1. Gallen-Kallela, Akseli (vuoteen/till år/until 1907 Axel Gallén)

Elämä ja kuolema, öljy puulle, sign. 1884, 60x43 Keväällä 1884 Axel Gallén päätti opintonsa Helsingissä. Alku- ja loppukesän hän vietti kotiseudullaan Tyrväällä ja elokuun Keuruulla, kunnes lähti lokakuussa ensimmäiselle matkalleen Pariisiin. 19-vuotiaan Gallénin mukana maailman taidemetropoliin matkasi hänen maalauksensa Poika ja varis (1884, Ateneum). Sama malli, Tyrvään Sipin talon pikkupoika, tallentui kesän aikana side otsallaan vesivärimaalaukseen, jonka signeeraus AG 84 on identtinen tämän Pariisissa syksyllä 1884 valmistuneen Elämä ja kuolema –nimisen teoksen monogrammisigneerauksen kanssa. Elämä ja kuolema on Gallénin arvoituksellinen varhaistyö. Sen symboliikka valaisee niitä moninaisia ajatuksia, joita uusi elämänvaihe nuoressa taiteilijassa herätti. Pariisissa Gallén eli keskellä pohjoismaista taiteilijasiirtokuntaa. Boheemielämä ja uudet kuvataiteelliset ideat risteilivät koti-Suomen ja sen kansanelämän muistojen kanssa. Vanha side kotimaan kamaraan kuitenkin katkesi, kun leskeksi jäänyt Mathilda-äiti joutui luopumaan Gallénin lapsuudenkodista, Jaatsin tilasta. Tulevaisuus kasvoi nyt taiteen maaperästä. Elämä ja kuolema on maalattu Gallénin ensimmäisessä Pariisin-asunnossa, Rue Fontaine 21. Samaan huoneeseen sijoittuu teos Ensimmäinen huoneeni Pariisissa (1884, yksityiskokoelma). Tuossa maalauksessa seinällä näkyy kuva Edefeltin teoksesta Merellä (1883, Göteborgin taidemuseo). Tässä sommitelman keskipisteenä on Gallénin oma maalaus: katse on kääntynyt esikuvista ja opettajasta omaan luovaan työhön. Maalaus on toteutettu trompe l’oeil –tyyliin. Se tavoittelee illuusiota nastalla seinään kiinnitetystä maalauksesta, jonka ympärille oksat ja versot kietoutuvat. Sommitelman keskelle sijoitetun maalauksen aiheena on järvenrantamaisema, soutuveneet ja kansanpukuihin sonnustautuneet talonpojat, ehkä kirkkokansaa Tyrväältä, jossa taiteilija oli edelliskesänä maalannut soutuveneitä vanhan kirkon venevalkamassa. Vasemmassa alakulmassa on pääkallo, katoavaisuuden ja maallisen turhuuden vanitas-symboli. Kallosta ja alhaalla oikealla olevasta astiasta nousevat oksat edustavat elämää – ehkä myös luovuutta - joka versoo menneestä ja menetetystä. Ylhäällä on kaksi sudenkorentoa. Kansanperinteessä tällä hyönteisellä on jopa demoninen sävy, mutta tässä yhteydessä parittelevat korennot viittaavat pikemminkin elämän jatkuvuuteen ja kiertokulkuun, kehitykseen toukasta täysikasvuiseksi. Kuvasta voi lukea taiteilijan uskon omiin kykyihinsä, olihan hän itsekin matkalla ”raakileesta” kukoistukseen, uransa huipulle. Gallénin viehtymys makaabereihin aiheisiin saattoi kohahduttaa taideyleisöä, mutta yhtä lailla se kertoi hänen omista kokemuksistaan; nuoresta iästään huolimatta hän oli jo monesti kohdannut menetyksiä ja kuolemaa. Kuolemaa Gallén ei säikkynyt, ei syksyllä 1884 Pariisia vaivaavan koleraepidemian keskelläkään. Se oli hänelle mysteerio, joka teki elämästä huumaavan ja väkevän. Myös oman taiteilijuuden pohdiskelu oli ajankohtaista (huomaa käyntikortti maalauksen oikeassa reunassa). Muutamat Elämä ja kuolema- maalaukseen sisältyvät teemat säilyivätkin Gallénin taiteen avaimina läpi elämän. Yksityiskohdat sen sijaan vaihtuivat, kun hän siirtyi Démasquéen (1888, Ateneum) esineistöön liittyvästä pariisilaisboheemista elämänpiiristä kotimaahan, avioliiton satamaan ja kansan keskelle ja kuvasi vastavihityn vaimonsa ja esikoistyttärensä Karjalan ja Kainuun matkalta koottujen esineiden ja muistojen ympäröimänä maalauksessa Madonna (1891, Gallen-Kallelan museo). (teksti: FM Tuija Peltomaa. Kiitämme Aivi Gallen-Kallelaa teosta koskevista suullisista tiedoista. Kirjallisuus: ”Minä palaan jalanjäljilleni. Akseli Gallen-Kallelan elämä ja taide”. Janne Gallen-Kallela- Sirén 2005; ”Ota sielusi täyteen. Tutkimuksellisia polkuja Akseli Gallen-Kallelan taiteeseen. Gallen-Kallelan museo 2011; ”à Paris! Pohjoismainen taiteilijasiirtokunta Pariisissa 1800-luvun lopussa”. Gallen-Kallelan museo 1996; ”Seitsemän teitä taiteeseen. Maalareiden kehityskertomuksia”. Pirjo Hämäläinen-Forslund 1994.)
