383. Juho Rissanen (1873-1950)*

Tukinuittajat

vesiväri, sign. 1932, Savon sydämestä kotoisin ollut Juho Rissanen (1873-1950) tuli tunnetuksi erityisesti kansanelämän kuvauksistaan. Suomalainen luonne ja työ kiinnostivat häntä taiteilijana, ja näihin Rissanen paneutui teoksissaan inhimillisesti ja toisinaan humoristisestikin. Köyhistä lapsuudenoloista huolimatta Rissanen sai myös kansainvälistä näkyvyyttä, ensin Pariisin maailmannäyttelyssä 1900, ja myöhemmin asuessaan Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Rissanen kuitenkin tarvitsi tilaustöitä myös Suomesta, ja hän oli ilmeisen aktiivinen niiden hankkimisessa. Vuonna 1928 Rissanen lähetti Pariisista ”Eduskunnan Herroille Pankkivaltuusmiehille” kirjeen, jossa hän tarjoutui valmistamaan lasimaalaukset Suomen Pankin portaikon ikkunoihin. ”Allekirjoittanut pyytää kohteliaimmin ehdottaa, että eduskunnan pankin eteishallissa löytyvä suuri ikkuna ja sen molemmin puolin löytyvät kaksi pienempää ikkunaa koristettaisiin lasimaalauksilla, jotka esittäisivät erilaisia paikkaan sopivia aiheita.” Pankkivaltuusmiehet hyväksyivät Rissasen ehdotuksen, ja sovittiin, että teoksista maksettaisiin yhteensä 400 000 markkaa. Taiteilijan tuli kuitenkin kustantaa lasin poltto ja lyijykäsittelyt itse. Työn sovittiin olevan valmiina viiden vuoden kuluttua. Lasimaalaukset kuvaavat Suomen vaurauden lähteitä. Keskimmäiseen ikkunaan valmistui tärkein teos, eli puun uitto, ja sivuille elonkorjuu (rukiin viljely) ja silakan myynti Helsingissä. Osien nimet ovat Tukinuitto, Elonleikkuu ja Silakkamarkkinat. Aiheiden luonnokset saapuivat Suomeen tarkasteltaviksi 1931. Luonnoksiin ottivat kantaa pankkivaltuusmiesten joukko, joiden kutsumina paikalla olivat myös taiteen asiantuntijat, taidehistorioitsijat Onni Okkonen ja Ludvig Wennervirta sekä tukinuittoa tuntevat konsuli Vesterinen ja majuri Sohlman. Keskustelussa käsiteltiin mm. tukinuittokuvan todentuntuisuutta, sillä raadin mielestä taiteilija oli kuvannut uittajat huhtikuussa avojaloin, ja tukit olivat lähes yhtä paksuja kuin keksit. Tukkien asentoa moitittiin, ja esitettiin toive, että taustalla kuvattaisiin myös tyttöä keittämässä uittajille kahvia. Valmiit lasimaalaukset poikkeavat nyt myynnissä olevista luonnoksista vain vähän. Silakkamarkkinoita kuvaavassa teoksessa ylimpänä kuvattu mieshahmo on lasimaalauksessa selin katsojaan, kun taas luonnoksessa katsoja kohtaa hieman rujon kalastajan. Rissasen tunnusomaisimmat piirteet taiteessa olivat ilmaisuvoimainen viiva ja vahva, selkeä värinkäyttö. Tämä korostui lasimaalauksissa, tuntuu kuin viiva olisi niin luonteenomainen Rissaselle, että kaksiulotteisista töistä tulee lähes plastisia.  (Teksti: Johanna Lindfors), 130x48

Huutokauppa päättyi

Vasarahinta

3 200 €

Lähtöhinta

2 000 €

Savon sydämestä kotoisin ollut Juho Rissanen (1873-1950) tuli tunnetuksi erityisesti kansanelämän kuvauksistaan. Suomalainen luonne ja työ kiinnostivat häntä taiteilijana, ja näihin Rissanen paneutui teoksissaan inhimillisesti ja toisinaan humoristisestikin. Köyhistä lapsuudenoloista huolimatta Rissanen sai myös kansainvälistä näkyvyyttä, ensin Pariisin maailmannäyttelyssä 1900, ja myöhemmin asuessaan Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Rissanen kuitenkin tarvitsi tilaustöitä myös Suomesta, ja hän oli ilmeisen aktiivinen niiden hankkimisessa.

Vuonna 1928 Rissanen lähetti Pariisista ”Eduskunnan Herroille Pankkivaltuusmiehille” kirjeen, jossa hän tarjoutui valmistamaan lasimaalaukset Suomen Pankin portaikon ikkunoihin.

Allekirjoittanut pyytää kohteliaimmin ehdottaa, että eduskunnan pankin eteishallissa löytyvä suuri ikkuna ja sen molemmin puolin löytyvät kaksi pienempää ikkunaa koristettaisiin lasimaalauksilla, jotka esittäisivät erilaisia paikkaan sopivia aiheita.”

Pankkivaltuusmiehet hyväksyivät Rissasen ehdotuksen, ja sovittiin, että teoksista maksettaisiin yhteensä 400 000 markkaa. Taiteilijan tuli kuitenkin kustantaa lasin poltto ja lyijykäsittelyt itse. Työn sovittiin olevan valmiina viiden vuoden kuluttua.

