38. Helene Schjerfbeck (1862-1946)

Kukkiva omenapuu

guassi, Helene Schjerfbeck nousi uudelleen yleisön tuntemaksi vuosien 1912 ja 1913 näyttelyteoksillaan Lukevat tytöt (1907) ja Halkopoika II (1911). Nuoret taiteilijat ja kriitikot löysivät hänet, mainitut teokset ostettiin julkisiin kokoelmiin ja ne saivat hyvää kritiikkiä. Vuosi 1914 toi Schjerfbeckin taidetta entistä enemmän esille, hän oli esimerkiksi mukana Malmön Balttilaisessa näyttelyssä ja Ateneumin niin sanotussa Syyssalongissa, missä oli pitkästä aikaa esillä useita hänen maalauksiaan. Nyt hän sai suorastaan ylistävää kritiikkiä ja ostoja tehtiin kokoelmiin. Nuori säveltäjä ja kuvataiteilija Erkki Melartin otti yhteyttä Helene Schjerfbeckiin kirjeitse 1914 ja seuraavan vuoden joulukuussa hän toivoi saavansa jonkun luonnoksen taiteilijalta. Oliko se Kukkiva omenapuu tai sitten joku muu hänen parista muusta omistamastaan teoksesta? Arvelisin, että se oli Nuori tyttö (Tutkielma kuvakudokseen) 1914, sillä Schjerfbeck kirjoitti Einar Reuterille 26.12.1915, että aihe on puoliksi fantasiaa. Todennäköisesti nyt myynnissä oleva Kukkiva omenapuu ja sen toisella puolella oleva Halkopojan harjoitelma lähetettiin säveltäjä-ihailijalle myöhemmin, kuitenkin ennen Schjerfbeckin ensimmäistä yksityisnäyttelyä Helsingissä, syyskuussa 1917. Kukkivan omenapuun alkukesän hehkeä tunnelma hedelmäpuineen on taiteilijan irtonaista valomaalausta. Tuolloin Schjerfbeck pysyi tiukasti Hyvinkään maisemissa, eikä vieraillut edes Helsingissä, mutta sanoma- ja aikakauslehtien välityksellä seurasi taidetapahtumia ja keskustelua Suomen taiteen liiasta värittömyydestä ja tummuudesta. Vuonna 1914 Schjerfbeck etsi hänelle sopivaa valovoimaisempaa väriskaalaa ja maalasi muitakin näkymiä Hyvinkään talon pihapiiristä – usein ne oli maalattu guassiväreillä pahville. Kukkiva omenapuu luo ilmavan ja elämänvoimaa ylläpitävän tunnelman. Toisen puolen Halkopoika-harjoitelman ajankohtaa on vaikea määrittää, ehkä se oli peräti ensimmäisiä hahmotelmia varhaisteini-ikäisestä nyreästä naapurinpojasta Einari Sahrmanista (Mäkisestä)? Erkki Melartin kunnioitti Helene Schjerfbeckiä omistamalla hänelle kolme ensimmäistä kappaletta, seitsemän kappaleen 98. pianosarjastaan. Schjerfbeck sai myös yllättävän syntymäpäivätervehdyksen täyttäessään 60 vuotta 10.7.1922, kun Adeline Calonius lauloi ja maisteri Harry Donner säesti Melartinin Helenelle omistaman sävellyksen. Itse säveltäjä Melartin lähetti onnittelusähkeen Skagenin hiekkadyyneiltä Schjerfbeckille. (Teksti: Leena Ahtola-Moorhouse) Provenienssi: säveltäjä Erkki Melartin, nykyinen omistaja. Näyttelyt: Helena Schjerfbeck 1879 – 1917, Stenmans Konstsalong / Stenmanin taidesalonki, Helsinki, 1917, nro 69; Helene Schjerfbeck, Helsingin taidetalo, 1980, nro 31; Helene Schjerfbeck 150 vuotta, Ateneumin taidemuseo / Valtion taidemuseo, 2012, nro 334*., 35x48

