1. Tom of Finland

Kaksi, tussipiirustus, sign. 1975, 33,5x21,5 (39x31) Touko Laaksonen (1920-1991) oli varhaislahjakkuus, jonka opettajavanhemmat johdattivat taiteen, kirjallisuuden ja musiikin pariin. Jo viiden vuoden ikäisenä hän piirsi sarjakuvia ja soitti pianoa. Samaan aikaan hän huomasi ihailevansa vahvoja, lihaksekkaita ulkoilman karaisemia miehiä, kuten naapurin maalaispoikaa. Toisen maailmansodan jälkeen Touko Laaksonen työskenteli mainonnan, somistamisen ja muodin parissa eli maailmassa, jossa valokeila suuntautuu vielä tänäkin päivänä kohti täydellisiä vartaloita, kauneutta ja nuoruutta. Taiteilija Tom of Finland ja hänen luomansa fyysisten, itsevarmojen miesten maailma astuivat esiin 1957, kun amerikkalainen Physical Pictorial julkaisi kansikuvanaan tukkipoikaa esittävän piirustuksen signeerauksella ”Tom”. Päätyöksi taide tuli kuitenkin vasta vuonna 1973, minkä jälkeen Tom of Finlandin maine fotorealististen eroottisten mieskuvien taitajana vakiintui kautta Euroopan ja Yhdysvaltojen. Siitä alkaen Tom of Finlandin piirustuksia on päätynyt yhtä lailla merkittäville yksityisille keräilijöille kuin MoMA:n ja Kiasman kokoelmiin tai taidejulkaisuistaan maailmakuulun Benedikt Taschenin kirjaan “The Complete Tom of Finland”. Tom of Finland tuskin jättää ketään kylmäksi. Yhdelle hänen taiteensa on erotiikkaa, toiselle seksuaalista tai fetissitaidetta ja kolmannen silmissä se lähestyy pornografiaa. Yhtä kaikki, alastomaan vartaloon kohdistettu katse ei ole taiteen historiassa uutta, outoa tai ennenkuulumatonta. Taide on kautta aikojen tavoitellut ajassa ja kulttuurissa voimassa olevia ihanteita, toisin sanoen sitä mikä on kaunista, ihailtavaa ja haluttavaa. Tom of Finlandille tätä kaikkea edusti lihaksekas miesvartalo. Hänen taitava piirrosviivansa, korostamisensa ja liioittelemisensa alleviivaavat miesvartaloilla viipyvää katsetta. Katsoja saattaakin tuntea itsensä yhtä häpeämättömäksi kuin miltä piirustusten mallit hänen edessään vaikuttavat. Etenkin sukuelimiä tai aktia korostavat yksityiskohdat saavat monet meistä hämilleen. Kuvien fyysisyys hämmentä, vaikka emme hämmennykään samalla tavalla Vatikaanin Sikstiiniläiskappelissa Michelangelon lihaksekkaiden, lähes maskuliinisten sibyllojen eli ennustajanaisten tai maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä estoitta yhdistävien ignudien alla. Tai Louvressa saman taiteen mestarin veistämän Kuolevan orjan sensuellin, kohtalolleen antautuvan olemuksen edessä. Olipa taideteoksen yhteys pyhä tai maallinen, ruumiillisuuden voima ja lumous on ollut taiteessa kautta aikojen vahva. Länsimainen taide on myös kautta historiansa ollut kauneuskäsitysten ja haavekuvien muuttumista näkyväksi – olivatpa ne gay tai ei. (teksti: FM Tuija Peltomaa)
Kaksi, tussipiirustus, sign. 1975, 33,5x21,5 (39x31) Touko Laaksonen (1920-1991) oli varhaislahjakkuus, jonka opettajavanhemmat johdattivat taiteen, kirjallisuuden ja musiikin pariin. Jo viiden vuoden ikäisenä hän piirsi sarjakuvia ja soitti pianoa. Samaan aikaan hän huomasi ihailevansa vahvoja, lihaksekkaita ulkoilman karaisemia miehiä, kuten naapurin maalaispoikaa. Toisen maailmansodan jälkeen Touko Laaksonen työskenteli mainonnan, somistamisen ja muodin parissa eli maailmassa, jossa valokeila suuntautuu vielä tänäkin päivänä kohti täydellisiä vartaloita, kauneutta ja nuoruutta. Taiteilija Tom of Finland ja hänen luomansa fyysisten, itsevarmojen miesten maailma astuivat esiin 1957, kun amerikkalainen Physical Pictorial julkaisi kansikuvanaan tukkipoikaa esittävän piirustuksen signeerauksella ”Tom”. Päätyöksi taide tuli kuitenkin vasta vuonna 1973, minkä jälkeen Tom of Finlandin maine