Sarpaneva, Timo (1926-2006) Katso täysikokoinen kuva

1. Sarpaneva, Timo (1926-2006)

Orkidea, fasetoitu, sign. Timo Sarpaneva Iittala -57, kork. 37,5 cm, vastaava Orkidea-lasiveistos esiteltiin Milanon Triennalessa vuosina 1954 ja 1957, ja se on edustettuna mm. seuraavissa ulkomaisissa museokokoelmissa: Victoria and Albert Museum Lontoo, Stedelijk Museum Amsterdam, The Corning Museum of Glass New York, Nationalmuseum Tukholma Vuonna 1953 Timo Sarpaneva suunnitteli uudenlaisen taidelasikokoelman. Se nousi suomalaisen designlasin kansainväliselle huipulle, ja sen puitteissa syntyi muutamia kaikkien aikojen tunnetuimpia suomalaisia taidelasiesineitä. Teknisesti katsoen luomistyössä oli kyse perinteisten valmistusmenetelmien ja taiteilijan innovaatioiden onnistuneesta yhteensaattamisesta. Yksi kokoelman lähtökohdista oli Iittalan pikareihin jo 1800-luvulla tehty ns. ilmasääri ja sen toteuttamisessa sovellettu tikkuilmamenetelmä. Toinen oli ns. trissamenetelmä, jossa paksusta kristallimassasta valmistettua esinettä ei tehdä puhaltamalla, vaan puolimuotissa käsin muovaamalla. Esimerkiksi Orkidea muotoiltiin alaosasta paksuksi ja yläosasta ohueksi. Sarpaneva oivalsi lisätä taidelasiin ”tikkupuhaltamalla” tehdyn ilmakuplan. Se tehtiin lämpimään lasimassaan kostean puutikun avulla höyryttämällä. Viimeistelyvaiheessa esine plaanattiin eli se kiillotettiin hiomossa. Orkidean muotoa ei luotu piirustuksen pohjalta, vaan hyttityönä kokeilemalla. Melkein kaikki Orkideat valmisti lasinpuhaltajamestari Helge Nieminen. Mittasuhteiden ja muodon harmonia, paksu - ohut, kaareva - suora, vaikuttavat niin luontevilta ja vaivattomasti syntyneiltä, ettei katsoja todennäköisesti edes huomaa kuinka paljon yhteistyötä, materiaalin tuntemusta ja tekniikan hallintaa Sarpanevan idean toteuttaminen vaati. Ihaillessamme Orkidean kauneutta emme myöskään tule kysyneeksi, mahtoiko Sarpaneva olla tietoinen taidehistorian suurista oivalluksista, kuten klassisessa arkkitehtuurissa sovelletusta pylväiden entasis-kaaresta. Todennäköisesti sekin kuului itsestään selvästi hänen sukupolvensa muotoilijan koulutukseen. Sarpanevan uusi taidelasikokoelma esiteltiin Milanon Triennalessa 1954. Siihen kuuluivat mm. Kajakki, Orkidea, Ilmat, Istuva lintu ja Sydän. Orkidea herätti välittömästi huomiota, ja se lunasti nopeasti paikkansa toisena suomalaisen designlasin laajimmin tunnetuista symboleista. Toinen niistä on aiemmin valmistunut, vuonna 1951 Milanossa esitelty Tapio Wirkkalan Kantarelli. Kantarelli muotoiltiin käyttöesineen muotoon maljakoksi, kun taas Sarpanevan Orkidea edusti uudenlaista veistoksellista lasinmuotoilua. Vaikka Orkideaa markkinoitiin yhden kukan maljakkona, se oli pohjimmiltaan abstrakti veistos ja sellaisena se viitoitti modernille taidelasille ennennäkemättömiä mahdollisuuksia. Käsityötä ja erikoistunutta ammattitaitoa vaatinut taiteilijan suunnittelema Orkidea poikkesi tavallisemmasta käyttödesignista myös hinnaltaan. Vuonna 1956 suuri fasetoitu Orkidea maksoi 13.000,- mk (noin 4.570,- €). Tutumpi, yleisempi ja pienempi hiomaton Orkidea maksoi 3.800,- mk (noin 1.340,- €). (teksti: FM Tuija Peltomaa)
