1. Edelfelt, Albert

Nuorukainen, tutkielma maalaukseen Nuorukainen ja vedenneito, öljy kankaalle, n. 1896-97, ei sign., 46x60 - kirjallisuus: maalaus on luetteloitu kirjassa “Albert Edelfelt” nro 795 (Hintze 1942) 1896 järjestettiin Ateenassa ensimmäiset nykyaikaiset olympialaiset, mm. Panathinaikon stadionilla, joka löytyi arkeologisten kaivausten yhteydessä. Kiinnostus Kreikan taiteeseen ja kulttuuriin kukoisti Pariisissa 1800-luvun toisella puoliskolla. Ranskalaiset arkeologit toivat kotimaahan uusia löytöjä, joita esiteltiin Louvressa. Kaivausten seurauksena päätettiin myös aloittaa uudelleen vanha antiikin ajan olympialaisten traditio, joka nyt käsitti koko maailman eikä enää vain Kreikan. Olympialaisten mukana heräsi kiinnostus ruumiinkulttuuriin ja erityisesti miesvartaloon – naiset eivät saaneet osallistua olympiadeihin vuonna 1896. Sitten Pariisin 1870-luvun opiskeluvuosiensa Albert Edelfelt ei ollut maalannut alastonta miesvartaloa. Seurauksena tästä uudelleenheränneestä kiinnostuksesta miehiseen ruumiinkulttuuriin, joka näkyi jopa nuorten symbolistien keskuudessa, Edelfelt alkoi kesällä 1896 tutkia miesvartaloa “le nu” suurempaa salonkisommitelmaa varten. Tämä teos oli Nuorukainen ja vedenneito (1897), jota alun perin kutsuttiin nimellä La Sirene. Magnus Enckellin Heräämisessä, Fantasiassa tai Melankoliassa nähdyn kreikkalaisen mytologian inspiroimana Edelfelt ryhtyi maalaamaan Haikossa läheisen lammen äärellä. Melko pian lampea alettiin kutsua nimellä Trasko di Alberto. Täältä Edelfelt löysi muutamien vuosien ajan uusia mytologisia aiheita kuten Heinäkuu (1898). Paikkana lampi merkitsi Edelfeltille arvokasta löytöä. Hänen ei tarvinnut matkustaa rannikolta järviseudulle maalatakseen kuten Järnefelt, Blomstedt tai Gallén. Nuorukaisen malli Kalle Ville Rosqvist työskenteli puutarhurina Edelfeltin perheen kesäpaikassa Haikossa, lähellä Porvoota. Rosqvist oli mallina monille muillekin teoksille, kuten Uusmaalaiselle merimiehelle. Kalle ja työmies Janne yöpyivät Edelfeltin keittiön sohvalla kesällä 1896. Alastontutkielmiin Kallesta Edelfelt ei vielä ole maalannut merenneidon mallia. Vasta Pariisissa hän sai tilaisuuden maalata naispuolista alastonmallia, jonka hän antoi poseerata viekottelevana merenneitona klassisesti divaanilla lepäämässä. Teos, joka Pariisin näyttelyn jälkeen myytiin Amerikkaan, testamentattiin museolle. Edelfelt-asiantuntija Bertel Hintzen välityksellä vuonna 1954 työ hankittiin Pennsylvanian taidemuseosta suomalaiseen yksityiskokoelmaan Temaattisesti kesäyöt, lampi ja lumpeenkukat kuuluvat Pohjoismaiseen vuosisadan vaihteen mytologiseen ja symbolistissen taiteeseen. Samankaltaisia aiheita maalattiin samanaikaisesti Fleskumin taiteilijasiirtokunnassa Norjassa. Tyttö (vedenneito) joka houkuttelee miehen veteen hukuttaakseen tämän on tunnettu mytologinen teema, joka tavataan venäläisessä Rusalka-tarustossa, saduissa kuten