät painokuvina, kuten esimerkiksi Suru runoon Värnamon markkinoilla. Siihen aikaan ei voitu puhua Suomen peloista ja surusta, jolloin sen sijaan levitettiin kuvia piilotettuine symboleineen ja lähinnä siitä syystä on kyseistä maalausta pidetty myös symbolistisena. Maalauksessa Suru on Edelfelt kuvittanut Värnamon markkinoilla viimeisen säkeistön. Runon päähenkilöt, rakastavaiset Per ja Kersti elävät 1700-luvun alussa ja ovat kihlautuneet ja tehneet kovasti töitä, molemmat tahoillaan, pystyäkseen avioitumaan ja hankkimaan yhteisen kodin. Kun he kohtaavat toisensa uudelleen kuuden vuoden jälkeen Värnamon markkinoilla, he saavat tietää, että säästetyt kuparitaalerit ovat nyt arvottomia, koska Ruotsissa on laskettu markkinoille hätäkolikoita kuningas Kaarle XII:n sodan rahoittamiseksi, ja näin ollen ne ovat nyt varattomia. Edelfelt maalasi teoksen kesäateljéessaan Haikkoossa, lähellä Porvoota, sekä elävien mallien että valokuvan pohjalta. Haikkoossa Edelfelt maalasi ja piirsi paikallista väkeä töitään varten. - Kerstin roolissa nähdään Fio Salenius (s. 1879), joka tunnetaan myös Edelfeltin aikaisemmista maalauksista, kuten Lapsen hautajaissaatto (1879, Ateneum Helsingissä) ja Jumalanpalvelus Uudenmaan saaristossa (1882, Musee d’Orsay Pariisissa). Sukualbumissa on säilynyt valokuva, jota käytettiin apuna maalausprosessissa. Ryhtyessään teoksen malliksi, 24-vuotiaan Fion kerrotaan sanoneen: "No nyt minä menen sinne Edelfeltille itkemään". Tämä grisaille-maalaus on Edelfeltin alkuperäinen työ mustavalkoista painokuvaa varten. Syy sille, miksi maalaus on mustavalkoinen, on painotekniikassa. Teoksen pohjalta Edelfelt maalasi kesällä 1894 öljymaalauksen Suru (1894, Ateneum). Kustantaja Hugo Geberin kanssa tehdyn sopimuksen mukaan Edelfeltille maksettiin yhteensä 5 000 kruunua 50 piirroksesta ja vinjetteistä. Kun Edelfelt teki sovittua suuremman määrän teoksia, osa piirustuksista jäi edelleen hänelle. Kaikki viittaa kuitenkin siihen, että tämä alkuperäinen kuului Geberin kokoelmaan Tukholmassa. (Edelfeltin kirje sisarelleen Annie Edelfeltille, Pariisi 18.4.1893) Kirjallisuus: B. Hintze (1942-44), Albert Edelfelt, luettelonro 705; ibid. Kuvitusnro 6.1894. Kuvattu teoksessa: Carl Snoilsky, Svenska bilder, Hugo Gebers förlag, Stockholm 1894 Värnamon markkinoilla-runon yhteydessä. Teksti: FM Marina Catani. Kuva Fio Saleniuksesta (mallitutkielma teokseen) Museovirasto, Historian kuvakokoelma.

Lunastus

viiden (5) arkipäivän sisään osoitteessa Tehtaankatu 36, Helsinki. Huutokauppapäivän lisäksi arkisin klo 11-17 ja huutokauppaviikon ensimmäisenä lauantaina klo 11-15. 
Lue lisää täältä. Lunastusajan umpeuduttua perimme säilytysmaksun, joka on 5 €/kohde/arkipäivä (isokokoiset kohteet 10 €/kohde/arkipäivä).