Lasimaalaukset kuvaavat Suomen vaurauden lähteitä. Keskimmäiseen ikkunaan valmistui tärkein teos, eli puun uitto, ja sivuille elonkorjuu (rukiin viljely) ja silakan myynti Helsingissä. Osien nimet ovat Tukinuitto, Elonleikkuu ja Silakkamarkkinat. Aiheiden luonnokset saapuivat Suomeen tarkasteltaviksi 1931. Luonnoksiin ottivat kantaa pankkivaltuusmiesten joukko, joiden kutsumina paikalla olivat myös taiteen asiantuntijat, taidehistorioitsijat Onni Okkonen ja Ludvig Wennervirta sekä tukinuittoa tuntevat konsuli Vesterinen ja majuri Sohlman. Keskustelussa käsiteltiin mm. tukinuittokuvan todentuntuisuutta, sillä raadin mielestä taiteilija oli kuvannut uittajat huhtikuussa avojaloin, ja tukit olivat lähes yhtä paksuja kuin keksit. Tukkien asentoa moitittiin, ja esitettiin toive, että taustalla kuvattaisiin myös tyttöä keittämässä uittajille kahvia.

Valmiit lasimaalaukset poikkeavat nyt myynnissä olevista luonnoksista vain vähän. Silakkamarkkinoita kuvaavassa teoksessa ylimpänä kuvattu mieshahmo on lasimaalauksessa selin katsojaan, kun taas luonnoksessa katsoja kohtaa hieman rujon kalastajan.

Rissasen tunnusomaisimmat piirteet taiteessa olivat ilmaisuvoimainen viiva ja vahva, selkeä värinkäyttö. Tämä korostui lasimaalauksissa, tuntuu kuin viiva olisi niin luonteenomainen Rissaselle, että kaksiulotteisista töistä tulee lähes plastisia. 

(Teksti: Johanna Lindfors)

Aihe Tukinuittajat
Tekniikka vesiväri
Signeerattu Kyllä
Sign. 1932
Korkeus 130
Leveys 48
Lisätiedot

Savon sydämestä kotoisin ollut Juho Rissanen (1873-1950) tuli tunnetuksi erityisesti kansanelämän kuvauksistaan. Suomalainen luonne ja työ kiinnostivat häntä taiteilijana, ja näihin Rissanen paneutui teoksissaan inhimillisesti ja toisinaan humoristisestikin. Köyhistä lapsuudenoloista huolimatta Rissanen sai myös kansainvälistä näkyvyyttä, ensin Pariisin maailmannäyttelyssä 1900, ja myöhemmin asuessaan Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Rissanen kuitenkin tarvitsi tilaustöitä myös Suomesta, ja hän oli ilmeisen aktiivinen niiden hankkimisessa.

Vuonna 1928 Rissanen lähetti Pariisista ”Eduskunnan Herroille Pankkivaltuusmiehille” kirjeen, jossa hän tarjoutui valmistamaan lasimaalaukset Suomen Pankin portaikon ikkunoihin.

Allekirjoittanut pyytää kohteliaimmin ehdottaa, että eduskunnan pankin eteishallissa löytyvä suuri ikkuna ja sen molemmin puolin löytyvät kaksi pienempää ikkunaa koristettaisiin lasimaalauksilla, jotka esittäisivät erilaisia paikkaan sopivia aiheita.”

Pankkivaltuusmiehet hyväksyivät Rissasen ehdotuksen, ja sovittiin, että teoksista maksettaisiin yhteensä 400 000 markkaa. Taiteilijan tuli kuitenkin kustantaa lasin poltto ja lyijykäsittelyt itse. Työn sovittiin olevan valmiina viiden vuoden kuluttua.

Lasimaalaukset kuvaavat Suomen vaurauden lähteitä. Keskimmäiseen ikkunaan valmistui tärkein teos, eli puun uitto, ja sivuille elonkorjuu (rukiin viljely) ja silakan myynti Helsingissä. Osien nimet ovat Tukinuitto, Elonleikkuu ja Silakkamarkkinat. Aiheiden luonnokset saapuivat Suomeen tarkasteltaviksi 1931. Luonnoksiin ottivat kantaa pankkivaltuusmiesten joukko, joiden kutsumina paikalla olivat myös taiteen asiantuntijat, taidehistorioitsijat Onni Okkonen ja Ludvig Wennervirta sekä tukinuittoa tuntevat konsuli Vesterinen ja majuri Sohlman. Keskustelussa käsiteltiin mm. tukinuittokuvan todentuntuisuutta, sillä raadin mielestä taiteilija oli kuvannut uittajat huhtikuussa avojaloin, ja tukit olivat lähes yhtä paksuja kuin keksit. Tukkien asentoa moitittiin, ja esitettiin toive, että taustalla kuvattaisiin myös tyttöä keittämässä uittajille kahvia.

Valmiit lasimaalaukset poikkeavat nyt myynnissä olevista luonnoksista vain vähän. Silakkamarkkinoita kuvaavassa teoksessa ylimpänä kuvattu mieshahmo on lasimaalauksessa selin katsojaan, kun taas luonnoksessa katsoja kohtaa hieman rujon kalastajan.

Rissasen tunnusomaisimmat piirteet taiteessa olivat ilmaisuvoimainen viiva ja vahva, selkeä värinkäyttö. Tämä korostui lasimaalauksissa, tuntuu kuin viiva olisi niin luonteenomainen Rissaselle, että kaksiulotteisista töistä tulee lähes plastisia. 

(Teksti: Johanna Lindfors)