H. C. Andersenin Pieni Merenneito tai Kalevalan Aino-tarussa. Nainen edustaa mystisiä yön voimia ja hänet voidaan nähdä jopa freudilaisena merkkinä alitajunnasta, jossa vesi symboloi naisellista alku- ja luomisvoimaa tai sikiövettä, elämän lähdettä. Edelfelt kokeili lukuisia erilaisia asentoja salaa katselevaa nuorukaista varten, jota merenneito vetää puoleensa. Tämä on nähtävissä esimerkiksi Ateneumin kokoelmiin kuuluvassa suuressa öljyväriluonnoksessa, joka on deponoitu Presidentinlinnaan. Lopullisessa versiossa lumpeenkukalla on selkeä symbolinen merkitys. Kukka sulkeutuu yöksi ja vaipuu pinnan alle. Vedenneito on saanut vangittua päivänvalon avoimeen kukkaan, ja hän houkuttelee sillä kuin lyhdyllä. Mies tulee hukkumaan; hän ei ole Odysseuksen tavoin sidottu mastoon tavatessaan seireenit. Mytologinen vastakkainasettelu mies/päivä ja nainen/yö voi kuvata taiteellista luomisvoimaa tai luomisvoimaan sisältyvää vaarallista halua. On hyvin selvää, kuka on vaarallinen ja kuka syntinen. Tämä liittyy nimenomaan 1890-lukuun ja sen miehiseen vastaiskuun heräävää feminismiä vastaan. Vaikka Edelfelt ei koskaan ollut symbolisti sanan varsinaisessa merkityksessä, ts. maalannut suurin väripinnoin, ilman valoa ja varjoa ja tummin viivoin kuten Gauguinin pohjoismaiset oppilaat, hänen maalauksensa olivat 1890-luvulla usein teemoiltaan yhteydessä kirjallisuuteen, satuihin, mytologiaan, uskontoon ja musiikkiin. (teksti: Edelfelt-tutkija FM Marina Catani)
Nuorukainen, tutkielma maalaukseen Nuorukainen ja vedenneito, öljy kankaalle, n. 1896-97, ei sign., 46x60 - kirjallisuus: maalaus on luetteloitu kirjassa “Albert Edelfelt” nro 795 (Hintze 1942) 1896 järjestettiin Ateenassa ensimmäiset nykyaikaiset olympialaiset, mm. Panathinaikon stadionilla, joka löytyi arkeologisten kaivausten yhteydessä. Kiinnostus Kreikan taiteeseen ja kulttuuriin kukoisti Pariisissa 1800-luvun toisella puoliskolla. Ranskalaiset arkeologit toivat kotimaahan uusia löytöjä, joita esiteltiin Louvressa. Kaivausten seurauksena päätettiin myös aloittaa uudelleen vanha antiikin ajan olympialaisten traditio, joka nyt käsitti koko maailman eikä enää vain Kreikan. Olympialaisten mukana heräsi kiinnostus ruumiinkulttuuriin ja erityisesti miesvartaloon – naiset eivät saaneet osallistua olympiadeihin vuonna 1896. Sitten Pariisin 1870-luvun opiskeluvuosiensa Albert Edelfelt ei ollut maalannut alastonta miesvartaloa. Seurauksena tästä uudelleenheränneestä kiinnostuksesta miehiseen ruumiinkulttuuriin, joka näkyi jopa nuorten symbolistien keskuudessa, Edelfelt alkoi kesällä 1896 tutkia miesvartaloa “le nu” suurempaa salonkisommitelmaa varten. Tämä teos oli Nuorukainen ja vedenneito (1897), jota alun perin kutsuttiin nimellä La Sirene. Magnus Enckellin Heräämisessä, Fantasiassa tai Melankoliassa nähdyn kreikkalaisen mytologian inspiroimana Edelfelt ryhtyi maalaamaan Haikossa läheisen lammen äärellä. Melko pian lampea