1. Muistopikari ja jetoni

pikari: Frans Oskar Lindroos, Helsinki 1931, kulta 18 K n. 45 g, monogrammikaiverrus HI, nimikointeja, päiväys 8.10.1931 ja teksti “För vår vita sak - För den drömda armén - För Finland fritt. Mannerheim, Wetzer, Walden, v. Rehausen, Hallberg, Holmberg, Serlachius, Åkerman, Aminoff”, kork. 5 cm, alkuperäinen Lindroosin rasia; jetoni: Suomen rakuunarykmentti, valmistaja Hjalmar Fagerroos, Helsinki 1903, kulta 18 K ja emali, n. 12 g, monogrammikaiverrus SI, pientä pintakulumaa, provenienssi: Hannes Ignatius (1871-1941), joka on kuvattu tämä jetoni rintapielessään kirjassa “Hannes Ignatius. Mannerheimin harmaa eminenssi” s. 262-263 (Lappalainen 2005) “Kenraaliluutnantti Hannes Ignatius, joka muita aikaisemmin ja pontevammin olemuksensa koko panoksella kävi luomaan vapaalle Suomelle sotajoukkoja, mies, joka näki tämän uneksimansa armeijan nousevan ja voittavan ja jolle sen jälkeen Suomen puolustuslaitos sen kehittäminen, uskollinen, harras uurastus sen hyväksi oli sydämen asia, hän on nyt saavuttanut matkan pään”, lausui marsalkka Mannerheim Hannes Ignatiuksen siunaustilaisuudessa Helsingin Johanneksen kirkossa 8.3.1941. Johannes (Hannes) Ferdinand Ignatius (1871-1941) oli palvellut isänmaataan koko elämänsä ajan, alkaen Haminan kadettikoulusta, johon hän astui vuonna 1885. Suomen rakuunarykmenttiin Lappeenrantaan hänet määrättiin 21-vuotiaana 1892. Kun rykmentti hajoitettiin joulukuussa 1901, Ignatius oli ehtinyt jo hetkeä aiemmin erota palveluksesta kieltäydyttyään vannomasta vuoden 1901 asevelvollisuuslain uutta venäläisen kaavan mukaista sotilasvalaa. 1900-luvun alussa Ignatius siirtyi liikealalle toimien Viipurin tupakkatehtaan, Teollisuuskonttorin ja Vuolukivi Oy:n palveluksessa. Vakaumus kutsui jälleen helmikuussa 1915, kun hän liittyi Haminan kadettien alullepaneman Sotilaskomitean perustajajäseniin, päämääränä oli Suomen irrottaminen Venäjästä sotilaallisin keinoin Saksan armeijan avulla. Mannerheim saavuttua Suomeen 1918 hän nimitti Ignatiuksen valkoisten päämajoitusmestariksi. Tästedes Ignatius toimi Mannerheimin lähipiirissä johtotähtenään “Hannibalin vala” - ”vieraan ikeen poistaminen ja itsenäisen Suomen toteuttaminen”. Hannes Ignatiuksesta tuli Mannerheimin lähin mies, päämäärätietoinen ja rohkea “Sota-Hannes” sekä sotilasopetuksen ja sotatieteellisen tutkimuksen isä. Hän oli - Mannerheimin ohella - Vapaussodan rintamamiesten liiton toinen kunniajäsen (1932), yleisesikunnan päällikkö (1918–1919) ja sotakoulujen tarkastaja (1919–1920). Vuosina 1921-26 hän teki arvokasta tutkimus- ja tallennustyötä Sotilasaikakauslehden päätoimittajana ja Suomen vapaussota vuonna 1918 -teossarjan parissa. Kenraaliluutnantiksi 1928 ylennetty Ignatius osallistui myös Lapuan liikkeen toimintaan ja Mäntsälän kapinaan, ja vielä talvisodan sytyttyä hän ilmoittautui korkeasta iästään huolimatta vapaaehtoisena ensimmäisten joukossa ylipäällikön käytettäväksi. (tekstin on koonnut FM Tuija Peltomaa. Kirjallisuus: Hannes Ignatius. “Carl Gustaf Mannerheim”, Helsinki 1918; Hannes Ignatius. “Sortovuosista itsenäisyyteen”, Helsinki 1927; Matti Lappalainen. “Hannes Ignatius. Mannerheimin harmaa eminenssi”, Helsinki 2005)