Elämä ja kuolema, öljy puulle, sign. 1884, 60x43 Keväällä 1884 Axel Gallén päätti opintonsa Helsingissä. Alku- ja loppukesän hän vietti kotiseudullaan Tyrväällä ja elokuun Keuruulla, kunnes lähti lokakuussa ensimmäiselle matkalleen Pariisiin. 19-vuotiaan Gallénin mukana maailman taidemetropoliin matkasi hänen maalauksensa Poika ja varis (1884, Ateneum). Sama malli, Tyrvään Sipin talon pikkupoika, tallentui kesän aikana side otsallaan vesivärimaalaukseen, jonka signeeraus AG 84 on identtinen tämän Pariisissa syksyllä 1884 valmistuneen Elämä ja kuolema –nimisen teoksen monogrammisigneerauksen kanssa. Elämä ja kuolema on Gallénin arvoituksellinen varhaistyö. Sen symboliikka valaisee niitä moninaisia ajatuksia, joita uusi elämänvaihe nuoressa taiteilijassa herätti. Pariisissa Gallén eli keskellä pohjoismaista taiteilijasiirtokuntaa. Boheemielämä ja uudet kuvataiteelliset ideat risteilivät koti-Suomen ja sen kansanelämän muistojen kanssa. Vanha side kotimaan kamaraan kuitenkin katkesi, kun leskeksi jäänyt Mathilda-äiti joutui luopumaan Gallénin lapsuudenkodista, Jaatsin tilasta. Tulevaisuus kasvoi nyt taiteen maaperästä. Elämä ja kuolema on maalattu Gallénin ensimmäisessä Pariisin-asunnossa, Rue Fontaine 21. Samaan huoneeseen sijoittuu teos Ensimmäinen huoneeni Pariisissa (1884, yksityiskokoelma). Tuossa maalauksessa seinällä näkyy kuva Edefeltin teoksesta Merellä (1883, Göteborgin taidemuseo). Tässä sommitelman keskipisteenä on Gallénin oma maalaus: katse on kääntynyt esikuvista ja opettajasta omaan luovaan työhön. Maalaus on toteutettu trompe l’oeil –tyyliin. Se tavoittelee illuusiota nastalla seinään kiinnitetystä maalauksesta, jonka ympärille oksat ja versot kietoutuvat. Sommitelman keskelle sijoitetun maalauksen aiheena on järvenrantamaisema, soutuveneet ja kansanpukuihin sonnustautuneet talonpojat, ehkä kirkkokansaa Tyrväältä, jossa taiteilija oli edelliskesänä maalannut soutuveneitä vanhan kirkon venevalkamassa. Vasemmassa alakulmassa on pääkallo, katoavaisuuden ja maallisen turhuuden vanitas-symboli. Kallosta ja alhaalla oikealla olevasta astiasta nousevat oksat edustavat elämää – ehkä myös luovuutta - joka versoo menneestä ja menetetystä. Ylhäällä on kaksi sudenkorentoa. Kansanperinteessä tällä hyönteisellä on jopa demoninen sävy, mutta tässä yhteydessä parittelevat korennot viittaavat pikemminkin elämän jatkuvuuteen ja kiertokulkuun, kehitykseen toukasta täysikasvuiseksi. Kuvasta voi lukea taiteilijan uskon omiin kykyihinsä, olihan hän itsekin matkalla ”raakileesta” kukoistukseen, uransa huipulle. Gallénin viehtymys makaabereihin aiheisiin saattoi kohahduttaa taideyleisöä, mutta yhtä lailla se kertoi hänen omista kokemuksistaan; nuoresta iästään