fotorealististen eroottisten mieskuvien taitajana vakiintui kautta Euroopan ja Yhdysvaltojen. Siitä alkaen Tom of Finlandin piirustuksia on päätynyt yhtä lailla merkittäville yksityisille keräilijöille kuin MoMA:n ja Kiasman kokoelmiin tai taidejulkaisuistaan maailmakuulun Benedikt Taschenin kirjaan “The Complete Tom of Finland”. Tom of Finland tuskin jättää ketään kylmäksi. Yhdelle hänen taiteensa on erotiikkaa, toiselle seksuaalista tai fetissitaidetta ja kolmannen silmissä se lähestyy pornografiaa. Yhtä kaikki, alastomaan vartaloon kohdistettu katse ei ole taiteen historiassa uutta, outoa tai ennenkuulumatonta. Taide on kautta aikojen tavoitellut ajassa ja kulttuurissa voimassa olevia ihanteita, toisin sanoen sitä mikä on kaunista, ihailtavaa ja haluttavaa. Tom of Finlandille tätä kaikkea edusti lihaksekas miesvartalo. Hänen taitava piirrosviivansa, korostamisensa ja liioittelemisensa alleviivaavat miesvartaloilla viipyvää katsetta. Katsoja saattaakin tuntea itsensä yhtä häpeämättömäksi kuin miltä piirustusten mallit hänen edessään vaikuttavat. Etenkin sukuelimiä tai aktia korostavat yksityiskohdat saavat monet meistä hämilleen. Kuvien fyysisyys hämmentä, vaikka emme hämmennykään samalla tavalla Vatikaanin Sikstiiniläiskappelissa Michelangelon lihaksekkaiden, lähes maskuliinisten sibyllojen eli ennustajanaisten tai maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä estoitta yhdistävien ignudien alla. Tai Louvressa saman taiteen mestarin veistämän Kuolevan orjan sensuellin, kohtalolleen antautuvan olemuksen edessä. Olipa taideteoksen yhteys pyhä tai maallinen, ruumiillisuuden voima ja lumous on ollut taiteessa kautta aikojen vahva. Länsimainen taide on myös kautta historiansa ollut kauneuskäsitysten ja haavekuvien muuttumista näkyväksi – olivatpa ne gay tai ei. (teksti: FM Tuija Peltomaa)

Lähtöhinta

3 500 €
Kaksi, tussipiirustus, sign. 1975, 33,5x21,5 (39x31) Touko Laaksonen (1920-1991) oli varhaislahjakkuus, jonka opettajavanhemmat johdattivat taiteen, kirjallisuuden ja musiikin pariin. Jo viiden vuoden ikäisenä hän piirsi sarjakuvia ja soitti pianoa. Samaan aikaan hän huomasi ihailevansa vahvoja, lihaksekkaita ulkoilman karaisemia miehiä, kuten naapurin maalaispoikaa. Toisen maailmansodan jälkeen Touko Laaksonen työskenteli mainonnan, somistamisen ja muodin parissa eli maailmassa, jossa valokeila suuntautuu vielä tänäkin päivänä kohti täydellisiä vartaloita, kauneutta ja nuoruutta. Taiteilija Tom of Finland ja hänen luomansa fyysisten, itsevarmojen miesten maailma astuivat esiin 1957, kun amerikkalainen Physical Pictorial julkaisi kansikuvanaan tukkipoikaa esittävän piirustuksen signeerauksella ”Tom”. Päätyöksi taide tuli kuitenkin vasta vuonna 1973, minkä jälkeen Tom of Finlandin maine fotorealististen eroottisten mieskuvien taitajana vakiintui kautta Euroopan ja Yhdysvaltojen. Siitä alkaen Tom of Finlandin piirustuksia on päätynyt yhtä lailla merkittäville yksityisille keräilijöille kuin MoMA:n ja Kiasman kokoelmiin tai taidejulkaisuistaan maailmakuulun Benedikt Taschenin kirjaan “The Complete Tom of Finland”. Tom of Finland tuskin jättää ketään kylmäksi. Yhdelle hänen taiteensa on erotiikkaa, toiselle seksuaalista tai fetissitaidetta ja kolmannen silmissä se lähestyy pornografiaa. Yhtä kaikki, alastomaan vartaloon kohdistettu katse ei ole taiteen historiassa uutta, outoa tai ennenkuulumatonta. Taide on kautta aikojen tavoitellut ajassa ja kulttuurissa voimassa olevia ihanteita, toisin sanoen sitä mikä on kaunista, ihailtavaa ja haluttavaa. Tom of Finlandille tätä kaikkea edusti lihaksekas miesvartalo. Hänen taitava piirrosviivansa, korostamisensa ja liioittelemisensa alleviivaavat