1. Keisarillinen kalusto, 6 osaa

Venäjä, suunnitellut arkkitehti N.V. Nabokov, valmistanut mestari N.F. Svirskyn puusepänverstas Pietari 1894, sohva, nojatuolipari, pikkutuolipari ja pöytä, hopeoidut ja kullatut, puuleikkauksia, koristeaiheina laakerinlehtiornamentteja, medaljonkeja, rusetteja, uurteita, ornamenttinauhoja ja köynnöksiä, alaspäin kapenevat jalat koristeltu lehtiaihein, istuimet ja selkänojat pehmustettu, pöydässä marmoroitu puulevy, inventaarionumero IZD N 178 ja kaksi paperietikettiä, sohva pit. 205 cm, pöytä: pit. 87 cm, syv. 53 cm, kork. 77 cm Tämä kokonaisuus on osa Talvipalatsin Hopeisen salongin kalustosta. Hopeoitu ja kullattu, runsailla puuleikkauksilla koristeltu kalusto tehtiin Pietarin Talvipalatsin keisarillisiin yksityistiloihin, jossa se sijoitettiin keisarinna Aleksandra Fjodorovnan Hopeiseen salonkiin. Sen on suunnitellut arkkitehti N.V. Nabokov, joka sai toteuttaa myös kaikki muut keisariparin yksityisten tilojen sisustukset. Valmistuksesta vastasi mestari N.F. Svirskyn puusepänverstas Pietarissa. Tämänhetkisten tutkimusten mukaan Hopeisen salongin kalusto on alun perin käsittänyt kokonaisuudessaan 30 - 36 osaa. Yksi tuolipari on myyty jo aiemmin, minkä lisäksi esiin ovat vastikään tulleet yksitoista- ja kaksitoistaosaiset kokonaisuudet. Tämän helsinkiläiselle perheelle kuuluneen kuusiosaisen kokonaisuuden alkuperä tunnetaan hyvin. Se on siirtynyt suomalaisiin käsiin 1920 - 30-luvulla, minkä jälkeen se on pysynyt saman omistajan hallussa vuoteen 1975, jolloin tämä luopui kalustosta. Kalusto edustaa 1890-luvun Venäjän upeaa keisarillista tyyliä. Sen malli perustuu uusklassismiin, jota on kevennetty hieman rokokoon hengessä. Puusepäntyö on toteutettu mestarillisin ottein. Nabokovin taituruus, keisariparin toiveet, ranskalaiset vaikutteet ja maineikkaan italialaisen arkkitehdin Giacomo Quarenghin suunnittelemiksi mainitut 1700-luvun lopulla valmistetut huonekalut ovat kaikki antaneet ideoita tähän ainutkertaiseen ja näyttävään kokonaisuuteen. Sohva, pöytä, nojatuolipari ja kaksi medaljonkiselustaista pikkutuolia on koristeltu huolellisesti toteutetuilla puuleikkauksilla. Koristeaiheiden runsaudesta löytyy laakerinlehtiornamentteja, medaljonkeja, rusetteja, uurteita, köynnöksiä ja aaltomaisia ”juokseva koira” –nimellä tunnettuja ornamenttinauhoja. Alaspäin kapenevat jalat on koristeltu laakerinlehtiaihein; istuimet ja selkänojat on pehmustettu. Hopeoidussa pinnassa voi vieläkin nähdä kullattuja yksityiskohtia. Hyvin säilyneen kaluston puuosissa on pieniä vaurioita, ja verhoilu on tehty uudelleen 1980-luvulla, mutta kokonaisuutena kalusto on ikänsä ja historiansa huomioon ottaen hyvässä kunnossa. Pöytä on merkitty inventaarionumerolla IZD N 178 kyrillisin kirjaimin. Historialliselta arvoltaan tämä Hopeisen salongin kalusto on ainutkertainen. Se oli Venäjän viimeisen keisariparin Nikolai II:n ja Aleksandra Fjodorovnan ensimmäinen tilaus Talvipalatsin yksityistiloihin. Pari kihlautui huhtikuussa 1894 ja heidät vihittiin Talvipalatsissa marraskuussa 1894. Kruunajaisia vietettiin Uspenskin katedraalissa Moskovan Kremlissä 26.5.1896. Kaksikymmentäyksi vuotta tämän jälkeen Romanovien yli