Huutokauppa päättyi 05.03.2020

Vasarahinta 115 000 €

Lähtöhinta

100 000 €

Helene Schjerfbeck nousi uudelleen yleisön tuntemaksi vuosien 1912 ja 1913 näyttelyteoksillaan Lukevat tytöt (1907) ja Halkopoika II (1911). Nuoret taiteilijat ja kriitikot löysivät hänet, mainitut teokset ostettiin julkisiin kokoelmiin ja ne saivat hyvää kritiikkiä. Vuosi 1914 toi Schjerfbeckin taidetta entistä enemmän esille, hän oli esimerkiksi mukana Malmön Balttilaisessa näyttelyssä ja Ateneumin niin sanotussa Syyssalongissa, missä oli pitkästä aikaa esillä useita hänen maalauksiaan. Nyt hän sai suorastaan ylistävää kritiikkiä ja ostoja tehtiin kokoelmiin.

Nuori säveltäjä ja kuvataiteilija Erkki Melartin otti yhteyttä Helene Schjerfbeckiin kirjeitse 1914 ja seuraavan vuoden joulukuussa hän toivoi saavansa jonkun luonnoksen taiteilijalta. Oliko se Kukkiva omenapuu tai sitten joku muu hänen parista muusta omistamastaan teoksesta? Arvelisin, että se oli Nuori tyttö (Tutkielma kuvakudokseen) 1914, sillä Schjerfbeck kirjoitti Einar Reuterille 26.12.1915, että aihe on puoliksi fantasiaa. Todennäköisesti nyt myynnissä oleva Kukkiva omenapuu ja sen toisella puolella oleva Halkopojan harjoitelma lähetettiin säveltäjä-ihailijalle myöhemmin, kuitenkin ennen Schjerfbeckin ensimmäistä yksityisnäyttelyä Helsingissä, syyskuussa 1917.

Kukkivan omenapuun alkukesän hehkeä tunnelma hedelmäpuineen on taiteilijan irtonaista valomaalausta. Tuolloin Schjerfbeck pysyi tiukasti Hyvinkään maisemissa, eikä vieraillut edes Helsingissä, mutta sanoma- ja aikakauslehtien välityksellä seurasi taidetapahtumia ja keskustelua Suomen taiteen liiasta värittömyydestä ja tummuudesta. Vuonna 1914 Schjerfbeck etsi hänelle sopivaa valovoimaisempaa väriskaalaa ja maalasi muitakin näkymiä Hyvinkään talon pihapiiristä – usein ne oli maalattu guassiväreillä pahville. Kukkiva omenapuu luo ilmavan ja elämänvoimaa ylläpitävän tunnelman. Toisen puolen Halkopoika-harjoitelman ajankohtaa on vaikea määrittää, ehkä se oli peräti ensimmäisiä hahmotelmia varhaisteini-ikäisestä nyreästä naapurinpojasta Einari Sahrmanista (Mäkisestä)?

Erkki Melartin kunnioitti Helene Schjerfbeckiä omistamalla hänelle kolme ensimmäistä kappaletta, seitsemän kappaleen 98. pianosarjastaan. Schjerfbeck sai myös yllättävän syntymäpäivätervehdyksen täyttäessään 60 vuotta 10.7.1922, kun Adeline Calonius lauloi ja maisteri Harry Donner säesti Melartinin Helenelle omistaman sävellyksen. Itse säveltäjä Melartin lähetti onnittelusähkeen Skagenin hiekkadyyneiltä Schjerfbeckille.

(Teksti: Leena Ahtola-Moorhouse)

Provenienssi: säveltäjä Erkki Melartin, nykyinen omistaja.

Näyttelyt: Helena Schjerfbeck 1879 – 1917, Stenmans Konstsalong / Stenmanin taidesalonki, Helsinki, 1917, nro 69; Helene Schjerfbeck, Helsingin taidetalo, 1980, nro 31; Helene Schjerfbeck 150 vuotta, Ateneumin taidemuseo / Valtion taidemuseo, 2012, nro 334*.