huolimatta hän oli jo monesti kohdannut menetyksiä ja kuolemaa. Kuolemaa Gallén ei säikkynyt, ei syksyllä 1884 Pariisia vaivaavan koleraepidemian keskelläkään. Se oli hänelle mysteerio, joka teki elämästä huumaavan ja väkevän. Myös oman taiteilijuuden pohdiskelu oli ajankohtaista (huomaa käyntikortti maalauksen oikeassa reunassa). Muutamat Elämä ja kuolema- maalaukseen sisältyvät teemat säilyivätkin Gallénin taiteen avaimina läpi elämän. Yksityiskohdat sen sijaan vaihtuivat, kun hän siirtyi Démasquéen (1888, Ateneum) esineistöön liittyvästä pariisilaisboheemista elämänpiiristä kotimaahan, avioliiton satamaan ja kansan keskelle ja kuvasi vastavihityn vaimonsa ja esikoistyttärensä Karjalan ja Kainuun matkalta koottujen esineiden ja muistojen ympäröimänä maalauksessa Madonna (1891, Gallen-Kallelan museo). (teksti: FM Tuija Peltomaa. Kiitämme Aivi Gallen-Kallelaa teosta koskevista suullisista tiedoista. Kirjallisuus: ”Minä palaan jalanjäljilleni. Akseli Gallen-Kallelan elämä ja taide”. Janne Gallen-Kallela- Sirén 2005; ”Ota sielusi täyteen. Tutkimuksellisia polkuja Akseli Gallen-Kallelan taiteeseen. Gallen-Kallelan museo 2011; ”à Paris! Pohjoismainen taiteilijasiirtokunta Pariisissa 1800-luvun lopussa”. Gallen-Kallelan museo 1996; ”Seitsemän teitä taiteeseen. Maalareiden kehityskertomuksia”. Pirjo Hämäläinen-Forslund 1994.)

Lähtöhinta

120 000 €
Elämä ja kuolema, öljy puulle, sign. 1884, 60x43 Keväällä 1884 Axel Gallén päätti opintonsa Helsingissä. Alku- ja loppukesän hän vietti kotiseudullaan Tyrväällä ja elokuun Keuruulla, kunnes lähti lokakuussa ensimmäiselle matkalleen Pariisiin. 19-vuotiaan Gallénin mukana maailman taidemetropoliin matkasi hänen maalauksensa Poika ja varis (1884, Ateneum). Sama malli, Tyrvään Sipin talon pikkupoika, tallentui kesän aikana side otsallaan vesivärimaalaukseen, jonka signeeraus AG 84 on identtinen tämän Pariisissa syksyllä 1884 valmistuneen Elämä ja kuolema –nimisen teoksen monogrammisigneerauksen kanssa. Elämä ja kuolema on Gallénin arvoituksellinen varhaistyö. Sen symboliikka valaisee niitä moninaisia ajatuksia, joita uusi elämänvaihe nuoressa taiteilijassa herätti. Pariisissa Gallén eli keskellä pohjoismaista taiteilijasiirtokuntaa. Boheemielämä ja uudet kuvataiteelliset ideat risteilivät koti-Suomen ja sen kansanelämän muistojen kanssa. Vanha side kotimaan kamaraan kuitenkin katkesi, kun leskeksi jäänyt Mathilda-äiti joutui luopumaan Gallénin lapsuudenkodista, Jaatsin tilasta. Tulevaisuus kasvoi nyt taiteen maaperästä. Elämä ja kuolema on maalattu Gallénin ensimmäisessä Pariisin-asunnossa, Rue Fontaine 21. Samaan huoneeseen sijoittuu teos Ensimmäinen huoneeni Pariisissa (1884, yksityiskokoelma). Tuossa maalauksessa seinällä