86. Ohjelmaesitteitä ja pääsylippuja, 6 kpl

XV Olympia Helsinki 1952   Olympialaiset merkitsivät Helsingille suurta kunniaa ja odotuksen aihetta. Jo kesän 1940 piti olla Helsingin kansainvälinen näytön paikka, ja olympiatuli oli tarkoitus sytyttää vastavalmistuneen stadionin torniin. Suomea pidettiin tuolloin urheilun supervaltana; meillä oli jättiläiset Paavo Nurmi, Hannes Kolehmainen, Ville Rihtola, Matti Järvinen, Gunnar Bärlund, Emil Vare, Heikki Savolainen, Veli Saarinen,  Clas Thunberg...  Toinen maailmansota kuitenkin sotki suunnitelmat, ja kisoista luovuttiin virallisesti Saksan hyökättyä Tanskaan ja Norjaan. Vuoden 1940 olympialaiset oli suunniteltu alkaviksi 20.7. Tuolloin Helsingissä avattiin ns. kotiolympialaiset, ts. Kaatuneiden urheilijoiden muistokisat. Vasta rauhan palattua Eurooppaan, urheiluelämän elpyessä, alettiin pikkuhiljaa puuhata uutta kisaisännyyttä. Kansainvälinen olympiakomitea äänesti Helsingin kisojen 1952 isäntäkaupungiksi. Kisat olivat ensimmäiset, joihin myös Neuvostoliitto osallistui. Kansainvälisyys oli huima kokemus Suomen pääkaupungille. Ankarien sotavuosien jälkeen kaupungissa tutustuttiin mm. Coca-Colaan, purukumiin ja muihin eksoottisiin herkkuihin. Kisojen suurimmaksi voittajaksi ja ennätysmieheksi kohosi silloisen Tsekkoslovakian Emil Zátopek, joka valloitti suomalaiset niin, että häntä siitä asti kutsuttiinkin lempinimellä Satupekka. Tämä kertoo paljon Helsingin kisojen sydämellisyydestä. Osaksi talkoohengellä toteutettuja XV olympiakilpailun kisoja on usein pidetty viimeisinä aitoina Olympiadin kisoina, sillä pienen Suomen pääkaupungin katsottiin tarjonneen poliittisesti puolueettoman areenan puhtaalle urheilulle.

Huutokauppa päättyi

Vasarahinta

230 €

Lähtöhinta

100 €

XV Olympia Helsinki 1952

 

Olympialaiset merkitsivät Helsingille suurta kunniaa ja odotuksen aihetta. Jo kesän 1940 piti olla Helsingin kansainvälinen näytön paikka, ja olympiatuli oli tarkoitus sytyttää vastavalmistuneen stadionin torniin. Suomea pidettiin tuolloin urheilun supervaltana; meillä oli jättiläiset Paavo Nurmi, Hannes Kolehmainen, Ville Rihtola, Matti Järvinen, Gunnar Bärlund, Emil Vare, Heikki Savolainen, Veli Saarinen,  Clas Thunberg...  Toinen maailmansota kuitenkin sotki suunnitelmat, ja kisoista luovuttiin virallisesti Saksan hyökättyä Tanskaan ja Norjaan. Vuoden 1940 olympialaiset oli suunniteltu alkaviksi 20.7. Tuolloin Helsingissä avattiin ns. kotiolympialaiset, ts. Kaatuneiden urheilijoiden muistokisat.

Vasta rauhan palattua Eurooppaan, urheiluelämän elpyessä, alettiin pikkuhiljaa puuhata uutta kisaisännyyttä. Kansainvälinen olympiakomitea äänesti Helsingin kisojen 1952 isäntäkaupungiksi. Kisat olivat ensimmäiset, joihin myös Neuvostoliitto osallistui. Kansainvälisyys oli huima kokemus Suomen pääkaupungille. Ankarien sotavuosien jälkeen kaupungissa tutustuttiin mm. Coca-Colaan, purukumiin ja muihin eksoottisiin herkkuihin.

Kisojen suurimmaksi voittajaksi ja ennätysmieheksi kohosi silloisen Tsekkoslovakian Emil Zátopek, joka valloitti suomalaiset niin, että häntä siitä asti kutsuttiinkin lempinimellä Satupekka. Tämä kertoo paljon Helsingin kisojen sydämellisyydestä. Osaksi talkoohengellä toteutettuja XV olympiakilpailun kisoja on usein pidetty viimeisinä aitoina Olympiadin kisoina, sillä pienen Suomen pääkaupungin katsottiin tarjonneen poliittisesti puolueettoman areenan puhtaalle urheilulle.

Lisätiedot

XV Olympia Helsinki 1952

 

Olympialaiset merkitsivät Helsingille suurta kunniaa ja odotuksen aihetta. Jo kesän 1940 piti olla Helsingin kansainvälinen näytön paikka, ja olympiatuli oli tarkoitus sytyttää vastavalmistuneen stadionin torniin. Suomea pidettiin tuolloin urheilun supervaltana; meillä oli jättiläiset Paavo Nurmi, Hannes Kolehmainen, Ville Rihtola, Matti Järvinen, Gunnar Bärlund, Emil Vare, Heikki Savolainen, Veli Saarinen,  Clas Thunberg...  Toinen maailmansota kuitenkin sotki suunnitelmat, ja kisoista luovuttiin virallisesti Saksan hyökättyä Tanskaan ja Norjaan. Vuoden 1940 olympialaiset oli suunniteltu alkaviksi 20.7. Tuolloin Helsingissä avattiin ns. kotiolympialaiset, ts. Kaatuneiden urheilijoiden muistokisat.

Vasta rauhan palattua Eurooppaan, urheiluelämän elpyessä, alettiin pikkuhiljaa puuhata uutta kisaisännyyttä. Kansainvälinen olympiakomitea äänesti Helsingin kisojen 1952 isäntäkaupungiksi. Kisat olivat ensimmäiset, joihin myös Neuvostoliitto osallistui. Kansainvälisyys oli huima kokemus Suomen pääkaupungille. Ankarien sotavuosien jälkeen kaupungissa tutustuttiin mm. Coca-Colaan, purukumiin ja muihin eksoottisiin herkkuihin.

Kisojen suurimmaksi voittajaksi ja ennätysmieheksi kohosi silloisen Tsekkoslovakian Emil Zátopek, joka valloitti suomalaiset niin, että häntä siitä asti kutsuttiinkin lempinimellä Satupekka. Tämä kertoo paljon Helsingin kisojen sydämellisyydestä. Osaksi talkoohengellä toteutettuja XV olympiakilpailun kisoja on usein pidetty viimeisinä aitoina Olympiadin kisoina, sillä pienen Suomen pääkaupungin katsottiin tarjonneen poliittisesti puolueettoman areenan puhtaalle urheilulle.