1. Mannerheim-risti

Vapaudenristin 2. Luokan Mannerheim-risti nro 32, alkuperäinen rasia, kannessa M-kirjain, myöntökirja päivätty 22. lokakuuta 1941, pit. 46 mm, halk. 50 mm - Maastavientikielto. Suomen senaatti perusti 1918 asetuksellaan ylipäällikkö Mannerheimin aloitteesta Vapaudenristin suurristin, 1., 2., 3. ja 4. luokan Vapaudenristin sekä 1. ja 2. Vapaudenmitalin kunniamerkit. Vapaussodan kunniamerkkien myöntäminen lopetettiin 1919, mutta otettiin uudelleen käyttöön talvisodan syttymisen jälkeen joulukuussa 1939. Talvisodan päätyttyä perustettiin vuonna 1940 Vapaudenristin ritarikuntaan kaksiluokkainen Mannerheim-risti, joka voitiin myöntää sotilasarvosta riippumatta sodan aikana osoitetun erityisen urheuden, taisteluissa saavutettujen merkittävien tulosten tai ansiokkaasti johdettujen sotatoimien ansiosta. Merkki on harvinaisuutensa ja edellyttämiensä erityisansioiden vuoksi Suomen arvostetuin kunniamerkki. Sen saajasta käytetään nimitystä Mannerheim-ristin ritari. 1. luokan Mannerheim-risti annettiin vain marsalkka Mannerheimille ja kenraali Heinrichsille. 2. luokan Mannerheim-risti myönnettiin 191 henkilölle, näistä neljälle kahteen kertaan. Ylipäällikkö, marsalkka Mannerheim nimitti Oiva Röngän Mannerheim-ristin ritariksi nro 32, 22. lokakuuta 1941. Työmies Oiva Vilho Rönkä (1913-1983) syntyi Iisalmessa. Hän oli innokas urheilija ja hiihtäjä, mutta sai varsinaista ansiota hiihtämisestä vasta talvisodassa, osallistuen sotaan sissinä Suomussalmella, Raatteen pohjoispuolella. Myöhemmin jatkosodassa kersantti Rönkä osoitti erityisen huomattavaa ja jatkuvaa henkilökohtaista urhoollisuutta ja sitkeyttä sekä ryhmän ja taisteluryhmän taitavaa, oma-aloitteista ja kylmäveristä johtamista. Heinäkuun 28 p:nä hän vihollisen selustaan lähetettyyn osastoon kuuluen yllätti vihollisen ampuma- ja elintarvikekolonnan, hyökkäsi etumaisena sen kimppuun ja tuhosi yksin useita kuormia sekä esti konepistoolillaan vihollisen paon. Elokuun 13 p:nä vihollinen oli suorittanut useita hyökkäyksiä tukikohtaan ja lopulta Rönkä oli ollut yksin, mutta onnistunut torjumaan hyökkäyksen. Elokuun 16 p:nä vihollinen oli uudistanut hyökkäyksen, mutta Rönkä oli oma-aloitteisesti järjestänyt vastaiskun, hyökännyt itse ensimmäisenä, työntänyt vihollisen takaisin ja vallannut yksin erään vihollisen miehittämän pesäkkeen, minkä yhteydessä oli itse haavoittunut. Lisäksi Rönkä oli oma-aloitteisesti suorittanut tiedusteluretkiä vihollislinjojen taakse. (tekstin on koonnut FM Johanna Lindfors)
Vapaudenristin 2. Luokan Mannerheim-risti nro 32, alkuperäinen rasia, kannessa M-kirjain, myöntökirja päivätty 22. lokakuuta 1941, pit. 46 mm, halk. 50 mm - Maastavientikielto. Suomen senaatti perusti 1918 asetuksellaan ylipäällikkö Mannerheimin aloitteesta Vapaudenristin suurristin, 1., 2., 3. ja 4. luokan Vapaudenristin sekä 1. ja 2. Vapaudenmitalin kunniamerkit. Vapaussodan kunniamerkkien myöntäminen lopetettiin 1919, mutta otettiin uudelleen käyttöön talvisodan syttymisen jälkeen joulukuussa 1939. Talvisodan päätyttyä perustettiin vuonna 1940 Vapaudenristin ritarikuntaan kaksiluokkainen Mannerheim-risti, joka voitiin myöntää sotilasarvosta riippumatta sodan aikana osoitetun erityisen urheuden, taisteluissa saavutettujen merkittävien tulosten tai ansiokkaasti johdettujen sotatoimien ansiosta. Merkki on harvinaisuutensa ja edellyttämiensä erityisansioiden vuoksi Suomen arvostetuin kunniamerkki. Sen saajasta käytetään nimitystä Mannerheim-ristin ritari. 1. luokan Mannerheim-risti annettiin vain marsalkka Mannerheimille ja kenraali Heinrichsille. 2. luokan Mannerheim-risti myönnettiin 191 henkilölle, näistä neljälle kahteen kertaan. Ylipäällikkö, marsalkka Mannerheim nimitti Oiva Röngän Mannerheim-ristin ritariksi nro 32, 22. lokakuuta 1941. Työmies Oiva Vilho Rönkä (1913-1983) syntyi Iisalmessa. Hän oli innokas urheilija ja hiihtäjä, mutta sai varsinaista ansiota hiihtämisestä vasta talvisodassa, osallistuen sotaan sissinä Suomussalmella, Raatteen pohjoispuolella. Myöhemmin jatkosodassa kersantti Rönkä osoitti erityisen huomattavaa ja jatkuvaa henkilökohtaista urhoollisuutta ja sitkeyttä sekä ryhmän ja taisteluryhmän taitavaa, oma-aloitteista ja kylmäveristä johtamista. Heinäkuun 28 p:nä hän vihollisen selustaan lähetettyyn osastoon kuuluen yllätti vihollisen ampuma- ja elintarvikekolonnan, hyökkäsi etumaisena sen kimppuun ja tuhosi yksin useita kuormia sekä esti konepistoolillaan vihollisen paon. Elokuun 13 p:nä vihollinen oli suorittanut useita hyökkäyksiä tukikohtaan ja lopulta Rönkä oli ollut yksin, mutta onnistunut torjumaan hyökkäyksen. Elokuun 16 p:nä vihollinen oli uudistanut hyökkäyksen, mutta Rönkä oli oma-aloitteisesti järjestänyt vastaiskun, hyökännyt itse ensimmäisenä, työntänyt vihollisen takaisin ja vallannut yksin erään vihollisen miehittämän pesäkkeen, minkä yhteydessä oli itse haavoittunut. Lisäksi Rönkä oli oma-aloitteisesti suorittanut tiedusteluretkiä vihollislinjojen taakse. (tekstin on koonnut FM Johanna Lindfors)