pikari: Frans Oskar Lindroos, Helsinki 1931, kulta 18 K n. 45 g, monogrammikaiverrus HI, nimikointeja, päiväys 8.10.1931 ja teksti “För vår vita sak - För den drömda armén - För Finland fritt. Mannerheim, Wetzer, Walden, v. Rehausen, Hallberg, Holmberg, Serlachius, Åkerman, Aminoff”, kork. 5 cm, alkuperäinen Lindroosin rasia; jetoni: Suomen rakuunarykmentti, valmistaja Hjalmar Fagerroos, Helsinki 1903, kulta 18 K ja emali, n. 12 g, monogrammikaiverrus SI, pientä pintakulumaa, provenienssi: Hannes Ignatius (1871-1941), joka on kuvattu tämä jetoni rintapielessään kirjassa “Hannes Ignatius. Mannerheimin harmaa eminenssi” s. 262-263 (Lappalainen 2005) “Kenraaliluutnantti Hannes Ignatius, joka muita aikaisemmin ja pontevammin olemuksensa koko panoksella kävi luomaan vapaalle Suomelle sotajoukkoja, mies, joka näki tämän uneksimansa armeijan nousevan ja voittavan ja jolle sen jälkeen Suomen puolustuslaitos sen kehittäminen, uskollinen, harras uurastus sen hyväksi oli sydämen asia, hän on nyt saavuttanut matkan pään”, lausui marsalkka Mannerheim Hannes Ignatiuksen siunaustilaisuudessa Helsingin Johanneksen kirkossa 8.3.1941. Johannes (Hannes) Ferdinand Ignatius (1871-1941) oli palvellut isänmaataan koko elämänsä ajan, alkaen Haminan kadettikoulusta, johon hän astui vuonna 1885. Suomen rakuunarykmenttiin Lappeenrantaan hänet määrättiin 21-vuotiaana 1892. Kun rykmentti hajoitettiin joulukuussa 1901, Ignatius oli ehtinyt jo hetkeä aiemmin erota palveluksesta kieltäydyttyään vannomasta vuoden 1901 asevelvollisuuslain uutta venäläisen kaavan mukaista sotilasvalaa. 1900-luvun alussa Ignatius siirtyi liikealalle toimien Viipurin tupakkatehtaan, Teollisuuskonttorin ja Vuolukivi Oy:n palveluksessa. Vakaumus kutsui jälleen helmikuussa 1915, kun hän liittyi Haminan kadettien alullepaneman Sotilaskomitean perustajajäseniin, päämääränä oli Suomen irrottaminen Venäjästä sotilaallisin keinoin Saksan armeijan avulla. Mannerheim saavuttua Suomeen 1918 hän nimitti Ignatiuksen valkoisten päämajoitusmestariksi. Tästedes Ignatius toimi Mannerheimin lähipiirissä johtotähtenään “Hannibalin vala” - ”vieraan ikeen poistaminen ja itsenäisen Suomen toteuttaminen”. Hannes Ignatiuksesta tuli Mannerheimin lähin mies, päämäärätietoinen ja rohkea “Sota-Hannes” sekä sotilasopetuksen ja sotatieteellisen tutkimuksen isä. Hän oli - Mannerheimin ohella - Vapaussodan rintamamiesten liiton toinen kunniajäsen (1932), yleisesikunnan päällikkö (1918–1919) ja sotakoulujen tarkastaja (1919–1920). Vuosina 1921-26 hän teki arvokasta tutkimus- ja tallennustyötä Sotilasaikakauslehden päätoimittajana ja Suomen vapaussota vuonna 1918 -teossarjan parissa. Kenraaliluutnantiksi 1928 ylennetty Ignatius osallistui myös Lapuan liikkeen toimintaan ja Mäntsälän kapinaan, ja vielä talvisodan sytyttyä hän ilmoittautui korkeasta iästään huolimatta vapaaehtoisena ensimmäisten joukossa ylipäällikön käytettäväksi. (tekstin on koonnut FM Tuija Peltomaa. Kirjallisuus: Hannes Ignatius. “Carl Gustaf Mannerheim”, Helsinki 1918; Hannes Ignatius. “Sortovuosista itsenäisyyteen”, Helsinki 1927; Matti Lappalainen. “Hannes Ignatius. Mannerheimin harmaa eminenssi”, Helsinki 2005)

Lähtöhinta