miesvartaloilla viipyvää katsetta. Katsoja saattaakin tuntea itsensä yhtä häpeämättömäksi kuin miltä piirustusten mallit hänen edessään vaikuttavat. Etenkin sukuelimiä tai aktia korostavat yksityiskohdat saavat monet meistä hämilleen. Kuvien fyysisyys hämmentä, vaikka emme hämmennykään samalla tavalla Vatikaanin Sikstiiniläiskappelissa Michelangelon lihaksekkaiden, lähes maskuliinisten sibyllojen eli ennustajanaisten tai maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä estoitta yhdistävien ignudien alla. Tai Louvressa saman taiteen mestarin veistämän Kuolevan orjan sensuellin, kohtalolleen antautuvan olemuksen edessä. Olipa taideteoksen yhteys pyhä tai maallinen, ruumiillisuuden voima ja lumous on ollut taiteessa kautta aikojen vahva. Länsimainen taide on myös kautta historiansa ollut kauneuskäsitysten ja haavekuvien muuttumista näkyväksi – olivatpa ne gay tai ei. (teksti: FM Tuija Peltomaa)
Lisätiedot Kaksi, tussipiirustus, sign. 1975, 33,5x21,5 (39x31) Touko Laaksonen (1920-1991) oli varhaislahjakkuus, jonka opettajavanhemmat johdattivat taiteen, kirjallisuuden ja musiikin pariin. Jo viiden vuoden ikäisenä hän piirsi sarjakuvia ja soitti pianoa. Samaan aikaan hän huomasi ihailevansa vahvoja, lihaksekkaita ulkoilman karaisemia miehiä, kuten naapurin maalaispoikaa. Toisen maailmansodan jälkeen Touko Laaksonen työskenteli mainonnan, somistamisen ja muodin parissa eli maailmassa, jossa valokeila suuntautuu vielä tänäkin päivänä kohti täydellisiä vartaloita, kauneutta ja nuoruutta. Taiteilija Tom of Finland ja hänen luomansa fyysisten, itsevarmojen miesten maailma astuivat esiin 1957, kun amerikkalainen Physical Pictorial julkaisi kansikuvanaan tukkipoikaa esittävän piirustuksen signeerauksella ”Tom”. Päätyöksi taide tuli kuitenkin vasta vuonna 1973, minkä jälkeen Tom of Finlandin maine fotorealististen eroottisten mieskuvien taitajana vakiintui kautta Euroopan ja Yhdysvaltojen. Siitä alkaen Tom of Finlandin piirustuksia on päätynyt yhtä lailla merkittäville yksityisille keräilijöille kuin MoMA:n ja Kiasman kokoelmiin tai taidejulkaisuistaan maailmakuulun Benedikt Taschenin kirjaan “The Complete Tom of Finland”. Tom of Finland tuskin jättää ketään kylmäksi. Yhdelle hänen taiteensa on erotiikkaa, toiselle seksuaalista tai fetissitaidetta ja kolmannen silmissä se lähestyy pornografiaa. Yhtä kaikki, alastomaan vartaloon kohdistettu katse ei ole taiteen historiassa uutta, outoa tai ennenkuulumatonta. Taide on kautta aikojen tavoitellut ajassa ja kulttuurissa voimassa olevia ihanteita, toisin sanoen sitä mikä on kaunista, ihailtavaa ja haluttavaa. Tom of Finlandille tätä kaikkea edusti lihaksekas miesvartalo. Hänen taitava piirrosviivansa, korostamisensa ja liioittelemisensa alleviivaavat miesvartaloilla viipyvää katsetta. Katsoja saattaakin tuntea itsensä yhtä häpeämättömäksi kuin miltä piirustusten mallit hänen edessään vaikuttavat. Etenkin sukuelimiä tai aktia korostavat yksityiskohdat saavat monet meistä hämilleen. Kuvien fyysisyys hämmentä, vaikka emme hämmennykään samalla tavalla Vatikaanin Sikstiiniläiskappelissa Michelangelon lihaksekkaiden, lähes maskuliinisten sibyllojen eli ennustajanaisten tai maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä estoitta yhdistävien ignudien alla. Tai Louvressa saman taiteen mestarin veistämän Kuolevan orjan sensuellin, kohtalolleen antautuvan olemuksen edessä. Olipa taideteoksen yhteys pyhä tai maallinen, ruumiillisuuden voima ja lumous on ollut taiteessa kautta aikojen vahva. Länsimainen taide on myös kautta historiansa ollut kauneuskäsitysten ja haavekuvien muuttumista näkyväksi – olivatpa ne gay tai ei. (teksti: FM Tuija Peltomaa)