Lähtöhinta

40 000 €

Vasarahinta

38 000 €
Vapaudenristin 2. Luokan Mannerheim-risti nro 32, alkuperäinen rasia, kannessa M-kirjain, myöntökirja päivätty 22. lokakuuta 1941, pit. 46 mm, halk. 50 mm - Maastavientikielto. Suomen senaatti perusti 1918 asetuksellaan ylipäällikkö Mannerheimin aloitteesta Vapaudenristin suurristin, 1., 2., 3. ja 4. luokan Vapaudenristin sekä 1. ja 2. Vapaudenmitalin kunniamerkit. Vapaussodan kunniamerkkien myöntäminen lopetettiin 1919, mutta otettiin uudelleen käyttöön talvisodan syttymisen jälkeen joulukuussa 1939. Talvisodan päätyttyä perustettiin vuonna 1940 Vapaudenristin ritarikuntaan kaksiluokkainen Mannerheim-risti, joka voitiin myöntää sotilasarvosta riippumatta sodan aikana osoitetun erityisen urheuden, taisteluissa saavutettujen merkittävien tulosten tai ansiokkaasti johdettujen sotatoimien ansiosta. Merkki on harvinaisuutensa ja edellyttämiensä erityisansioiden vuoksi Suomen arvostetuin kunniamerkki. Sen saajasta käytetään nimitystä Mannerheim-ristin ritari. 1. luokan Mannerheim-risti annettiin vain marsalkka Mannerheimille ja kenraali Heinrichsille. 2. luokan Mannerheim-risti myönnettiin 191 henkilölle, näistä neljälle kahteen kertaan. Ylipäällikkö, marsalkka Mannerheim nimitti Oiva Röngän Mannerheim-ristin ritariksi nro 32, 22. lokakuuta 1941. Työmies Oiva Vilho Rönkä (1913-1983) syntyi Iisalmessa. Hän oli innokas urheilija ja hiihtäjä, mutta sai varsinaista ansiota hiihtämisestä vasta talvisodassa, osallistuen sotaan sissinä Suomussalmella, Raatteen pohjoispuolella. Myöhemmin jatkosodassa kersantti Rönkä osoitti erityisen huomattavaa ja jatkuvaa henkilökohtaista urhoollisuutta ja sitkeyttä sekä ryhmän ja taisteluryhmän taitavaa, oma-aloitteista ja kylmäveristä johtamista. Heinäkuun 28 p:nä hän vihollisen selustaan lähetettyyn osastoon kuuluen yllätti vihollisen ampuma- ja elintarvikekolonnan, hyökkäsi etumaisena sen kimppuun ja tuhosi yksin useita kuormia sekä esti konepistoolillaan vihollisen paon. Elokuun 13 p:nä vihollinen oli suorittanut useita hyökkäyksiä tukikohtaan ja lopulta Rönkä oli ollut yksin, mutta onnistunut torjumaan hyökkäyksen. Elokuun 16 p:nä vihollinen oli uudistanut hyökkäyksen, mutta Rönkä oli oma-aloitteisesti järjestänyt vastaiskun, hyökännyt itse ensimmäisenä, työntänyt vihollisen takaisin ja vallannut yksin erään vihollisen miehittämän pesäkkeen, minkä yhteydessä oli itse haavoittunut. Lisäksi Rönkä oli oma-aloitteisesti suorittanut tiedusteluretkiä vihollislinjojen taakse. (tekstin on koonnut FM Johanna Lindfors)
