257. Michael Schilkin*

Leijona

1940-luku, samotoitu kivitavara, rautaoksidilasitus, ei sign. Leijona-aihe näyttäytyy Michael Schilkin tuotannossa useita kertoja 1940-luvun vaihteen molemmin puolin. Se on aiheena 30-luvulla valmistuneissa näyttelytöissä, esim. Simson ja jalopeura (1936, Pariisin maailmannäyttelyssä 1937). New Yorkin maailmannäyttelyssä 1939 oli esillä kiinalaistyyppinen leijonaveistos. Muhkea aasialaisesta traditiosta esikuvansa saanut leijona vuodelta 1941 päätyi Tukholman Nationalmuseumin kokoelmiin. 40-luvulla valmistui mm. Mannerheimin 75-vuotispäivälahjaksi tehty leijona. Myös rautaoksidilasitus on tyypillinen Schilkinin varhaiskaudella. Usein se on yhdistetty lasittamattomaan karheaan keramiikkapintaan tai kaiverrettuun ja uurrettuun tekstuuriin, esimerkiksi leijonan harjaan. Hauska piirre Schilkinin varhaisessa tuotannossa on kiinnostus muotokuviin. Hauska siksi, että potretit eivät aina olleet perinteisiä rintakuvia, kuten Birger Kaipiaisen (Ateneumin taidemuseo) tai Carl-Gustaf Herlitzin (Arabian museo) lasittamattomasta samotista muovaillut rintakuvat. Ne olivat toisinaan myös todellisen eläimen tai mielikuvitusfiguurin hahmoon yhdistettyjä kasvonpiirteitä, kuten fantasiaeläimele annetut Herlitzin pirteet (veistos on kuvattu kirjassa Michael Schilkin, Tervo (nyk. Peltomaa) - Kalha - Ahtola-Moorhouse, 1996). Inhimillistetyt eläinhahmot tehtiin yleensä suoraan lahjaksi tai ne annettiin taiteilijan lähipiiriin kuuluville. Henkilökohtaisuutensa takia monet ihmismäisin kasvoin viimeistellyistä Schilkinin eläinhahmoista jäivät ilman signeerausta. Onnekkaissa tapauksissa tieto taiteilijan ja ensimmäisen omistajan välisistä yhteyksistä on säilynyt perheen tai suvun piirissä, mutta usein suullisesti kerrotut tarinat ovat unohtuneet eikä niitä pysty enää vahvistamaan. (teksti: FM Tuija Peltomaa), pit. 45 cm

Huutokauppa päättyi

Vasarahinta

3 800 €

Lähtöhinta

4 000 €

1940-luku, samotoitu kivitavara, rautaoksidilasitus, ei sign.

Leijona-aihe näyttäytyy Michael Schilkin tuotannossa useita kertoja 1940-luvun vaihteen molemmin puolin. Se on aiheena 30-luvulla valmistuneissa näyttelytöissä, esim. Simson ja jalopeura (1936, Pariisin maailmannäyttelyssä 1937). New Yorkin maailmannäyttelyssä 1939 oli esillä kiinalaistyyppinen leijonaveistos. Muhkea aasialaisesta traditiosta esikuvansa saanut leijona vuodelta 1941 päätyi Tukholman Nationalmuseumin kokoelmiin. 40-luvulla valmistui mm. Mannerheimin 75-vuotispäivälahjaksi tehty leijona. Myös rautaoksidilasitus on tyypillinen Schilkinin varhaiskaudella. Usein se on yhdistetty lasittamattomaan karheaan keramiikkapintaan tai kaiverrettuun ja uurrettuun tekstuuriin, esimerkiksi leijonan harjaan. Hauska piirre Schilkinin varhaisessa tuotannossa on kiinnostus muotokuviin. Hauska siksi, että potretit eivät aina olleet perinteisiä rintakuvia, kuten Birger Kaipiaisen (Ateneumin taidemuseo) tai Carl-Gustaf Herlitzin (Arabian museo) lasittamattomasta samotista muovaillut rintakuvat. Ne olivat toisinaan myös todellisen eläimen tai mielikuvitusfiguurin hahmoon yhdistettyjä kasvonpiirteitä, kuten fantasiaeläimele annetut Herlitzin pirteet (veistos on kuvattu kirjassa Michael Schilkin, Tervo (nyk. Peltomaa) - Kalha - Ahtola-Moorhouse, 1996). Inhimillistetyt eläinhahmot tehtiin yleensä suoraan lahjaksi tai ne annettiin taiteilijan lähipiiriin kuuluville. Henkilökohtaisuutensa takia monet ihmismäisin kasvoin viimeistellyistä Schilkinin eläinhahmoista jäivät ilman signeerausta. Onnekkaissa tapauksissa tieto taiteilijan ja ensimmäisen omistajan välisistä yhteyksistä on säilynyt perheen tai suvun piirissä, mutta usein suullisesti kerrotut tarinat ovat unohtuneet eikä niitä pysty enää vahvistamaan. (teksti: FM Tuija Peltomaa)

Aihe Leijona
Lisätiedot

1940-luku, samotoitu kivitavara, rautaoksidilasitus, ei sign.

Leijona-aihe näyttäytyy Michael Schilkin tuotannossa useita kertoja 1940-luvun vaihteen molemmin puolin. Se on aiheena 30-luvulla valmistuneissa näyttelytöissä, esim. Simson ja jalopeura (1936, Pariisin maailmannäyttelyssä 1937). New Yorkin maailmannäyttelyssä 1939 oli esillä kiinalaistyyppinen leijonaveistos. Muhkea aasialaisesta traditiosta esikuvansa saanut leijona vuodelta 1941 päätyi Tukholman Nationalmuseumin kokoelmiin. 40-luvulla valmistui mm. Mannerheimin 75-vuotispäivälahjaksi tehty leijona. Myös rautaoksidilasitus on tyypillinen Schilkinin varhaiskaudella. Usein se on yhdistetty lasittamattomaan karheaan keramiikkapintaan tai kaiverrettuun ja uurrettuun tekstuuriin, esimerkiksi leijonan harjaan. Hauska piirre Schilkinin varhaisessa tuotannossa on kiinnostus muotokuviin. Hauska siksi, että potretit eivät aina olleet perinteisiä rintakuvia, kuten Birger Kaipiaisen (Ateneumin taidemuseo) tai Carl-Gustaf Herlitzin (Arabian museo) lasittamattomasta samotista muovaillut rintakuvat. Ne olivat toisinaan myös todellisen eläimen tai mielikuvitusfiguurin hahmoon yhdistettyjä kasvonpiirteitä, kuten fantasiaeläimele annetut Herlitzin pirteet (veistos on kuvattu kirjassa Michael Schilkin, Tervo (nyk. Peltomaa) - Kalha - Ahtola-Moorhouse, 1996). Inhimillistetyt eläinhahmot tehtiin yleensä suoraan lahjaksi tai ne annettiin taiteilijan lähipiiriin kuuluville. Henkilökohtaisuutensa takia monet ihmismäisin kasvoin viimeistellyistä Schilkinin eläinhahmoista jäivät ilman signeerausta. Onnekkaissa tapauksissa tieto taiteilijan ja ensimmäisen omistajan välisistä yhteyksistä on säilynyt perheen tai suvun piirissä, mutta usein suullisesti kerrotut tarinat ovat unohtuneet eikä niitä pysty enää vahvistamaan. (teksti: FM Tuija Peltomaa)

Tekijän sukunimi Schilkin
Tekijän etunimi Michael
Elinvuodet 1900-1962