kolmesataa vuotta hallinnut dynastia kaatui traagisella tavalla helmikuun vallankumouksessa 1917. (teksti: FM Tuija Peltomaa) ”Sinulla on minut kokonaan ja ikuisesti, sieluni ja henkeni, ruumiini ja sydämeni, kaikki on sinun, sinun; haluaisin huutaa sen koko maailmalle. Minä olen ylpeä kuuluessani sellaiselle kultaiselle enkelille kuin sinä ja rohkenen vaatia rakkauteeni vastakaikua”. (Nikolai Alixille 22. heinäkuuta 1894) Nikolai Aleksandrovits Romanov, koko Venäjänmaan perintöruhtinas, rakastui Hessen-Darmstadtin prinsessa Alixiin jo vuonna 1884, tämän ollessa vasta kahdentoista ja vieraillessa ensi kertaa Venäjän mahtavassa hovissa, sisarensa Ellan (myöhemmin suuriruhtinatar Elisabet) häissä. Nikolai päätti tuolloin tulevaisuutensa suunnasta, joka kuitenkin täyttyi vasta vuonna 1894, toisissa häissä, joita vietettiin Coburgissa. Saksan keisari Wilhelm painosti Hessen-Darmstadtin pienen vaatimattoman prinsessan suostumaan viimein Venäjän perintöruhtinaan kosintaan. Näin sai alkunsa eräs tunnetuimmista rakkaustarinoista, joka päättyi traagisesti yli kaksi vuosikymmentä myöhemmin. Murhenäytelmät seurasivat nuoria rakastavaisia jo varhain. Alix saapui Venäjälle onnellisena morsiamena, mutta jo muutaman viikon kuluttua hän seurasi uutta perhettään keisarillisesta kesänviettopaikasta Krimiltä Aleksanteri III:n ruumissaatossa Pietariin. Hänen sulhasestaan oli yhtäkkiä tullut keisari. Nikolain toiveesta pari vihittiin samassa kuussa kuin hautajaiset vietettiin. Oikeaan uskoon kastettu uusi keisarinna, Aleksandra Feodorovna, tunsi olonsa hovissa hyvin vaikeaksi jo varhain. Leskikeisarinna Maria Fjodorovnan vaatimuksesta pariskunnan ensimmäinen yhteinen koti oli Anitskovin palatsissa, lähellä häntä. Pian nuori perhe kuitenkin muutti Pietarhoviin, johon he rakensivat turvapaikkansa. Talvisin perhe asui Talvipalatsissa, jossa myös keisarikunnan hallinto toimi keskitetysti. Täällä syrjäänvetäytyvä hallitsijapari osallistui myös hovin suureellisiin juhliin ja nautti muutenkin ylellisemmästä ilmapiiristä. Nikolain ja Aleksandran perhe kasvoi ensin neljällä tyttärellä, ennen perintöruhtinas Aleksein syntymää vuonna 1904. Iloa pienestä tsarevitsista seurasi suuri suru, kun Alekseilla todettiin perinnöllinen verenvuototauti. Mystiikkaan taipuvaisen keisarinnan tuskaa lievittämään saapui hoviin liuta pappeja ja parantajia, mutta vasta siperialaisen staretsin, pyhän miehen, ilmaantuminen helpotti häntä. Grigori Rasputinin hahmo hovissa joudutti osaltaan vallankumouksen alkua Venäjällä ja Romanovien yli 300-vuotisen hallinnon päättymistä. Nikolai ja Aleksandra olivat sydämeltään venäläisiä, tiukan perhekeskeisiä ja harvinaisen onnellisia yhdessä. Nikolaille hänen vaimonsa edusti kaikkea hyvää ja oikeamielistä, ja hän antoikin tämän vaikuttaa vahvasti päätöksiinsä ja politiikkaansa. Vahva usko johdatukseen ja omien näkemystensä oikeutukseen syöksi lopulta Nikolai II:n vallasta. Koko keisarillinen perhe ja heidän lääkärinsä sekä hovineiti ja kaksi uskollista palvelijaa teloitettiin vankeudessa Jekaterinburgissa kesällä 1918. Nikolai II:n viimeinen päiväkirjamerkintö kuului yksinkertaisesti: ”Jumala Venäjää suojelkoon”. (teksti: FM Johanna Lindfors)