Lisätiedot Vapaudenristin 2. Luokan Mannerheim-risti nro 32, alkuperäinen rasia, kannessa M-kirjain, myöntökirja päivätty 22. lokakuuta 1941, pit. 46 mm, halk. 50 mm - Maastavientikielto. Suomen senaatti perusti 1918 asetuksellaan ylipäällikkö Mannerheimin aloitteesta Vapaudenristin suurristin, 1., 2., 3. ja 4. luokan Vapaudenristin sekä 1. ja 2. Vapaudenmitalin kunniamerkit. Vapaussodan kunniamerkkien myöntäminen lopetettiin 1919, mutta otettiin uudelleen käyttöön talvisodan syttymisen jälkeen joulukuussa 1939. Talvisodan päätyttyä perustettiin vuonna 1940 Vapaudenristin ritarikuntaan kaksiluokkainen Mannerheim-risti, joka voitiin myöntää sotilasarvosta riippumatta sodan aikana osoitetun erityisen urheuden, taisteluissa saavutettujen merkittävien tulosten tai ansiokkaasti johdettujen sotatoimien ansiosta. Merkki on harvinaisuutensa ja edellyttämiensä erityisansioiden vuoksi Suomen arvostetuin kunniamerkki. Sen saajasta käytetään nimitystä Mannerheim-ristin ritari. 1. luokan Mannerheim-risti annettiin vain marsalkka Mannerheimille ja kenraali Heinrichsille. 2. luokan Mannerheim-risti myönnettiin 191 henkilölle, näistä neljälle kahteen kertaan. Ylipäällikkö, marsalkka Mannerheim nimitti Oiva Röngän Mannerheim-ristin ritariksi nro 32, 22. lokakuuta 1941. Työmies Oiva Vilho Rönkä (1913-1983) syntyi Iisalmessa. Hän oli innokas urheilija ja hiihtäjä, mutta sai varsinaista ansiota hiihtämisestä vasta talvisodassa, osallistuen sotaan sissinä Suomussalmella, Raatteen pohjoispuolella. Myöhemmin jatkosodassa kersantti Rönkä osoitti erityisen huomattavaa ja jatkuvaa henkilökohtaista urhoollisuutta ja sitkeyttä sekä ryhmän ja taisteluryhmän taitavaa, oma-aloitteista ja kylmäveristä johtamista. Heinäkuun 28 p:nä hän vihollisen selustaan lähetettyyn osastoon kuuluen yllätti vihollisen ampuma- ja elintarvikekolonnan, hyökkäsi etumaisena sen kimppuun ja tuhosi yksin useita kuormia sekä esti konepistoolillaan vihollisen paon. Elokuun 13 p:nä vihollinen oli suorittanut useita hyökkäyksiä tukikohtaan ja lopulta Rönkä oli ollut yksin, mutta onnistunut torjumaan hyökkäyksen. Elokuun 16 p:nä vihollinen oli uudistanut hyökkäyksen, mutta Rönkä oli oma-aloitteisesti järjestänyt vastaiskun, hyökännyt itse ensimmäisenä, työntänyt vihollisen takaisin ja vallannut yksin erään vihollisen miehittämän pesäkkeen, minkä yhteydessä oli itse haavoittunut. Lisäksi Rönkä oli oma-aloitteisesti suorittanut tiedusteluretkiä vihollislinjojen taakse. (tekstin on koonnut FM Johanna Lindfors)