143. Iltapuku

viskoosisatiini, koko n. 38.  Provenienssi: Ester Toivonen-Siirala, Miss Suomi 1933 ja Miss Eurooppa 1934 Puku on konservoitu vuonna 2014 Kymenlaakson museossa.   Ester Toivonen (1914-1979) edusti 1930-40-lukujen Suomessa aivan uudenlaista naistyyppiä. Hän oli itsenäinen, matkustellut ja tyylikäs daami, jonka huumorintaju loisti iloisena reippautena. Haminasta kotoisin ollut Toivonen työskenteli Helsingissä 1930-luvun alussa, kun hänet valittiin puolivahingossa Miss Suomeksi. Neiti ei itse ollut kauneuskilpailuihin edes ajatellut osallistua, kun hänet haettiin paikalle kotoaan. Samalla tavalla sattuman kautta uudesta missistä otetut saippuamainoskuvat päätyivät Paris Soir-lehden toimitukseen, jossa työskennellyt monsieur de Waleffe päätti vuonna 1934 järjestää Miss Eurooppa-kilpailun. Monsieur kutsui henkilökohtaisesti neitoja osallistumaan, tietenkin sopivan kaitsijan ollessa matkalla mukana. Ester Toivonen sai kutsun, ja hänet tuli varustaa asiaankuuluvasti matkalle. Taiteilija Juho Rissanen, joka oli Toivosen esiliinaksi määrätyn rouva Levertinin ystävä, ryhtyi puvustamaan neitiä mahdollisimman arvokkaalla ja tyylikkäällä tavalla. Viehättävän luunvalkoisen viskoosisatiinipuvun lahjoitti tuntemattomaksi jäänyt helsinkiläinen muotisalonki. Puku on ns. vinoonleikattu, eli bias cut. Mallin kehitti pariisilainen muotitaiteilija Madeleine Vionnet, ja se korosti ajan valuvaa pukumuotia, joka pääsi kunnolla oikeuksiinsa kantajansa yllä. Ester Toivonen matkusti Ranskaan, ja sieltä Englantiin, jossa merenrantakaupunki Hastingsissa hänet hämmästyksekseen kruunattiin myös Miss Euroopaksi. Suomalaista kaunotarta ihasteltiin kovin. Yllään satiinipukunsa hän oli luonnollinen, hymyilevä, raikas pohjoisen tuulahdus. ”[…] Jostain ojentui käsi ja kuulin sanat: ’Ihmiset odottavat ulkopuolella, kuvaajat ja filmaajat odottavat.’ […] Kävelin kuin unessa terassille. Jostakin ilmestyi viereeni kaksi pikkupoikaa, joilla oli yllään valkoiset silkkiset paasinpuvut. Vilkutin, hymyilin, kamerat surisivat. Autoon pääsy ulkona odottavan väkijoukon keskitse tuotti vaikeuksia. Minusta oli äkkiä tullut taikakalu, onnea tuottava amuletti – ken pääsi minua koskettamaan, sai toivoa jotakin ja toive toteutuisi.” Veikeästi hymyilevästä ja ympärillään vellovaan hullunmyllyyn rauhallisesti suhtautuvasta Ester Toivosesta tuli yksi kaikkien aikojen rakastetuimmista kaunottaristamme. Häntä kosiskeltiin filmitähdeksi ulkomaillekin asti, mutta tehtyään muutaman elokuvan Suomessa hän päätti vetäytyä julkisuudesta kokonaan, viettämään perhe-elämää.

Huutokauppa päättyi

Vasarahinta

1 550 €

Lähtöhinta

500 €

viskoosisatiini, koko n. 38. 

Provenienssi: Ester Toivonen-Siirala, Miss Suomi 1933 ja Miss Eurooppa 1934

Puku on konservoitu vuonna 2014 Kymenlaakson museossa.

 

Ester Toivonen (1914-1979) edusti 1930-40-lukujen Suomessa aivan uudenlaista naistyyppiä. Hän oli itsenäinen, matkustellut ja tyylikäs daami, jonka huumorintaju loisti iloisena reippautena. Haminasta kotoisin ollut Toivonen työskenteli Helsingissä 1930-luvun alussa, kun hänet valittiin puolivahingossa Miss Suomeksi. Neiti ei itse ollut kauneuskilpailuihin edes ajatellut osallistua, kun hänet haettiin paikalle kotoaan. Samalla tavalla sattuman kautta uudesta missistä otetut saippuamainoskuvat päätyivät Paris Soir-lehden toimitukseen, jossa työskennellyt monsieur de Waleffe päätti vuonna 1934 järjestää Miss Eurooppa-kilpailun. Monsieur kutsui henkilökohtaisesti neitoja osallistumaan, tietenkin sopivan kaitsijan ollessa matkalla mukana.

Ester Toivonen sai kutsun, ja hänet tuli varustaa asiaankuuluvasti matkalle. Taiteilija Juho Rissanen, joka oli Toivosen esiliinaksi määrätyn rouva Levertinin ystävä, ryhtyi puvustamaan neitiä mahdollisimman arvokkaalla ja tyylikkäällä tavalla. Viehättävän luunvalkoisen viskoosisatiinipuvun lahjoitti tuntemattomaksi jäänyt helsinkiläinen muotisalonki. Puku on ns. vinoonleikattu, eli bias cut. Mallin kehitti pariisilainen muotitaiteilija Madeleine Vionnet, ja se korosti ajan valuvaa pukumuotia, joka pääsi kunnolla oikeuksiinsa kantajansa yllä.