Venäjä, suunnitellut arkkitehti N.V. Nabokov, valmistanut mestari N.F. Svirskyn puusepänverstas Pietari 1894, sohva, nojatuolipari, pikkutuolipari ja pöytä, hopeoidut ja kullatut, puuleikkauksia, koristeaiheina laakerinlehtiornamentteja, medaljonkeja, rusetteja, uurteita, ornamenttinauhoja ja köynnöksiä, alaspäin kapenevat jalat koristeltu lehtiaihein, istuimet ja selkänojat pehmustettu, pöydässä marmoroitu puulevy, inventaarionumero IZD N 178 ja kaksi paperietikettiä, sohva pit. 205 cm, pöytä: pit. 87 cm, syv. 53 cm, kork. 77 cm Tämä kokonaisuus on osa Talvipalatsin Hopeisen salongin kalustosta. Hopeoitu ja kullattu, runsailla puuleikkauksilla koristeltu kalusto tehtiin Pietarin Talvipalatsin keisarillisiin yksityistiloihin, jossa se sijoitettiin keisarinna Aleksandra Fjodorovnan Hopeiseen salonkiin. Sen on suunnitellut arkkitehti N.V. Nabokov, joka sai toteuttaa myös kaikki muut keisariparin yksityisten tilojen sisustukset. Valmistuksesta vastasi mestari N.F. Svirskyn puusepänverstas Pietarissa. Tämänhetkisten tutkimusten mukaan Hopeisen salongin kalusto on alun perin käsittänyt kokonaisuudessaan 30 - 36 osaa. Yksi tuolipari on myyty jo aiemmin, minkä lisäksi esiin ovat vastikään tulleet yksitoista- ja kaksitoistaosaiset kokonaisuudet. Tämän helsinkiläiselle perheelle kuuluneen kuusiosaisen kokonaisuuden alkuperä tunnetaan hyvin. Se on siirtynyt suomalaisiin käsiin 1920 - 30-luvulla, minkä jälkeen se on pysynyt saman omistajan hallussa vuoteen 1975, jolloin tämä luopui kalustosta. Kalusto edustaa 1890-luvun Venäjän upeaa keisarillista tyyliä. Sen malli perustuu uusklassismiin, jota on kevennetty hieman rokokoon hengessä. Puusepäntyö on toteutettu mestarillisin ottein. Nabokovin taituruus, keisariparin toiveet, ranskalaiset vaikutteet ja maineikkaan italialaisen arkkitehdin Giacomo Quarenghin suunnittelemiksi mainitut 1700-luvun lopulla valmistetut huonekalut ovat kaikki antaneet ideoita tähän ainutkertaiseen ja näyttävään kokonaisuuteen. Sohva, pöytä, nojatuolipari ja kaksi medaljonkiselustaista pikkutuolia on koristeltu huolellisesti toteutetuilla puuleikkauksilla. Koristeaiheiden runsaudesta löytyy laakerinlehtiornamentteja, medaljonkeja, rusetteja, uurteita, köynnöksiä ja aaltomaisia ”juokseva koira” –nimellä tunnettuja ornamenttinauhoja. Alaspäin kapenevat jalat on koristeltu laakerinlehtiaihein; istuimet ja selkänojat on pehmustettu. Hopeoidussa pinnassa voi vieläkin nähdä kullattuja yksityiskohtia. Hyvin säilyneen kaluston puuosissa on pieniä vaurioita, ja verhoilu on tehty uudelleen 1980-luvulla, mutta kokonaisuutena kalusto on ikänsä ja historiansa huomioon ottaen hyvässä kunnossa. Pöytä on merkitty inventaarionumerolla IZD N 178 kyrillisin kirjaimin. Historialliselta arvoltaan tämä Hopeisen salongin kalusto on ainutkertainen. Se oli Venäjän viimeisen keisariparin Nikolai II:n ja Aleksandra Fjodorovnan ensimmäinen tilaus Talvipalatsin yksityistiloihin. Pari kihlautui huhtikuussa 1894 ja heidät vihittiin Talvipalatsissa marraskuussa 1894. Kruunajaisia vietettiin Uspenskin katedraalissa Moskovan Kremlissä 26.5.1896. Kaksikymmentäyksi vuotta tämän jälkeen Romanovien yli kolmesataa vuotta