alettiin kutsua nimellä Trasko di Alberto. Täältä Edelfelt löysi muutamien vuosien ajan uusia mytologisia aiheita kuten Heinäkuu (1898). Paikkana lampi merkitsi Edelfeltille arvokasta löytöä. Hänen ei tarvinnut matkustaa rannikolta järviseudulle maalatakseen kuten Järnefelt, Blomstedt tai Gallén. Nuorukaisen malli Kalle Ville Rosqvist työskenteli puutarhurina Edelfeltin perheen kesäpaikassa Haikossa, lähellä Porvoota. Rosqvist oli mallina monille muillekin teoksille, kuten Uusmaalaiselle merimiehelle. Kalle ja työmies Janne yöpyivät Edelfeltin keittiön sohvalla kesällä 1896. Alastontutkielmiin Kallesta Edelfelt ei vielä ole maalannut merenneidon mallia. Vasta Pariisissa hän sai tilaisuuden maalata naispuolista alastonmallia, jonka hän antoi poseerata viekottelevana merenneitona klassisesti divaanilla lepäämässä. Teos, joka Pariisin näyttelyn jälkeen myytiin Amerikkaan, testamentattiin museolle. Edelfelt-asiantuntija Bertel Hintzen välityksellä vuonna 1954 työ hankittiin Pennsylvanian taidemuseosta suomalaiseen yksityiskokoelmaan Temaattisesti kesäyöt, lampi ja lumpeenkukat kuuluvat Pohjoismaiseen vuosisadan vaihteen mytologiseen ja symbolistissen taiteeseen. Samankaltaisia aiheita maalattiin samanaikaisesti Fleskumin taiteilijasiirtokunnassa Norjassa. Tyttö (vedenneito) joka houkuttelee miehen veteen hukuttaakseen tämän on tunnettu mytologinen teema, joka tavataan venäläisessä Rusalka-tarustossa, saduissa kuten H. C. Andersenin Pieni Merenneito tai Kalevalan Aino-tarussa. Nainen edustaa mystisiä yön voimia ja hänet voidaan nähdä jopa freudilaisena merkkinä alitajunnasta, jossa vesi symboloi naisellista alku- ja luomisvoimaa tai sikiövettä, elämän lähdettä. Edelfelt kokeili lukuisia erilaisia asentoja salaa katselevaa nuorukaista varten, jota merenneito vetää puoleensa. Tämä on nähtävissä esimerkiksi Ateneumin kokoelmiin kuuluvassa suuressa öljyväriluonnoksessa, joka on deponoitu Presidentinlinnaan. Lopullisessa versiossa lumpeenkukalla on selkeä symbolinen merkitys. Kukka sulkeutuu yöksi ja vaipuu pinnan alle. Vedenneito on saanut vangittua päivänvalon avoimeen kukkaan, ja hän houkuttelee sillä kuin lyhdyllä. Mies tulee hukkumaan; hän ei ole Odysseuksen tavoin sidottu mastoon tavatessaan seireenit. Mytologinen vastakkainasettelu mies/päivä ja nainen/yö voi kuvata taiteellista luomisvoimaa tai luomisvoimaan sisältyvää vaarallista halua. On hyvin selvää, kuka on vaarallinen ja kuka syntinen. Tämä liittyy nimenomaan 1890-lukuun ja sen miehiseen vastaiskuun heräävää feminismiä vastaan. Vaikka Edelfelt ei koskaan ollut symbolisti sanan varsinaisessa merkityksessä, ts. maalannut suurin väripinnoin, ilman valoa ja varjoa ja tummin viivoin kuten Gauguinin pohjoismaiset oppilaat, hänen maalauksensa olivat 1890-luvulla usein teemoiltaan yhteydessä kirjallisuuteen, satuihin, mytologiaan, uskontoon ja musiikkiin. (teksti: Edelfelt-tutkija FM Marina Catani)