Orkidea, fasetoitu, sign. Timo Sarpaneva Iittala -57, kork. 37,5 cm, vastaava Orkidea-lasiveistos esiteltiin Milanon Triennalessa vuosina 1954 ja 1957, ja se on edustettuna mm. seuraavissa ulkomaisissa museokokoelmissa: Victoria and Albert Museum Lontoo, Stedelijk Museum Amsterdam, The Corning Museum of Glass New York, Nationalmuseum Tukholma Vuonna 1953 Timo Sarpaneva suunnitteli uudenlaisen taidelasikokoelman. Se nousi suomalaisen designlasin kansainväliselle huipulle, ja sen puitteissa syntyi muutamia kaikkien aikojen tunnetuimpia suomalaisia taidelasiesineitä. Teknisesti katsoen luomistyössä oli kyse perinteisten valmistusmenetelmien ja taiteilijan innovaatioiden onnistuneesta yhteensaattamisesta. Yksi kokoelman lähtökohdista oli Iittalan pikareihin jo 1800-luvulla tehty ns. ilmasääri ja sen toteuttamisessa sovellettu tikkuilmamenetelmä. Toinen oli ns. trissamenetelmä, jossa paksusta kristallimassasta valmistettua esinettä ei tehdä puhaltamalla, vaan puolimuotissa käsin muovaamalla. Esimerkiksi Orkidea muotoiltiin alaosasta paksuksi ja yläosasta ohueksi. Sarpaneva oivalsi lisätä taidelasiin ”tikkupuhaltamalla” tehdyn ilmakuplan. Se tehtiin lämpimään lasimassaan kostean puutikun avulla höyryttämällä. Viimeistelyvaiheessa esine plaanattiin eli se kiillotettiin hiomossa. Orkidean muotoa ei luotu piirustuksen pohjalta, vaan hyttityönä kokeilemalla. Melkein kaikki Orkideat valmisti lasinpuhaltajamestari Helge Nieminen. Mittasuhteiden ja muodon harmonia, paksu - ohut, kaareva - suora, vaikuttavat niin luontevilta ja vaivattomasti syntyneiltä, ettei katsoja todennäköisesti edes huomaa kuinka paljon yhteistyötä, materiaalin tuntemusta ja tekniikan hallintaa Sarpanevan idean toteuttaminen vaati. Ihaillessamme Orkidean kauneutta emme myöskään tule kysyneeksi, mahtoiko Sarpaneva olla tietoinen taidehistorian suurista oivalluksista, kuten klassisessa arkkitehtuurissa sovelletusta pylväiden entasis-kaaresta. Todennäköisesti sekin kuului itsestään selvästi hänen sukupolvensa muotoilijan koulutukseen. Sarpanevan uusi taidelasikokoelma esiteltiin Milanon Triennalessa 1954. Siihen kuuluivat mm. Kajakki, Orkidea, Ilmat, Istuva lintu ja Sydän. Orkidea herätti välittömästi huomiota, ja se lunasti nopeasti paikkansa toisena suomalaisen designlasin laajimmin tunnetuista symboleista. Toinen niistä on aiemmin valmistunut, vuonna 1951 Milanossa esitelty Tapio Wirkkalan Kantarelli. Kantarelli muotoiltiin käyttöesineen muotoon maljakoksi, kun taas Sarpanevan Orkidea edusti uudenlaista veistoksellista lasinmuotoilua. Vaikka Orkideaa markkinoitiin yhden kukan maljakkona, se oli pohjimmiltaan abstrakti veistos ja sellaisena se viitoitti modernille taidelasille ennennäkemättömiä mahdollisuuksia. Käsityötä ja erikoistunutta ammattitaitoa vaatinut taiteilijan suunnittelema Orkidea poikkesi tavallisemmasta käyttödesignista myös hinnaltaan. Vuonna 1956 suuri fasetoitu Orkidea maksoi 13.000,- mk (noin 4.570,- €). Tutumpi, yleisempi ja pienempi hiomaton Orkidea maksoi 3.800,- mk (noin 1.340,- €). (teksti: FM Tuija Peltomaa)