hallinnut dynastia kaatui traagisella tavalla helmikuun vallankumouksessa 1917. (teksti: FM Tuija Peltomaa) ”Sinulla on minut kokonaan ja ikuisesti, sieluni ja henkeni, ruumiini ja sydämeni, kaikki on sinun, sinun; haluaisin huutaa sen koko maailmalle. Minä olen ylpeä kuuluessani sellaiselle kultaiselle enkelille kuin sinä ja rohkenen vaatia rakkauteeni vastakaikua”. (Nikolai Alixille 22. heinäkuuta 1894) Nikolai Aleksandrovits Romanov, koko Venäjänmaan perintöruhtinas, rakastui Hessen-Darmstadtin prinsessa Alixiin jo vuonna 1884, tämän ollessa vasta kahdentoista ja vieraillessa ensi kertaa Venäjän mahtavassa hovissa, sisarensa Ellan (myöhemmin suuriruhtinatar Elisabet) häissä. Nikolai päätti tuolloin tulevaisuutensa suunnasta, joka kuitenkin täyttyi vasta vuonna 1894, toisissa häissä, joita vietettiin Coburgissa. Saksan keisari Wilhelm painosti Hessen-Darmstadtin pienen vaatimattoman prinsessan suostumaan viimein Venäjän perintöruhtinaan kosintaan. Näin sai alkunsa eräs tunnetuimmista rakkaustarinoista, joka päättyi traagisesti yli kaksi vuosikymmentä myöhemmin. Murhenäytelmät seurasivat nuoria rakastavaisia jo varhain. Alix saapui Venäjälle onnellisena morsiamena, mutta jo muutaman viikon kuluttua hän seurasi uutta perhettään keisarillisesta kesänviettopaikasta Krimiltä Aleksanteri III:n ruumissaatossa Pietariin. Hänen sulhasestaan oli yhtäkkiä tullut keisari. Nikolain toiveesta pari vihittiin samassa kuussa kuin hautajaiset vietettiin. Oikeaan uskoon kastettu uusi keisarinna, Aleksandra Feodorovna, tunsi olonsa hovissa hyvin vaikeaksi jo varhain. Leskikeisarinna Maria Fjodorovnan vaatimuksesta pariskunnan ensimmäinen yhteinen koti oli Anitskovin palatsissa, lähellä häntä. Pian nuori perhe kuitenkin muutti Pietarhoviin, johon he rakensivat turvapaikkansa. Talvisin perhe asui Talvipalatsissa, jossa myös keisarikunnan hallinto toimi keskitetysti. Täällä syrjäänvetäytyvä hallitsijapari osallistui myös hovin suureellisiin juhliin ja nautti muutenkin ylellisemmästä ilmapiiristä. Nikolain ja Aleksandran perhe kasvoi ensin neljällä tyttärellä, ennen perintöruhtinas Aleksein syntymää vuonna 1904. Iloa pienestä tsarevitsista seurasi suuri suru, kun Alekseilla todettiin perinnöllinen verenvuototauti. Mystiikkaan taipuvaisen keisarinnan tuskaa lievittämään saapui hoviin liuta pappeja ja parantajia, mutta vasta siperialaisen staretsin, pyhän miehen, ilmaantuminen helpotti häntä. Grigori Rasputinin hahmo hovissa joudutti osaltaan vallankumouksen alkua Venäjällä ja Romanovien yli 300-vuotisen hallinnon päättymistä. Nikolai ja Aleksandra olivat sydämeltään venäläisiä, tiukan perhekeskeisiä ja harvinaisen onnellisia yhdessä. Nikolaille hänen vaimonsa edusti kaikkea hyvää ja oikeamielistä, ja hän antoikin tämän vaikuttaa vahvasti päätöksiinsä ja politiikkaansa. Vahva usko johdatukseen ja omien näkemystensä oikeutukseen syöksi lopulta Nikolai II:n vallasta. Koko keisarillinen perhe ja heidän lääkärinsä sekä hovineiti ja kaksi uskollista palvelijaa teloitettiin vankeudessa Jekaterinburgissa kesällä 1918. Nikolai II:n viimeinen päiväkirjamerkintö kuului yksinkertaisesti: ”Jumala Venäjää suojelkoon”. (teksti: FM Johanna Lindfors)