2 000 €

Vasarahinta

3 600 €
pikari: Frans Oskar Lindroos, Helsinki 1931, kulta 18 K n. 45 g, monogrammikaiverrus HI, nimikointeja, päiväys 8.10.1931 ja teksti “För vår vita sak - För den drömda armén - För Finland fritt. Mannerheim, Wetzer, Walden, v. Rehausen, Hallberg, Holmberg, Serlachius, Åkerman, Aminoff”, kork. 5 cm, alkuperäinen Lindroosin rasia; jetoni: Suomen rakuunarykmentti, valmistaja Hjalmar Fagerroos, Helsinki 1903, kulta 18 K ja emali, n. 12 g, monogrammikaiverrus SI, pientä pintakulumaa, provenienssi: Hannes Ignatius (1871-1941), joka on kuvattu tämä jetoni rintapielessään kirjassa “Hannes Ignatius. Mannerheimin harmaa eminenssi” s. 262-263 (Lappalainen 2005) “Kenraaliluutnantti Hannes Ignatius, joka muita aikaisemmin ja pontevammin olemuksensa koko panoksella kävi luomaan vapaalle Suomelle sotajoukkoja, mies, joka näki tämän uneksimansa armeijan nousevan ja voittavan ja jolle sen jälkeen Suomen puolustuslaitos sen kehittäminen, uskollinen, harras uurastus sen hyväksi oli sydämen asia, hän on nyt saavuttanut matkan pään”, lausui marsalkka Mannerheim Hannes Ignatiuksen siunaustilaisuudessa Helsingin Johanneksen kirkossa 8.3.1941. Johannes (Hannes) Ferdinand Ignatius (1871-1941) oli palvellut isänmaataan koko elämänsä ajan, alkaen Haminan kadettikoulusta, johon hän astui vuonna 1885. Suomen rakuunarykmenttiin Lappeenrantaan hänet määrättiin 21-vuotiaana 1892. Kun rykmentti hajoitettiin joulukuussa 1901, Ignatius oli ehtinyt jo hetkeä aiemmin erota palveluksesta kieltäydyttyään vannomasta vuoden 1901 asevelvollisuuslain uutta venäläisen kaavan mukaista sotilasvalaa. 1900-luvun alussa Ignatius siirtyi liikealalle toimien Viipurin tupakkatehtaan, Teollisuuskonttorin ja Vuolukivi Oy:n palveluksessa. Vakaumus kutsui jälleen helmikuussa 1915, kun hän liittyi Haminan kadettien alullepaneman Sotilaskomitean perustajajäseniin, päämääränä oli Suomen irrottaminen Venäjästä sotilaallisin keinoin Saksan armeijan avulla. Mannerheim saavuttua Suomeen 1918 hän nimitti Ignatiuksen valkoisten päämajoitusmestariksi. Tästedes Ignatius toimi Mannerheimin lähipiirissä johtotähtenään “Hannibalin vala” - ”vieraan ikeen poistaminen ja itsenäisen Suomen toteuttaminen”. Hannes Ignatiuksesta tuli Mannerheimin lähin mies, päämäärätietoinen ja rohkea “Sota-Hannes” sekä sotilasopetuksen ja sotatieteellisen tutkimuksen isä. Hän oli - Mannerheimin ohella - Vapaussodan rintamamiesten liiton toinen kunniajäsen (1932), yleisesikunnan päällikkö (1918–1919) ja sotakoulujen tarkastaja (1919–1920). Vuosina 1921-26 hän teki arvokasta tutkimus- ja tallennustyötä Sotilasaikakauslehden päätoimittajana ja Suomen vapaussota vuonna 1918 -teossarjan parissa. Kenraaliluutnantiksi 1928 ylennetty Ignatius osallistui myös Lapuan liikkeen toimintaan ja Mäntsälän kapinaan, ja vielä talvisodan sytyttyä hän ilmoittautui korkeasta iästään huolimatta vapaaehtoisena ensimmäisten joukossa ylipäällikön käytettäväksi. (tekstin on koonnut FM Tuija Peltomaa. Kirjallisuus: Hannes Ignatius. “Carl Gustaf Mannerheim”, Helsinki 1918; Hannes Ignatius. “Sortovuosista itsenäisyyteen”, Helsinki 1927; Matti Lappalainen. “Hannes Ignatius. Mannerheimin harmaa eminenssi”, Helsinki 2005)