näkyy kuva Edefeltin teoksesta Merellä (1883, Göteborgin taidemuseo). Tässä sommitelman keskipisteenä on Gallénin oma maalaus: katse on kääntynyt esikuvista ja opettajasta omaan luovaan työhön. Maalaus on toteutettu trompe l’oeil –tyyliin. Se tavoittelee illuusiota nastalla seinään kiinnitetystä maalauksesta, jonka ympärille oksat ja versot kietoutuvat. Sommitelman keskelle sijoitetun maalauksen aiheena on järvenrantamaisema, soutuveneet ja kansanpukuihin sonnustautuneet talonpojat, ehkä kirkkokansaa Tyrväältä, jossa taiteilija oli edelliskesänä maalannut soutuveneitä vanhan kirkon venevalkamassa. Vasemmassa alakulmassa on pääkallo, katoavaisuuden ja maallisen turhuuden vanitas-symboli. Kallosta ja alhaalla oikealla olevasta astiasta nousevat oksat edustavat elämää – ehkä myös luovuutta - joka versoo menneestä ja menetetystä. Ylhäällä on kaksi sudenkorentoa. Kansanperinteessä tällä hyönteisellä on jopa demoninen sävy, mutta tässä yhteydessä parittelevat korennot viittaavat pikemminkin elämän jatkuvuuteen ja kiertokulkuun, kehitykseen toukasta täysikasvuiseksi. Kuvasta voi lukea taiteilijan uskon omiin kykyihinsä, olihan hän itsekin matkalla ”raakileesta” kukoistukseen, uransa huipulle. Gallénin viehtymys makaabereihin aiheisiin saattoi kohahduttaa taideyleisöä, mutta yhtä lailla se kertoi hänen omista kokemuksistaan; nuoresta iästään huolimatta hän oli jo monesti kohdannut menetyksiä ja kuolemaa. Kuolemaa Gallén ei säikkynyt, ei syksyllä 1884 Pariisia vaivaavan koleraepidemian keskelläkään. Se oli hänelle mysteerio, joka teki elämästä huumaavan ja väkevän. Myös oman taiteilijuuden pohdiskelu oli ajankohtaista (huomaa käyntikortti maalauksen oikeassa reunassa). Muutamat Elämä ja kuolema- maalaukseen sisältyvät teemat säilyivätkin Gallénin taiteen avaimina läpi elämän. Yksityiskohdat sen sijaan vaihtuivat, kun hän siirtyi Démasquéen (1888, Ateneum) esineistöön liittyvästä pariisilaisboheemista elämänpiiristä kotimaahan, avioliiton satamaan ja kansan keskelle ja kuvasi vastavihityn vaimonsa ja esikoistyttärensä Karjalan ja Kainuun matkalta koottujen esineiden ja muistojen ympäröimänä maalauksessa Madonna (1891, Gallen-Kallelan museo). (teksti: FM Tuija Peltomaa. Kiitämme Aivi Gallen-Kallelaa teosta koskevista suullisista tiedoista. Kirjallisuus: ”Minä palaan jalanjäljilleni. Akseli Gallen-Kallelan elämä ja taide”. Janne Gallen-Kallela- Sirén 2005; ”Ota sielusi täyteen. Tutkimuksellisia polkuja Akseli Gallen-Kallelan taiteeseen. Gallen-Kallelan museo 2011; ”à Paris! Pohjoismainen taiteilijasiirtokunta Pariisissa 1800-luvun lopussa”. Gallen-Kallelan museo 1996; ”Seitsemän teitä taiteeseen. Maalareiden kehityskertomuksia”. Pirjo Hämäläinen-Forslund 1994.)