Lähtöhinta

300 000 €
Venäjä, suunnitellut arkkitehti N.V. Nabokov, valmistanut mestari N.F. Svirskyn puusepänverstas Pietari 1894, sohva, nojatuolipari, pikkutuolipari ja pöytä, hopeoidut ja kullatut, puuleikkauksia, koristeaiheina laakerinlehtiornamentteja, medaljonkeja, rusetteja, uurteita, ornamenttinauhoja ja köynnöksiä, alaspäin kapenevat jalat koristeltu lehtiaihein, istuimet ja selkänojat pehmustettu, pöydässä marmoroitu puulevy, inventaarionumero IZD N 178 ja kaksi paperietikettiä, sohva pit. 205 cm, pöytä: pit. 87 cm, syv. 53 cm, kork. 77 cm Tämä kokonaisuus on osa Talvipalatsin Hopeisen salongin kalustosta. Hopeoitu ja kullattu, runsailla puuleikkauksilla koristeltu kalusto tehtiin Pietarin Talvipalatsin keisarillisiin yksityistiloihin, jossa se sijoitettiin keisarinna Aleksandra Fjodorovnan Hopeiseen salonkiin. Sen on suunnitellut arkkitehti N.V. Nabokov, joka sai toteuttaa myös kaikki muut keisariparin yksityisten tilojen sisustukset. Valmistuksesta vastasi mestari N.F. Svirskyn puusepänverstas Pietarissa. Tämänhetkisten tutkimusten mukaan Hopeisen salongin kalusto on alun perin käsittänyt kokonaisuudessaan 30 - 36 osaa. Yksi tuolipari on myyty jo aiemmin, minkä lisäksi esiin ovat vastikään tulleet yksitoista- ja kaksitoistaosaiset kokonaisuudet. Tämän helsinkiläiselle perheelle kuuluneen kuusiosaisen kokonaisuuden alkuperä tunnetaan hyvin. Se on siirtynyt suomalaisiin käsiin 1920 - 30-luvulla, minkä jälkeen se on pysynyt saman omistajan hallussa vuoteen 1975, jolloin tämä luopui kalustosta. Kalusto edustaa 1890-luvun Venäjän upeaa keisarillista tyyliä. Sen malli perustuu uusklassismiin, jota on kevennetty hieman rokokoon hengessä. Puusepäntyö on toteutettu mestarillisin ottein. Nabokovin taituruus, keisariparin toiveet, ranskalaiset vaikutteet ja maineikkaan italialaisen arkkitehdin Giacomo Quarenghin suunnittelemiksi mainitut 1700-luvun lopulla valmistetut huonekalut ovat kaikki antaneet ideoita tähän ainutkertaiseen ja näyttävään kokonaisuuteen. Sohva, pöytä, nojatuolipari ja kaksi medaljonkiselustaista pikkutuolia on koristeltu huolellisesti toteutetuilla puuleikkauksilla. Koristeaiheiden runsaudesta löytyy laakerinlehtiornamentteja, medaljonkeja, rusetteja, uurteita, köynnöksiä ja aaltomaisia ”juokseva koira” –nimellä tunnettuja ornamenttinauhoja. Alaspäin kapenevat jalat on koristeltu laakerinlehtiaihein; istuimet ja selkänojat on pehmustettu. Hopeoidussa pinnassa voi vieläkin nähdä kullattuja yksityiskohtia. Hyvin säilyneen kaluston puuosissa on pieniä vaurioita, ja verhoilu on tehty uudelleen 1980-luvulla, mutta kokonaisuutena kalusto on ikänsä ja historiansa huomioon ottaen hyvässä kunnossa. Pöytä on merkitty inventaarionumerolla IZD N 178 kyrillisin kirjaimin. Historialliselta arvoltaan tämä Hopeisen salongin kalusto on ainutkertainen. Se oli Venäjän viimeisen keisariparin Nikolai II:n ja Aleksandra Fjodorovnan ensimmäinen tilaus Talvipalatsin yksityistiloihin. Pari kihlautui huhtikuussa 1894 ja heidät vihittiin Talvipalatsissa marraskuussa 1894. Kruunajaisia vietettiin Uspenskin katedraalissa Moskovan Kremlissä 26.5.1896. Kaksikymmentäyksi vuotta tämän jälkeen Romanovien yli kolmesataa