Lisätiedot pikari: Frans Oskar Lindroos, Helsinki 1931, kulta 18 K n. 45 g, monogrammikaiverrus HI, nimikointeja, päiväys 8.10.1931 ja teksti “För vår vita sak - För den drömda armén - För Finland fritt. Mannerheim, Wetzer, Walden, v. Rehausen, Hallberg, Holmberg, Serlachius, Åkerman, Aminoff”, kork. 5 cm, alkuperäinen Lindroosin rasia; jetoni: Suomen rakuunarykmentti, valmistaja Hjalmar Fagerroos, Helsinki 1903, kulta 18 K ja emali, n. 12 g, monogrammikaiverrus SI, pientä pintakulumaa, provenienssi: Hannes Ignatius (1871-1941), joka on kuvattu tämä jetoni rintapielessään kirjassa “Hannes Ignatius. Mannerheimin harmaa eminenssi” s. 262-263 (Lappalainen 2005) “Kenraaliluutnantti Hannes Ignatius, joka muita aikaisemmin ja pontevammin olemuksensa koko panoksella kävi luomaan vapaalle Suomelle sotajoukkoja, mies, joka näki tämän uneksimansa armeijan nousevan ja voittavan ja jolle sen jälkeen Suomen puolustuslaitos sen kehittäminen, uskollinen, harras uurastus sen hyväksi oli sydämen asia, hän on nyt saavuttanut matkan pään”, lausui marsalkka Mannerheim Hannes Ignatiuksen siunaustilaisuudessa Helsingin Johanneksen kirkossa 8.3.1941. Johannes (Hannes) Ferdinand Ignatius (1871-1941) oli palvellut isänmaataan koko elämänsä ajan, alkaen Haminan kadettikoulusta, johon hän astui vuonna 1885. Suomen rakuunarykmenttiin Lappeenrantaan hänet määrättiin 21-vuotiaana 1892. Kun rykmentti hajoitettiin joulukuussa 1901, Ignatius oli ehtinyt jo hetkeä aiemmin erota palveluksesta kieltäydyttyään vannomasta vuoden 1901 asevelvollisuuslain uutta venäläisen kaavan mukaista sotilasvalaa. 1900-luvun alussa Ignatius siirtyi liikealalle toimien Viipurin tupakkatehtaan, Teollisuuskonttorin ja Vuolukivi Oy:n palveluksessa. Vakaumus kutsui jälleen helmikuussa 1915, kun hän liittyi Haminan kadettien alullepaneman Sotilaskomitean perustajajäseniin, päämääränä oli Suomen irrottaminen Venäjästä sotilaallisin keinoin Saksan armeijan avulla. Mannerheim saavuttua Suomeen 1918 hän nimitti Ignatiuksen valkoisten päämajoitusmestariksi. Tästedes Ignatius toimi Mannerheimin lähipiirissä johtotähtenään “Hannibalin vala” - ”vieraan ikeen poistaminen ja itsenäisen Suomen toteuttaminen”. Hannes Ignatiuksesta tuli Mannerheimin lähin mies, päämäärätietoinen ja rohkea “Sota-Hannes” sekä sotilasopetuksen ja sotatieteellisen tutkimuksen isä. Hän oli - Mannerheimin ohella - Vapaussodan rintamamiesten liiton toinen kunniajäsen (1932), yleisesikunnan päällikkö (1918–1919) ja sotakoulujen tarkastaja (1919–1920). Vuosina 1921-26 hän teki arvokasta tutkimus- ja tallennustyötä Sotilasaikakauslehden päätoimittajana ja Suomen vapaussota vuonna 1918 -teossarjan parissa. Kenraaliluutnantiksi 1928 ylennetty Ignatius osallistui myös Lapuan liikkeen toimintaan ja Mäntsälän kapinaan, ja vielä talvisodan sytyttyä hän ilmoittautui korkeasta iästään huolimatta vapaaehtoisena ensimmäisten joukossa ylipäällikön käytettäväksi. (tekstin on koonnut FM Tuija Peltomaa. Kirjallisuus: Hannes Ignatius. “Carl Gustaf Mannerheim”, Helsinki 1918; Hannes Ignatius. “Sortovuosista itsenäisyyteen”, Helsinki 1927; Matti Lappalainen. “Hannes Ignatius. Mannerheimin harmaa eminenssi”, Helsinki 2005)