188. Tove Jansson*

Omakuva

öljy, sign. 1937, 1937 Tove Janssonin elämää hallitsi taide, ystäväpiiri ja ennen kaikkea rakkaus-, ystävyys- ja opettaja-oppilas-suhde Sam Vanniin. Tove oli saanut opiskelunsa Ateneumissa päätökseen, otettuaan opinahjoon jo aikaisemmin etäisyyttä, ja valmistui kuvataiteilijaksi. Nuori maalari vuokrasi ensimmäisen oman ateljeensa Vänrikki Stoolin kadulta Helsingin Töölöstä. Tove oli useita taiteilijatovereitaan paremmassa asemassa, sillä hän kykeni jo elättämään itseään kuvitustöillään. Maaliskuussa hän saattoi myös merkitä kalenteriinsa saaneensa ensimmäisen ateljeetyötilauksensa. Muutamia viikkoja myöhemmin oli sama teos jo myyty. Suhde Sam Vannin kanssa merkitsi yhteistyötä, jopa siinä määrin, että Vanni pelkäsi Toven sulautuvan häneen. Vanhempi taiteilija toivoi Toven löytävän enemmän itseään ja maalaustapaansa, vaikka he maalasivatkin usein samoja aiheita; näkymiä ikkunoista, omakuvia ja asetelmia. Vannin kiinnostus Henri Matissen taiteeseen ja koloristiseen lähestymistapaan tarttui myös Toveen. Ateljeessa tehdyssä omakuvassaan Tove esittäytyy hieman kaukaisena hahmona, pöydällä istuen, kuin odottaen katsojan vastausta johonkin kysymykseen. Vahvat värisävyt, kulmikkaat muodot ja teoksen varjopinnat muistuttavat myös ihaillun ranskalaistaiteilijan sommittelutavasta. Kasvojen puolivarjo on yhtä vahva kuin Matissen vaimostaan maalaamissa muotokuvissa.  Omakuvissaan Tove kykeni muuttumaan ja identifioitumaan erilaisin tavoin. Hän on kaukainen, mietteliäs, työtä tekevä tai tyylikäs, iltapukuinen hahmo. Pöydällä istuessaan hän on kuitenkin ennen kaikkea maalari; valmis luomaan, valmis kenties henkilökohtaisiin uhrauksiinkin oman taiteensa puolesta. Ja valmis menestymään omilla ansioillaan, ei kenenkään muusana tai kumppanina. Varhaisvuosien nuoresta taiteilijasta kypsyy hiljalleen ilmaisussaan varma tekijä. (Teksti: Johanna Lindfors) (Kirjallisuus: Erik Kruskopf, Bildkonstnären Tove Jansson, Schildts förlags Ab, 1992 Boel Westin, Tove Jansson - Ord, bild, liv, Albert Bonniers förlag, 2007)   Suomen kansallisgalleria on kiinnostunut lainaamaan kyseisen teoksen Tove Jansson-juhlanäyttelyynsä sen siirtyessä Japaniin kiertonäyttelyyn., 65x54

Huutokauppa päättyi

Vasarahinta

36 000 €

Lähtöhinta

8 000 €

1937 Tove Janssonin elämää hallitsi taide, ystäväpiiri ja ennen kaikkea rakkaus-, ystävyys- ja opettaja-oppilas-suhde Sam Vanniin. Tove oli saanut opiskelunsa Ateneumissa päätökseen, otettuaan opinahjoon jo aikaisemmin etäisyyttä, ja valmistui kuvataiteilijaksi. Nuori maalari vuokrasi ensimmäisen oman ateljeensa Vänrikki Stoolin kadulta Helsingin Töölöstä. Tove oli useita taiteilijatovereitaan paremmassa asemassa, sillä hän kykeni jo elättämään itseään kuvitustöillään. Maaliskuussa hän saattoi myös merkitä kalenteriinsa saaneensa ensimmäisen ateljeetyötilauksensa. Muutamia viikkoja myöhemmin oli sama teos jo myyty.

Suhde Sam Vannin kanssa merkitsi yhteistyötä, jopa siinä määrin, että Vanni pelkäsi Toven sulautuvan häneen. Vanhempi taiteilija toivoi Toven löytävän enemmän itseään ja maalaustapaansa, vaikka he maalasivatkin usein samoja aiheita; näkymiä ikkunoista, omakuvia ja asetelmia. Vannin kiinnostus Henri Matissen taiteeseen ja koloristiseen lähestymistapaan tarttui myös Toveen.