vuotta hallinnut dynastia kaatui traagisella tavalla helmikuun vallankumouksessa 1917. (teksti: FM Tuija Peltomaa) ”Sinulla on minut kokonaan ja ikuisesti, sieluni ja henkeni, ruumiini ja sydämeni, kaikki on sinun, sinun; haluaisin huutaa sen koko maailmalle. Minä olen ylpeä kuuluessani sellaiselle kultaiselle enkelille kuin sinä ja rohkenen vaatia rakkauteeni vastakaikua”. (Nikolai Alixille 22. heinäkuuta 1894) Nikolai Aleksandrovits Romanov, koko Venäjänmaan perintöruhtinas, rakastui Hessen-Darmstadtin prinsessa Alixiin jo vuonna 1884, tämän ollessa vasta kahdentoista ja vieraillessa ensi kertaa Venäjän mahtavassa hovissa, sisarensa Ellan (myöhemmin suuriruhtinatar Elisabet) häissä. Nikolai päätti tuolloin tulevaisuutensa suunnasta, joka kuitenkin täyttyi vasta vuonna 1894, toisissa häissä, joita vietettiin Coburgissa. Saksan keisari Wilhelm painosti Hessen-Darmstadtin pienen vaatimattoman prinsessan suostumaan viimein Venäjän perintöruhtinaan kosintaan. Näin sai alkunsa eräs tunnetuimmista rakkaustarinoista, joka päättyi traagisesti yli kaksi vuosikymmentä myöhemmin. Murhenäytelmät seurasivat nuoria rakastavaisia jo varhain. Alix saapui Venäjälle onnellisena morsiamena, mutta jo muutaman viikon kuluttua hän seurasi uutta perhettään keisarillisesta kesänviettopaikasta Krimiltä Aleksanteri III:n ruumissaatossa Pietariin. Hänen sulhasestaan oli yhtäkkiä tullut keisari. Nikolain toiveesta pari vihittiin samassa kuussa kuin hautajaiset vietettiin. Oikeaan uskoon kastettu uusi keisarinna, Aleksandra Feodorovna, tunsi olonsa hovissa hyvin vaikeaksi jo varhain. Leskikeisarinna Maria Fjodorovnan vaatimuksesta pariskunnan ensimmäinen yhteinen koti oli Anitskovin palatsissa, lähellä häntä. Pian nuori perhe kuitenkin muutti Pietarhoviin, johon he rakensivat turvapaikkansa. Talvisin perhe asui Talvipalatsissa, jossa myös keisarikunnan hallinto toimi keskitetysti. Täällä syrjäänvetäytyvä hallitsijapari osallistui myös hovin suureellisiin juhliin ja nautti muutenkin ylellisemmästä ilmapiiristä. Nikolain ja Aleksandran perhe kasvoi ensin neljällä tyttärellä, ennen perintöruhtinas Aleksein syntymää vuonna 1904. Iloa pienestä tsarevitsista seurasi suuri suru, kun Alekseilla todettiin perinnöllinen verenvuototauti. Mystiikkaan taipuvaisen keisarinnan tuskaa lievittämään saapui hoviin liuta pappeja ja parantajia, mutta vasta siperialaisen staretsin, pyhän miehen, ilmaantuminen helpotti häntä. Grigori Rasputinin hahmo hovissa joudutti osaltaan vallankumouksen alkua Venäjällä ja Romanovien yli 300-vuotisen hallinnon päättymistä. Nikolai ja Aleksandra olivat sydämeltään venäläisiä, tiukan perhekeskeisiä ja harvinaisen onnellisia yhdessä. Nikolaille hänen vaimonsa edusti kaikkea hyvää ja oikeamielistä, ja hän antoikin tämän vaikuttaa vahvasti päätöksiinsä ja politiikkaansa. Vahva usko johdatukseen ja omien näkemystensä oikeutukseen syöksi lopulta Nikolai II:n vallasta. Koko keisarillinen perhe ja heidän lääkärinsä sekä hovineiti ja kaksi uskollista palvelijaa teloitettiin vankeudessa Jekaterinburgissa kesällä 1918. Nikolai II:n viimeinen päiväkirjamerkintö kuului yksinkertaisesti: ”Jumala Venäjää suojelkoon”. (teksti: FM Johanna Lindfors)