Aihe Kukkiva omenapuu
Tekniikka guassi
Korkeus 35
Leveys 48
Lisätiedot

Helene Schjerfbeck nousi uudelleen yleisön tuntemaksi vuosien 1912 ja 1913 näyttelyteoksillaan Lukevat tytöt (1907) ja Halkopoika II (1911). Nuoret taiteilijat ja kriitikot löysivät hänet, mainitut teokset ostettiin julkisiin kokoelmiin ja ne saivat hyvää kritiikkiä. Vuosi 1914 toi Schjerfbeckin taidetta entistä enemmän esille, hän oli esimerkiksi mukana Malmön Balttilaisessa näyttelyssä ja Ateneumin niin sanotussa Syyssalongissa, missä oli pitkästä aikaa esillä useita hänen maalauksiaan. Nyt hän sai suorastaan ylistävää kritiikkiä ja ostoja tehtiin kokoelmiin.

Nuori säveltäjä ja kuvataiteilija Erkki Melartin otti yhteyttä Helene Schjerfbeckiin kirjeitse 1914 ja seuraavan vuoden joulukuussa hän toivoi saavansa jonkun luonnoksen taiteilijalta. Oliko se Kukkiva omenapuu tai sitten joku muu hänen parista muusta omistamastaan teoksesta? Arvelisin, että se oli Nuori tyttö (Tutkielma kuvakudokseen) 1914, sillä Schjerfbeck kirjoitti Einar Reuterille 26.12.1915, että aihe on puoliksi fantasiaa. Todennäköisesti nyt myynnissä oleva Kukkiva omenapuu ja sen toisella puolella oleva Halkopojan harjoitelma lähetettiin säveltäjä-ihailijalle myöhemmin, kuitenkin ennen Schjerfbeckin ensimmäistä yksityisnäyttelyä Helsingissä, syyskuussa 1917.

Kukkivan omenapuun alkukesän hehkeä tunnelma hedelmäpuineen on taiteilijan irtonaista valomaalausta. Tuolloin Schjerfbeck pysyi tiukasti Hyvinkään maisemissa, eikä vieraillut edes Helsingissä, mutta sanoma- ja aikakauslehtien välityksellä seurasi taidetapahtumia ja keskustelua Suomen taiteen liiasta värittömyydestä ja tummuudesta. Vuonna 1914 Schjerfbeck etsi hänelle sopivaa valovoimaisempaa väriskaalaa ja maalasi muitakin näkymiä Hyvinkään talon pihapiiristä – usein ne oli maalattu guassiväreillä pahville. Kukkiva omenapuu luo ilmavan ja elämänvoimaa ylläpitävän tunnelman. Toisen puolen Halkopoika-harjoitelman ajankohtaa on vaikea määrittää, ehkä se oli peräti ensimmäisiä hahmotelmia varhaisteini-ikäisestä nyreästä naapurinpojasta Einari Sahrmanista (Mäkisestä)?

Erkki Melartin kunnioitti Helene Schjerfbeckiä omistamalla hänelle kolme ensimmäistä kappaletta, seitsemän kappaleen 98. pianosarjastaan. Schjerfbeck sai myös yllättävän syntymäpäivätervehdyksen täyttäessään 60 vuotta 10.7.1922, kun Adeline Calonius lauloi ja maisteri Harry Donner säesti Melartinin Helenelle omistaman sävellyksen. Itse säveltäjä Melartin lähetti onnittelusähkeen Skagenin hiekkadyyneiltä Schjerfbeckille.

(Teksti: Leena Ahtola-Moorhouse)

Provenienssi: säveltäjä Erkki Melartin, nykyinen omistaja.

Näyttelyt: Helena Schjerfbeck 1879 – 1917, Stenmans Konstsalong / Stenmanin taidesalonki, Helsinki, 1917, nro 69; Helene Schjerfbeck, Helsingin taidetalo, 1980, nro 31; Helene Schjerfbeck 150 vuotta, Ateneumin taidemuseo / Valtion taidemuseo, 2012, nro 334*.

Lunastus

viiden (5) arkipäivän sisään osoitteessa Tehtaankatu 36, Helsinki. Huutokauppapäivän lisäksi arkisin klo 11-17 ja huutokauppaviikon ensimmäisenä lauantaina klo 11-15. 
Lue lisää täältä. Lunastusajan umpeuduttua perimme säilytysmaksun, joka on 5 €/kohde/arkipäivä (isokokoiset kohteet 10 €/kohde/arkipäivä).