Lähtöhinta

40 000 €
Nuorukainen, tutkielma maalaukseen Nuorukainen ja vedenneito, öljy kankaalle, n. 1896-97, ei sign., 46x60 - kirjallisuus: maalaus on luetteloitu kirjassa “Albert Edelfelt” nro 795 (Hintze 1942) 1896 järjestettiin Ateenassa ensimmäiset nykyaikaiset olympialaiset, mm. Panathinaikon stadionilla, joka löytyi arkeologisten kaivausten yhteydessä. Kiinnostus Kreikan taiteeseen ja kulttuuriin kukoisti Pariisissa 1800-luvun toisella puoliskolla. Ranskalaiset arkeologit toivat kotimaahan uusia löytöjä, joita esiteltiin Louvressa. Kaivausten seurauksena päätettiin myös aloittaa uudelleen vanha antiikin ajan olympialaisten traditio, joka nyt käsitti koko maailman eikä enää vain Kreikan. Olympialaisten mukana heräsi kiinnostus ruumiinkulttuuriin ja erityisesti miesvartaloon – naiset eivät saaneet osallistua olympiadeihin vuonna 1896. Sitten Pariisin 1870-luvun opiskeluvuosiensa Albert Edelfelt ei ollut maalannut alastonta miesvartaloa. Seurauksena tästä uudelleenheränneestä kiinnostuksesta miehiseen ruumiinkulttuuriin, joka näkyi jopa nuorten symbolistien keskuudessa, Edelfelt alkoi kesällä 1896 tutkia miesvartaloa “le nu” suurempaa salonkisommitelmaa varten. Tämä teos oli Nuorukainen ja vedenneito (1897), jota alun perin kutsuttiin nimellä La Sirene. Magnus Enckellin Heräämisessä, Fantasiassa tai Melankoliassa nähdyn kreikkalaisen mytologian inspiroimana Edelfelt ryhtyi maalaamaan Haikossa läheisen lammen äärellä. Melko pian lampea alettiin kutsua nimellä Trasko di Alberto. Täältä Edelfelt löysi muutamien vuosien ajan uusia mytologisia aiheita kuten Heinäkuu (1898). Paikkana lampi merkitsi Edelfeltille arvokasta löytöä. Hänen ei tarvinnut matkustaa rannikolta järviseudulle maalatakseen kuten Järnefelt, Blomstedt tai Gallén. Nuorukaisen malli Kalle Ville Rosqvist työskenteli puutarhurina Edelfeltin perheen kesäpaikassa Haikossa, lähellä Porvoota. Rosqvist oli mallina monille muillekin teoksille, kuten Uusmaalaiselle merimiehelle. Kalle ja työmies Janne yöpyivät Edelfeltin keittiön sohvalla kesällä 1896. Alastontutkielmiin Kallesta Edelfelt ei vielä ole maalannut merenneidon mallia. Vasta Pariisissa hän sai tilaisuuden maalata naispuolista alastonmallia, jonka hän antoi poseerata viekottelevana merenneitona klassisesti divaanilla lepäämässä. Teos, joka Pariisin näyttelyn jälkeen myytiin Amerikkaan, testamentattiin museolle. Edelfelt-asiantuntija Bertel Hintzen välityksellä vuonna 1954 työ hankittiin Pennsylvanian taidemuseosta suomalaiseen yksityiskokoelmaan Temaattisesti kesäyöt, lampi ja lumpeenkukat kuuluvat Pohjoismaiseen vuosisadan vaihteen mytologiseen ja symbolistissen taiteeseen. Samankaltaisia aiheita maalattiin samanaikaisesti Fleskumin taiteilijasiirtokunnassa Norjassa. Tyttö (vedenneito) joka houkuttelee miehen veteen hukuttaakseen tämän on tunnettu mytologinen teema, joka tavataan venäläisessä Rusalka-tarustossa, saduissa kuten