Lisätiedot Venäjä, suunnitellut arkkitehti N.V. Nabokov, valmistanut mestari N.F. Svirskyn puusepänverstas Pietari 1894, sohva, nojatuolipari, pikkutuolipari ja pöytä, hopeoidut ja kullatut, puuleikkauksia, koristeaiheina laakerinlehtiornamentteja, medaljonkeja, rusetteja, uurteita, ornamenttinauhoja ja köynnöksiä, alaspäin kapenevat jalat koristeltu lehtiaihein, istuimet ja selkänojat pehmustettu, pöydässä marmoroitu puulevy, inventaarionumero IZD N 178 ja kaksi paperietikettiä, sohva pit. 205 cm, pöytä: pit. 87 cm, syv. 53 cm, kork. 77 cm Tämä kokonaisuus on osa Talvipalatsin Hopeisen salongin kalustosta. Hopeoitu ja kullattu, runsailla puuleikkauksilla koristeltu kalusto tehtiin Pietarin Talvipalatsin keisarillisiin yksityistiloihin, jossa se sijoitettiin keisarinna Aleksandra Fjodorovnan Hopeiseen salonkiin. Sen on suunnitellut arkkitehti N.V. Nabokov, joka sai toteuttaa myös kaikki muut keisariparin yksityisten tilojen sisustukset. Valmistuksesta vastasi mestari N.F. Svirskyn puusepänverstas Pietarissa. Tämänhetkisten tutkimusten mukaan Hopeisen salongin kalusto on alun perin käsittänyt kokonaisuudessaan 30 - 36 osaa. Yksi tuolipari on myyty jo aiemmin, minkä lisäksi esiin ovat vastikään tulleet yksitoista- ja kaksitoistaosaiset kokonaisuudet. Tämän helsinkiläiselle perheelle kuuluneen kuusiosaisen kokonaisuuden alkuperä tunnetaan hyvin. Se on siirtynyt suomalaisiin käsiin 1920 - 30-luvulla, minkä jälkeen se on pysynyt saman omistajan hallussa vuoteen 1975, jolloin tämä luopui kalustosta. Kalusto edustaa 1890-luvun Venäjän upeaa keisarillista tyyliä. Sen malli perustuu uusklassismiin, jota on kevennetty hieman rokokoon hengessä. Puusepäntyö on toteutettu mestarillisin ottein. Nabokovin taituruus, keisariparin toiveet, ranskalaiset vaikutteet ja maineikkaan italialaisen arkkitehdin Giacomo Quarenghin suunnittelemiksi mainitut 1700-luvun lopulla valmistetut huonekalut ovat kaikki antaneet ideoita tähän ainutkertaiseen ja näyttävään kokonaisuuteen. Sohva, pöytä, nojatuolipari ja kaksi medaljonkiselustaista pikkutuolia on koristeltu huolellisesti toteutetuilla puuleikkauksilla. Koristeaiheiden runsaudesta löytyy laakerinlehtiornamentteja, medaljonkeja, rusetteja, uurteita, köynnöksiä ja aaltomaisia ”juokseva koira” –nimellä tunnettuja ornamenttinauhoja. Alaspäin kapenevat jalat on koristeltu laakerinlehtiaihein; istuimet ja selkänojat on pehmustettu. Hopeoidussa pinnassa voi vieläkin nähdä kullattuja yksityiskohtia. Hyvin säilyneen kaluston puuosissa on pieniä vaurioita, ja verhoilu on tehty uudelleen 1980-luvulla, mutta kokonaisuutena kalusto on ikänsä ja historiansa huomioon ottaen hyvässä kunnossa. Pöytä on merkitty inventaarionumerolla IZD N 178 kyrillisin kirjaimin. Historialliselta arvoltaan tämä Hopeisen salongin kalusto on ainutkertainen. Se oli Venäjän viimeisen keisariparin Nikolai II:n ja Aleksandra Fjodorovnan ensimmäinen tilaus Talvipalatsin yksityistiloihin. Pari kihlautui huhtikuussa 1894 ja heidät vihittiin Talvipalatsissa marraskuussa 1894. Kruunajaisia vietettiin Uspenskin katedraalissa Moskovan Kremlissä 26.5.1896. Kaksikymmentäyksi vuotta tämän jälkeen Romanovien yli kolmesataa vuotta