Ester Toivonen matkusti Ranskaan, ja sieltä Englantiin, jossa merenrantakaupunki Hastingsissa hänet hämmästyksekseen kruunattiin myös Miss Euroopaksi. Suomalaista kaunotarta ihasteltiin kovin. Yllään satiinipukunsa hän oli luonnollinen, hymyilevä, raikas pohjoisen tuulahdus.

”[…] Jostain ojentui käsi ja kuulin sanat: ’Ihmiset odottavat ulkopuolella, kuvaajat ja filmaajat odottavat.’ […] Kävelin kuin unessa terassille. Jostakin ilmestyi viereeni kaksi pikkupoikaa, joilla oli yllään valkoiset silkkiset paasinpuvut. Vilkutin, hymyilin, kamerat surisivat. Autoon pääsy ulkona odottavan väkijoukon keskitse tuotti vaikeuksia. Minusta oli äkkiä tullut taikakalu, onnea tuottava amuletti – ken pääsi minua koskettamaan, sai toivoa jotakin ja toive toteutuisi.”

Veikeästi hymyilevästä ja ympärillään vellovaan hullunmyllyyn rauhallisesti suhtautuvasta Ester Toivosesta tuli yksi kaikkien aikojen rakastetuimmista kaunottaristamme. Häntä kosiskeltiin filmitähdeksi ulkomaillekin asti, mutta tehtyään muutaman elokuvan Suomessa hän päätti vetäytyä julkisuudesta kokonaan, viettämään perhe-elämää.

Lisätiedot

viskoosisatiini, koko n. 38. 

Provenienssi: Ester Toivonen-Siirala, Miss Suomi 1933 ja Miss Eurooppa 1934

Puku on konservoitu vuonna 2014 Kymenlaakson museossa.

 

Ester Toivonen (1914-1979) edusti 1930-40-lukujen Suomessa aivan uudenlaista naistyyppiä. Hän oli itsenäinen, matkustellut ja tyylikäs daami, jonka huumorintaju loisti iloisena reippautena. Haminasta kotoisin ollut Toivonen työskenteli Helsingissä 1930-luvun alussa, kun hänet valittiin puolivahingossa Miss Suomeksi. Neiti ei itse ollut kauneuskilpailuihin edes ajatellut osallistua, kun hänet haettiin paikalle kotoaan. Samalla tavalla sattuman kautta uudesta missistä otetut saippuamainoskuvat päätyivät Paris Soir-lehden toimitukseen, jossa työskennellyt monsieur de Waleffe päätti vuonna 1934 järjestää Miss Eurooppa-kilpailun. Monsieur kutsui henkilökohtaisesti neitoja osallistumaan, tietenkin sopivan kaitsijan ollessa matkalla mukana.

Ester Toivonen sai kutsun, ja hänet tuli varustaa asiaankuuluvasti matkalle. Taiteilija Juho Rissanen, joka oli Toivosen esiliinaksi määrätyn rouva Levertinin ystävä, ryhtyi puvustamaan neitiä mahdollisimman arvokkaalla ja tyylikkäällä tavalla. Viehättävän luunvalkoisen viskoosisatiinipuvun lahjoitti tuntemattomaksi jäänyt helsinkiläinen muotisalonki. Puku on ns. vinoonleikattu, eli bias cut. Mallin kehitti pariisilainen muotitaiteilija Madeleine Vionnet, ja se korosti ajan valuvaa pukumuotia, joka pääsi kunnolla oikeuksiinsa kantajansa yllä.

Ester Toivonen matkusti Ranskaan, ja sieltä Englantiin, jossa merenrantakaupunki Hastingsissa hänet hämmästyksekseen kruunattiin myös Miss Euroopaksi. Suomalaista kaunotarta ihasteltiin kovin. Yllään satiinipukunsa hän oli luonnollinen, hymyilevä, raikas pohjoisen tuulahdus.

”[…] Jostain ojentui käsi ja kuulin sanat: ’Ihmiset odottavat ulkopuolella, kuvaajat ja filmaajat odottavat.’ […] Kävelin kuin unessa terassille. Jostakin ilmestyi viereeni kaksi pikkupoikaa, joilla oli yllään valkoiset silkkiset paasinpuvut. Vilkutin, hymyilin, kamerat surisivat. Autoon pääsy ulkona odottavan väkijoukon keskitse tuotti vaikeuksia. Minusta oli äkkiä tullut taikakalu, onnea tuottava amuletti – ken pääsi minua koskettamaan, sai toivoa jotakin ja toive toteutuisi.”

Veikeästi hymyilevästä ja ympärillään vellovaan hullunmyllyyn rauhallisesti suhtautuvasta Ester Toivosesta tuli yksi kaikkien aikojen rakastetuimmista kaunottaristamme. Häntä kosiskeltiin filmitähdeksi ulkomaillekin asti, mutta tehtyään muutaman elokuvan Suomessa hän päätti vetäytyä julkisuudesta kokonaan, viettämään perhe-elämää.