Huutokauppa päättyi

Vasarahinta

2 600 €

Lähtöhinta

2 500 €
Orkidea, fasetoitu, sign. Timo Sarpaneva Iittala -57, kork. 37,5 cm, vastaava Orkidea-lasiveistos esiteltiin Milanon Triennalessa vuosina 1954 ja 1957, ja se on edustettuna mm. seuraavissa ulkomaisissa museokokoelmissa: Victoria and Albert Museum Lontoo, Stedelijk Museum Amsterdam, The Corning Museum of Glass New York, Nationalmuseum Tukholma Vuonna 1953 Timo Sarpaneva suunnitteli uudenlaisen taidelasikokoelman. Se nousi suomalaisen designlasin kansainväliselle huipulle, ja sen puitteissa syntyi muutamia kaikkien aikojen tunnetuimpia suomalaisia taidelasiesineitä. Teknisesti katsoen luomistyössä oli kyse perinteisten valmistusmenetelmien ja taiteilijan innovaatioiden onnistuneesta yhteensaattamisesta. Yksi kokoelman lähtökohdista oli Iittalan pikareihin jo 1800-luvulla tehty ns. ilmasääri ja sen toteuttamisessa sovellettu tikkuilmamenetelmä. Toinen oli ns. trissamenetelmä, jossa paksusta kristallimassasta valmistettua esinettä ei tehdä puhaltamalla, vaan puolimuotissa käsin muovaamalla. Esimerkiksi Orkidea muotoiltiin alaosasta paksuksi ja yläosasta ohueksi. Sarpaneva oivalsi lisätä taidelasiin ”tikkupuhaltamalla” tehdyn ilmakuplan. Se tehtiin lämpimään lasimassaan kostean puutikun avulla höyryttämällä. Viimeistelyvaiheessa esine plaanattiin eli se kiillotettiin hiomossa. Orkidean muotoa ei luotu piirustuksen pohjalta, vaan hyttityönä kokeilemalla. Melkein kaikki Orkideat valmisti lasinpuhaltajamestari Helge Nieminen. Mittasuhteiden ja muodon harmonia, paksu - ohut, kaareva - suora, vaikuttavat niin luontevilta ja vaivattomasti syntyneiltä, ettei katsoja todennäköisesti edes huomaa kuinka paljon yhteistyötä, materiaalin tuntemusta ja tekniikan hallintaa Sarpanevan idean toteuttaminen vaati. Ihaillessamme Orkidean kauneutta emme myöskään tule kysyneeksi, mahtoiko Sarpaneva olla tietoinen taidehistorian suurista oivalluksista, kuten klassisessa arkkitehtuurissa sovelletusta pylväiden entasis-kaaresta. Todennäköisesti sekin kuului itsestään selvästi hänen sukupolvensa muotoilijan koulutukseen. Sarpanevan uusi taidelasikokoelma esiteltiin Milanon Triennalessa 1954. Siihen kuuluivat mm. Kajakki, Orkidea, Ilmat, Istuva lintu ja Sydän. Orkidea herätti välittömästi huomiota, ja se lunasti nopeasti paikkansa toisena suomalaisen designlasin laajimmin tunnetuista symboleista. Toinen niistä on aiemmin valmistunut, vuonna 1951 Milanossa esitelty Tapio Wirkkalan Kantarelli. Kantarelli muotoiltiin käyttöesineen muotoon maljakoksi, kun taas Sarpanevan Orkidea edusti uudenlaista veistoksellista lasinmuotoilua. Vaikka Orkideaa markkinoitiin yhden kukan maljakkona, se oli pohjimmiltaan abstrakti veistos ja sellaisena se viitoitti modernille taidelasille ennennäkemättömiä mahdollisuuksia. Käsityötä ja erikoistunutta ammattitaitoa vaatinut taiteilijan suunnittelema Orkidea poikkesi tavallisemmasta käyttödesignista myös hinnaltaan. Vuonna 1956 suuri fasetoitu Orkidea maksoi 13.000,- mk (noin 4.570,- €). Tutumpi, yleisempi ja pienempi hiomaton Orkidea maksoi 3.800,- mk (noin 1.340,- €). (teksti: FM Tuija Peltomaa)