hallinnut dynastia kaatui traagisella tavalla helmikuun vallankumouksessa 1917. (teksti: FM Tuija Peltomaa) ”Sinulla on minut kokonaan ja ikuisesti, sieluni ja henkeni, ruumiini ja sydämeni, kaikki on sinun, sinun; haluaisin huutaa sen koko maailmalle. Minä olen ylpeä kuuluessani sellaiselle kultaiselle enkelille kuin sinä ja rohkenen vaatia rakkauteeni vastakaikua”. (Nikolai Alixille 22. heinäkuuta 1894) Nikolai Aleksandrovits Romanov, koko Venäjänmaan perintöruhtinas, rakastui Hessen-Darmstadtin prinsessa Alixiin jo vuonna 1884, tämän ollessa vasta kahdentoista ja vieraillessa ensi kertaa Venäjän mahtavassa hovissa, sisarensa Ellan (myöhemmin suuriruhtinatar Elisabet) häissä. Nikolai päätti tuolloin tulevaisuutensa suunnasta, joka kuitenkin täyttyi vasta vuonna 1894, toisissa häissä, joita vietettiin Coburgissa. Saksan keisari Wilhelm painosti Hessen-Darmstadtin pienen vaatimattoman prinsessan suostumaan viimein Venäjän perintöruhtinaan kosintaan. Näin sai alkunsa eräs tunnetuimmista rakkaustarinoista, joka päättyi traagisesti yli kaksi vuosikymmentä myöhemmin. Murhenäytelmät seurasivat nuoria rakastavaisia jo varhain. Alix saapui Venäjälle onnellisena morsiamena, mutta jo muutaman viikon kuluttua hän seurasi uutta perhettään keisarillisesta kesänviettopaikasta Krimiltä Aleksanteri III:n ruumissaatossa Pietariin. Hänen sulhasestaan oli yhtäkkiä tullut keisari. Nikolain toiveesta pari vihittiin samassa kuussa kuin hautajaiset vietettiin. Oikeaan uskoon kastettu uusi keisarinna, Aleksandra Feodorovna, tunsi olonsa hovissa hyvin vaikeaksi jo varhain. Leskikeisarinna Maria Fjodorovnan vaatimuksesta pariskunnan ensimmäinen yhteinen koti oli Anitskovin palatsissa, lähellä häntä. Pian nuori perhe kuitenkin muutti Pietarhoviin, johon he rakensivat turvapaikkansa. Talvisin perhe asui Talvipalatsissa, jossa myös keisarikunnan hallinto toimi keskitetysti. Täällä syrjäänvetäytyvä hallitsijapari osallistui myös hovin suureellisiin juhliin ja nautti muutenkin ylellisemmästä ilmapiiristä. Nikolain ja Aleksandran perhe kasvoi ensin neljällä tyttärellä, ennen perintöruhtinas Aleksein syntymää vuonna 1904. Iloa pienestä tsarevitsista seurasi suuri suru, kun Alekseilla todettiin perinnöllinen verenvuototauti. Mystiikkaan taipuvaisen keisarinnan tuskaa lievittämään saapui hoviin liuta pappeja ja parantajia, mutta vasta siperialaisen staretsin, pyhän miehen, ilmaantuminen helpotti häntä. Grigori Rasputinin hahmo hovissa joudutti osaltaan vallankumouksen alkua Venäjällä ja Romanovien yli 300-vuotisen hallinnon päättymistä. Nikolai ja Aleksandra olivat sydämeltään venäläisiä, tiukan perhekeskeisiä ja harvinaisen onnellisia yhdessä. Nikolaille hänen vaimonsa edusti kaikkea hyvää ja oikeamielistä, ja hän antoikin tämän vaikuttaa vahvasti päätöksiinsä ja politiikkaansa. Vahva usko johdatukseen ja omien näkemystensä oikeutukseen syöksi lopulta Nikolai II:n vallasta. Koko keisarillinen perhe ja heidän lääkärinsä sekä hovineiti ja kaksi uskollista palvelijaa teloitettiin vankeudessa Jekaterinburgissa kesällä 1918. Nikolai II:n viimeinen päiväkirjamerkintö kuului yksinkertaisesti: ”Jumala Venäjää suojelkoon”. (teksti: FM Johanna Lindfors)