H. C. Andersenin Pieni Merenneito tai Kalevalan Aino-tarussa. Nainen edustaa mystisiä yön voimia ja hänet voidaan nähdä jopa freudilaisena merkkinä alitajunnasta, jossa vesi symboloi naisellista alku- ja luomisvoimaa tai sikiövettä, elämän lähdettä. Edelfelt kokeili lukuisia erilaisia asentoja salaa katselevaa nuorukaista varten, jota merenneito vetää puoleensa. Tämä on nähtävissä esimerkiksi Ateneumin kokoelmiin kuuluvassa suuressa öljyväriluonnoksessa, joka on deponoitu Presidentinlinnaan. Lopullisessa versiossa lumpeenkukalla on selkeä symbolinen merkitys. Kukka sulkeutuu yöksi ja vaipuu pinnan alle. Vedenneito on saanut vangittua päivänvalon avoimeen kukkaan, ja hän houkuttelee sillä kuin lyhdyllä. Mies tulee hukkumaan; hän ei ole Odysseuksen tavoin sidottu mastoon tavatessaan seireenit. Mytologinen vastakkainasettelu mies/päivä ja nainen/yö voi kuvata taiteellista luomisvoimaa tai luomisvoimaan sisältyvää vaarallista halua. On hyvin selvää, kuka on vaarallinen ja kuka syntinen. Tämä liittyy nimenomaan 1890-lukuun ja sen miehiseen vastaiskuun heräävää feminismiä vastaan. Vaikka Edelfelt ei koskaan ollut symbolisti sanan varsinaisessa merkityksessä, ts. maalannut suurin väripinnoin, ilman valoa ja varjoa ja tummin viivoin kuten Gauguinin pohjoismaiset oppilaat, hänen maalauksensa olivat 1890-luvulla usein teemoiltaan yhteydessä kirjallisuuteen, satuihin, mytologiaan, uskontoon ja musiikkiin. (teksti: Edelfelt-tutkija FM Marina Catani)
Lisätiedot Nuorukainen, tutkielma maalaukseen Nuorukainen ja vedenneito, öljy kankaalle, n. 1896-97, ei sign., 46x60 - kirjallisuus: maalaus on luetteloitu kirjassa “Albert Edelfelt” nro 795 (Hintze 1942) 1896 järjestettiin Ateenassa ensimmäiset nykyaikaiset olympialaiset, mm. Panathinaikon stadionilla, joka löytyi arkeologisten kaivausten yhteydessä. Kiinnostus Kreikan taiteeseen ja kulttuuriin kukoisti Pariisissa 1800-luvun toisella puoliskolla. Ranskalaiset arkeologit toivat kotimaahan uusia löytöjä, joita esiteltiin Louvressa. Kaivausten seurauksena päätettiin myös aloittaa uudelleen vanha antiikin ajan olympialaisten traditio, joka nyt käsitti koko maailman eikä enää vain Kreikan. Olympialaisten mukana heräsi kiinnostus ruumiinkulttuuriin ja erityisesti miesvartaloon – naiset eivät saaneet osallistua olympiadeihin vuonna 1896. Sitten Pariisin 1870-luvun opiskeluvuosiensa Albert Edelfelt ei ollut maalannut alastonta miesvartaloa. Seurauksena tästä uudelleenheränneestä kiinnostuksesta miehiseen ruumiinkulttuuriin, joka näkyi jopa nuorten symbolistien keskuudessa, Edelfelt alkoi kesällä 1896 tutkia miesvartaloa “le nu” suurempaa salonkisommitelmaa varten. Tämä teos oli Nuorukainen ja vedenneito (1897), jota alun perin kutsuttiin nimellä La Sirene. Magnus Enckellin Heräämisessä, Fantasiassa tai Melankoliassa nähdyn kreikkalaisen mytologian inspiroimana Edelfelt ryhtyi maalaamaan Haikossa läheisen lammen äärellä. Melko pian