Lisätiedot Elämä ja kuolema, öljy puulle, sign. 1884, 60x43 Keväällä 1884 Axel Gallén päätti opintonsa Helsingissä. Alku- ja loppukesän hän vietti kotiseudullaan Tyrväällä ja elokuun Keuruulla, kunnes lähti lokakuussa ensimmäiselle matkalleen Pariisiin. 19-vuotiaan Gallénin mukana maailman taidemetropoliin matkasi hänen maalauksensa Poika ja varis (1884, Ateneum). Sama malli, Tyrvään Sipin talon pikkupoika, tallentui kesän aikana side otsallaan vesivärimaalaukseen, jonka signeeraus AG 84 on identtinen tämän Pariisissa syksyllä 1884 valmistuneen Elämä ja kuolema –nimisen teoksen monogrammisigneerauksen kanssa. Elämä ja kuolema on Gallénin arvoituksellinen varhaistyö. Sen symboliikka valaisee niitä moninaisia ajatuksia, joita uusi elämänvaihe nuoressa taiteilijassa herätti. Pariisissa Gallén eli keskellä pohjoismaista taiteilijasiirtokuntaa. Boheemielämä ja uudet kuvataiteelliset ideat risteilivät koti-Suomen ja sen kansanelämän muistojen kanssa. Vanha side kotimaan kamaraan kuitenkin katkesi, kun leskeksi jäänyt Mathilda-äiti joutui luopumaan Gallénin lapsuudenkodista, Jaatsin tilasta. Tulevaisuus kasvoi nyt taiteen maaperästä. Elämä ja kuolema on maalattu Gallénin ensimmäisessä Pariisin-asunnossa, Rue Fontaine 21. Samaan huoneeseen sijoittuu teos Ensimmäinen huoneeni Pariisissa (1884, yksityiskokoelma). Tuossa maalauksessa seinällä näkyy kuva Edefeltin teoksesta Merellä (1883, Göteborgin taidemuseo). Tässä sommitelman keskipisteenä on Gallénin oma maalaus: katse on kääntynyt esikuvista ja opettajasta omaan luovaan työhön. Maalaus on toteutettu trompe l’oeil –tyyliin. Se tavoittelee illuusiota nastalla seinään kiinnitetystä maalauksesta, jonka ympärille oksat ja versot kietoutuvat. Sommitelman keskelle sijoitetun maalauksen aiheena on järvenrantamaisema, soutuveneet ja kansanpukuihin sonnustautuneet talonpojat, ehkä kirkkokansaa Tyrväältä, jossa taiteilija oli edelliskesänä maalannut soutuveneitä vanhan kirkon venevalkamassa. Vasemmassa alakulmassa on pääkallo, katoavaisuuden ja maallisen turhuuden vanitas-symboli. Kallosta ja alhaalla oikealla olevasta astiasta nousevat oksat edustavat elämää – ehkä myös luovuutta - joka versoo menneestä ja menetetystä. Ylhäällä on kaksi sudenkorentoa. Kansanperinteessä tällä hyönteisellä on jopa demoninen sävy, mutta tässä yhteydessä parittelevat korennot viittaavat pikemminkin elämän jatkuvuuteen ja kiertokulkuun, kehitykseen toukasta täysikasvuiseksi. Kuvasta voi lukea taiteilijan uskon omiin kykyihinsä, olihan hän itsekin matkalla ”raakileesta” kukoistukseen, uransa huipulle. Gallénin viehtymys makaabereihin aiheisiin saattoi kohahduttaa taideyleisöä, mutta yhtä lailla se kertoi hänen omista kokemuksistaan; nuoresta iästään huolimatta hän oli jo monesti kohdannut menetyksiä ja kuolemaa. Kuolemaa Gallén ei säikkynyt, ei syksyllä 1884 Pariisia vaivaavan koleraepidemian keskelläkään. Se oli hänelle mysteerio, joka teki elämästä huumaavan ja väkevän. Myös oman taiteilijuuden pohdiskelu oli ajankohtaista (huomaa käyntikortti maalauksen oikeassa reunassa). Muutamat Elämä ja kuolema- maalaukseen sisältyvät teemat säilyivätkin Gallénin taiteen avaimina läpi elämän. Yksityiskohdat sen sijaan vaihtuivat, kun hän siirtyi Démasquéen (1888, Ateneum) esineistöön liittyvästä pariisilaisboheemista elämänpiiristä kotimaahan, avioliiton satamaan ja kansan keskelle ja kuvasi vastavihityn vaimonsa ja esikoistyttärensä Karjalan ja Kainuun matkalta koottujen esineiden ja muistojen ympäröimänä maalauksessa Madonna (1891, Gallen-Kallelan museo). (teksti: FM Tuija Peltomaa. Kiitämme Aivi Gallen-Kallelaa teosta koskevista suullisista tiedoista. Kirjallisuus: ”Minä palaan jalanjäljilleni. Akseli Gallen-Kallelan elämä ja taide”. Janne Gallen-Kallela- Sirén 2005; ”Ota sielusi täyteen. Tutkimuksellisia polkuja Akseli Gallen-Kallelan taiteeseen. Gallen-Kallelan museo 2011; ”à Paris! Pohjoismainen taiteilijasiirtokunta Pariisissa 1800-luvun lopussa”. Gallen-Kallelan museo 1996; ”Seitsemän teitä taiteeseen. Maalareiden kehityskertomuksia”. Pirjo Hämäläinen-Forslund 1994.)