Lisätiedot Orkidea, fasetoitu, sign. Timo Sarpaneva Iittala -57, kork. 37,5 cm, vastaava Orkidea-lasiveistos esiteltiin Milanon Triennalessa vuosina 1954 ja 1957, ja se on edustettuna mm. seuraavissa ulkomaisissa museokokoelmissa: Victoria and Albert Museum Lontoo, Stedelijk Museum Amsterdam, The Corning Museum of Glass New York, Nationalmuseum Tukholma Vuonna 1953 Timo Sarpaneva suunnitteli uudenlaisen taidelasikokoelman. Se nousi suomalaisen designlasin kansainväliselle huipulle, ja sen puitteissa syntyi muutamia kaikkien aikojen tunnetuimpia suomalaisia taidelasiesineitä. Teknisesti katsoen luomistyössä oli kyse perinteisten valmistusmenetelmien ja taiteilijan innovaatioiden onnistuneesta yhteensaattamisesta. Yksi kokoelman lähtökohdista oli Iittalan pikareihin jo 1800-luvulla tehty ns. ilmasääri ja sen toteuttamisessa sovellettu tikkuilmamenetelmä. Toinen oli ns. trissamenetelmä, jossa paksusta kristallimassasta valmistettua esinettä ei tehdä puhaltamalla, vaan puolimuotissa käsin muovaamalla. Esimerkiksi Orkidea muotoiltiin alaosasta paksuksi ja yläosasta ohueksi. Sarpaneva oivalsi lisätä taidelasiin ”tikkupuhaltamalla” tehdyn ilmakuplan. Se tehtiin lämpimään lasimassaan kostean puutikun avulla höyryttämällä. Viimeistelyvaiheessa esine plaanattiin eli se kiillotettiin hiomossa. Orkidean muotoa ei luotu piirustuksen pohjalta, vaan hyttityönä kokeilemalla. Melkein kaikki Orkideat valmisti lasinpuhaltajamestari Helge Nieminen. Mittasuhteiden ja muodon harmonia, paksu - ohut, kaareva - suora, vaikuttavat niin luontevilta ja vaivattomasti syntyneiltä, ettei katsoja todennäköisesti edes huomaa kuinka paljon yhteistyötä, materiaalin tuntemusta ja tekniikan hallintaa Sarpanevan idean toteuttaminen vaati. Ihaillessamme Orkidean kauneutta emme myöskään tule kysyneeksi, mahtoiko Sarpaneva olla tietoinen taidehistorian suurista oivalluksista, kuten klassisessa arkkitehtuurissa sovelletusta pylväiden entasis-kaaresta. Todennäköisesti sekin kuului itsestään selvästi hänen sukupolvensa muotoilijan koulutukseen. Sarpanevan uusi taidelasikokoelma esiteltiin Milanon Triennalessa 1954. Siihen kuuluivat mm. Kajakki, Orkidea, Ilmat, Istuva lintu ja Sydän. Orkidea herätti välittömästi huomiota, ja se lunasti nopeasti paikkansa toisena suomalaisen designlasin laajimmin tunnetuista symboleista. Toinen niistä on aiemmin valmistunut, vuonna 1951 Milanossa esitelty Tapio Wirkkalan Kantarelli. Kantarelli muotoiltiin käyttöesineen muotoon maljakoksi, kun taas Sarpanevan Orkidea edusti uudenlaista veistoksellista lasinmuotoilua. Vaikka Orkideaa markkinoitiin yhden kukan maljakkona, se oli pohjimmiltaan abstrakti veistos ja sellaisena se viitoitti modernille taidelasille ennennäkemättömiä mahdollisuuksia. Käsityötä ja erikoistunutta ammattitaitoa vaatinut taiteilijan suunnittelema Orkidea poikkesi tavallisemmasta käyttödesignista myös hinnaltaan. Vuonna 1956 suuri fasetoitu Orkidea maksoi 13.000,- mk (noin 4.570,- €). Tutumpi, yleisempi ja pienempi hiomaton Orkidea maksoi 3.800,- mk (noin 1.340,- €). (teksti: FM Tuija Peltomaa)
  • Tehtaankatu 27, 00150 Helsinki
  • tehtaankatu@hagelstam.fi
  • 09 6877 610
  • Tehtaankatu 36, 00150 Helsinki
  • hagelstam@hagelstam.fi
  • 09 6877 990