lampea alettiin kutsua nimellä Trasko di Alberto. Täältä Edelfelt löysi muutamien vuosien ajan uusia mytologisia aiheita kuten Heinäkuu (1898). Paikkana lampi merkitsi Edelfeltille arvokasta löytöä. Hänen ei tarvinnut matkustaa rannikolta järviseudulle maalatakseen kuten Järnefelt, Blomstedt tai Gallén. Nuorukaisen malli Kalle Ville Rosqvist työskenteli puutarhurina Edelfeltin perheen kesäpaikassa Haikossa, lähellä Porvoota. Rosqvist oli mallina monille muillekin teoksille, kuten Uusmaalaiselle merimiehelle. Kalle ja työmies Janne yöpyivät Edelfeltin keittiön sohvalla kesällä 1896. Alastontutkielmiin Kallesta Edelfelt ei vielä ole maalannut merenneidon mallia. Vasta Pariisissa hän sai tilaisuuden maalata naispuolista alastonmallia, jonka hän antoi poseerata viekottelevana merenneitona klassisesti divaanilla lepäämässä. Teos, joka Pariisin näyttelyn jälkeen myytiin Amerikkaan, testamentattiin museolle. Edelfelt-asiantuntija Bertel Hintzen välityksellä vuonna 1954 työ hankittiin Pennsylvanian taidemuseosta suomalaiseen yksityiskokoelmaan Temaattisesti kesäyöt, lampi ja lumpeenkukat kuuluvat Pohjoismaiseen vuosisadan vaihteen mytologiseen ja symbolistissen taiteeseen. Samankaltaisia aiheita maalattiin samanaikaisesti Fleskumin taiteilijasiirtokunnassa Norjassa. Tyttö (vedenneito) joka houkuttelee miehen veteen hukuttaakseen tämän on tunnettu mytologinen teema, joka tavataan venäläisessä Rusalka-tarustossa, saduissa kuten H. C. Andersenin Pieni Merenneito tai Kalevalan Aino-tarussa. Nainen edustaa mystisiä yön voimia ja hänet voidaan nähdä jopa freudilaisena merkkinä alitajunnasta, jossa vesi symboloi naisellista alku- ja luomisvoimaa tai sikiövettä, elämän lähdettä. Edelfelt kokeili lukuisia erilaisia asentoja salaa katselevaa nuorukaista varten, jota merenneito vetää puoleensa. Tämä on nähtävissä esimerkiksi Ateneumin kokoelmiin kuuluvassa suuressa öljyväriluonnoksessa, joka on deponoitu Presidentinlinnaan. Lopullisessa versiossa lumpeenkukalla on selkeä symbolinen merkitys. Kukka sulkeutuu yöksi ja vaipuu pinnan alle. Vedenneito on saanut vangittua päivänvalon avoimeen kukkaan, ja hän houkuttelee sillä kuin lyhdyllä. Mies tulee hukkumaan; hän ei ole Odysseuksen tavoin sidottu mastoon tavatessaan seireenit. Mytologinen vastakkainasettelu mies/päivä ja nainen/yö voi kuvata taiteellista luomisvoimaa tai luomisvoimaan sisältyvää vaarallista halua. On hyvin selvää, kuka on vaarallinen ja kuka syntinen. Tämä liittyy nimenomaan 1890-lukuun ja sen miehiseen vastaiskuun heräävää feminismiä vastaan. Vaikka Edelfelt ei koskaan ollut symbolisti sanan varsinaisessa merkityksessä, ts. maalannut suurin väripinnoin, ilman valoa ja varjoa ja tummin viivoin kuten Gauguinin pohjoismaiset oppilaat, hänen maalauksensa olivat 1890-luvulla usein teemoiltaan yhteydessä kirjallisuuteen, satuihin, mytologiaan, uskontoon ja musiikkiin. (teksti: Edelfelt-tutkija FM Marina Catani)