Ateljeessa tehdyssä omakuvassaan Tove esittäytyy hieman kaukaisena hahmona, pöydällä istuen, kuin odottaen katsojan vastausta johonkin kysymykseen. Vahvat värisävyt, kulmikkaat muodot ja teoksen varjopinnat muistuttavat myös ihaillun ranskalaistaiteilijan sommittelutavasta. Kasvojen puolivarjo on yhtä vahva kuin Matissen vaimostaan maalaamissa muotokuvissa. 

Omakuvissaan Tove kykeni muuttumaan ja identifioitumaan erilaisin tavoin. Hän on kaukainen, mietteliäs, työtä tekevä tai tyylikäs, iltapukuinen hahmo. Pöydällä istuessaan hän on kuitenkin ennen kaikkea maalari; valmis luomaan, valmis kenties henkilökohtaisiin uhrauksiinkin oman taiteensa puolesta. Ja valmis menestymään omilla ansioillaan, ei kenenkään muusana tai kumppanina. Varhaisvuosien nuoresta taiteilijasta kypsyy hiljalleen ilmaisussaan varma tekijä.

(Teksti: Johanna Lindfors)

(Kirjallisuus: Erik Kruskopf, Bildkonstnären Tove Jansson, Schildts förlags Ab, 1992

Boel Westin, Tove Jansson - Ord, bild, liv, Albert Bonniers förlag, 2007)

 

Suomen kansallisgalleria on kiinnostunut lainaamaan kyseisen teoksen Tove Jansson-juhlanäyttelyynsä sen siirtyessä Japaniin kiertonäyttelyyn.

Aihe Omakuva
Tekniikka öljy
Signeerattu Kyllä
Sign. 1937
Korkeus 65
Leveys 54
Lisätiedot

1937 Tove Janssonin elämää hallitsi taide, ystäväpiiri ja ennen kaikkea rakkaus-, ystävyys- ja opettaja-oppilas-suhde Sam Vanniin. Tove oli saanut opiskelunsa Ateneumissa päätökseen, otettuaan opinahjoon jo aikaisemmin etäisyyttä, ja valmistui kuvataiteilijaksi. Nuori maalari vuokrasi ensimmäisen oman ateljeensa Vänrikki Stoolin kadulta Helsingin Töölöstä. Tove oli useita taiteilijatovereitaan paremmassa asemassa, sillä hän kykeni jo elättämään itseään kuvitustöillään. Maaliskuussa hän saattoi myös merkitä kalenteriinsa saaneensa ensimmäisen ateljeetyötilauksensa. Muutamia viikkoja myöhemmin oli sama teos jo myyty.

Suhde Sam Vannin kanssa merkitsi yhteistyötä, jopa siinä määrin, että Vanni pelkäsi Toven sulautuvan häneen. Vanhempi taiteilija toivoi Toven löytävän enemmän itseään ja maalaustapaansa, vaikka he maalasivatkin usein samoja aiheita; näkymiä ikkunoista, omakuvia ja asetelmia. Vannin kiinnostus Henri Matissen taiteeseen ja koloristiseen lähestymistapaan tarttui myös Toveen.

Ateljeessa tehdyssä omakuvassaan Tove esittäytyy hieman kaukaisena hahmona, pöydällä istuen, kuin odottaen katsojan vastausta johonkin kysymykseen. Vahvat värisävyt, kulmikkaat muodot ja teoksen varjopinnat muistuttavat myös ihaillun ranskalaistaiteilijan sommittelutavasta. Kasvojen puolivarjo on yhtä vahva kuin Matissen vaimostaan maalaamissa muotokuvissa. 

Omakuvissaan Tove kykeni muuttumaan ja identifioitumaan erilaisin tavoin. Hän on kaukainen, mietteliäs, työtä tekevä tai tyylikäs, iltapukuinen hahmo. Pöydällä istuessaan hän on kuitenkin ennen kaikkea maalari; valmis luomaan, valmis kenties henkilökohtaisiin uhrauksiinkin oman taiteensa puolesta. Ja valmis menestymään omilla ansioillaan, ei kenenkään muusana tai kumppanina. Varhaisvuosien nuoresta taiteilijasta kypsyy hiljalleen ilmaisussaan varma tekijä.

(Teksti: Johanna Lindfors)

(Kirjallisuus: Erik Kruskopf, Bildkonstnären Tove Jansson, Schildts förlags Ab, 1992

Boel Westin, Tove Jansson - Ord, bild, liv, Albert Bonniers förlag, 2007)

 

Suomen kansallisgalleria on kiinnostunut lainaamaan kyseisen teoksen Tove Jansson-juhlanäyttelyynsä sen siirtyessä Japaniin kiertonäyttelyyn.