1. Edelfelt, Albert

Nainen savuke kädessä, öljy kankaalle, sign., 40x32 Kuningatar Blanka – Edelfelt kertoo Hufvustadsbladetissa 13. 8.1903: ”Miten taulu sai alkunsa? Juu, se oli Topelius, joka antoi ajatuksen siihen”, sanoi taitelija. ”Hän oli kirjoittanut ihastuttavan hahmotelman, jossa hän kertoi kuningatar Blankasta kauniin lastenlaulun esittäjänä: ”Aja aja aja, Blankan ratsastaja!” /…/ Kuningattaren mallina oli nuori nainen Elsassista, jonka itse puin valkoiseen silkkiin, jonka kiinnitin hakaneuloilla juuri oikeanlaisille laskoksille. Pieni Haakon oli italialainen poika, jonka äiti oli hylännyt, vaikkakin hän oli pohjoismaisen vaalea.” Kuningatar Blanka oli Albert Edelfeltin ensimmäinen historiallinen aihe. Blanka Namurilaisella (1320-1362) ja Ruotsin kuningas Maunu Eerikinpojalla oli poika Haakon, joka naitettiin Tanskan Valdemar Atterdagin 10-vuotiaalle tyttärelle Margareetalle. Laulussa Blanka punoo avioliittosuunnitelmia Haakonille, Norjan tulevalle kuninkaalle. Zacharias Topeliuksen tarina kuningatar Blankasta kuului teokseen Lukemisia lapsille I (1871). 1800-luvun lopulla eurooppalaiset taiteilijat maalasivat usein aiheita oman maansa historiasta tilaus- tai kilpailutöinä – näin teki myös Edelfelt. Hän oli opiskellut historiaa Helsingin yliopistossa ja historiamaalausta Antwerpenissa 1873-74, ja valitsi aiheen 1300-luvun populaarihistoriasta, johon hän yhdisti oman aikansa käsityksen porvarillisesta perheonnesta interiööriin, joka oli rekonstruoitu seinään kiinnitetyin huonekaluin ja seinävaattein, jotka oli kopioitu Clunyn keskiaikaisen taiteen museosta Pariisissa. Kuningatarta varten hänellä oli kaksi mallia: yksi vartaloa ja toinen kasvoja varten. Kaunis vaalea kasvomalli oli 18-vuotias ja lähtöisin Elsassista. Ikävä kyllä hän oli niin suosittu, että malliaan odotellessaan sai Edelfelt maalata suuria osia taulustaan ilman kasvoja. Äitinsä Alexandra Edelfeltin kanssa taiteilija oli kirjeenvaihdossa siitä, miltä kauniin kuningattaren tulisi näyttää. Edelfelt maalasi realistisesti, mutta jätti syrjään sen ainoan esimerkin, joka hänellä oli kuningatar Blankasta; Gripsholmin linnan muotokuvan, jossa hänet esitettiin tummatukkaisena. Vaalea tuli pohjoismaisen kuningattaren olla. Kun Kuningatar Blankalle, joka kuuluu Ateneumille Aurora Karamzinin kokoelman lahjoituksena, tehtiin tekninen tutkimus, säästettiin kaikki luonnokset ja harjoitelmat jotka taiteilija oli tehnyt työtä valmistellessaan. Tätä työtä ei tunnettu, sillä Edelfelt oli lahjoittanut sen eräälle läheisimmistä pariisilaisista opiskelutovereistaan École des Beaux-Artissa: Gustave Bourgainille (1855-1921). Mallin aavistuksenomaisesti hymyilevät kasvot ovat samassa asennossa kuin lopullinen teos, mutta savuke ja olut kertovat elsassilaisen tytön nautinnoista työn jälkeen. (teksti: Edelfelt-tutkija FM Marina Catani)
Nainen savuke kädessä, öljy kankaalle, sign., 40x32 Kuningatar Blanka – Edelfelt kertoo Hufvustadsbladetissa 13. 8.1903: ”Miten taulu sai alkunsa? Juu, se oli Topelius, joka antoi ajatuksen siihen”, sanoi taitelija. ”Hän oli kirjoittanut ihastuttavan hahmotelman, jossa hän kertoi kuningatar Blankasta kauniin lastenlaulun esittäjänä: ”Aja aja aja, Blankan ratsastaja!” /…/ Kuningattaren mallina oli nuori nainen Elsassista, jonka itse puin valkoiseen silkkiin, jonka kiinnitin hakaneuloilla juuri oikeanlaisille laskoksille. Pieni Haakon oli italialainen poika, jonka äiti oli hylännyt, vaikkakin hän oli pohjoismaisen vaalea.” Kuningatar Blanka oli Albert Edelfeltin ensimmäinen historiallinen aihe. Blanka Namurilaisella (1320-1362) ja Ruotsin kuningas Maunu Eerikinpojalla oli poika Haakon, joka naitettiin Tanskan Valdemar Atterdagin 10-vuotiaalle tyttärelle Margareetalle. Laulussa Blanka punoo avioliittosuunnitelmia Haakonille, Norjan tulevalle kuninkaalle. Zacharias Topeliuksen tarina kuningatar Blankasta kuului teokseen Lukemisia lapsille I (1871). 1800-luvun lopulla eurooppalaiset taiteilijat maalasivat usein aiheita oman maansa historiasta tilaus- tai kilpailutöinä – näin teki myös Edelfelt. Hän oli opiskellut historiaa Helsingin yliopistossa ja historiamaalausta Antwerpenissa 1873-74, ja valitsi aiheen 1300-luvun populaarihistoriasta, johon hän yhdisti oman aikansa käsityksen porvarillisesta perheonnesta interiööriin, joka oli rekonstruoitu seinään kiinnitetyin huonekaluin ja seinävaattein, jotka oli kopioitu Clunyn keskiaikaisen taiteen museosta Pariisissa. Kuningatarta varten hänellä oli kaksi mallia: yksi vartaloa ja toinen kasvoja varten. Kaunis vaalea kasvomalli oli 18-vuotias ja lähtöisin Elsassista. Ikävä kyllä hän oli niin suosittu, että malliaan odotellessaan sai Edelfelt maalata suuria osia taulustaan ilman kasvoja. Äitinsä Alexandra Edelfeltin kanssa taiteilija oli kirjeenvaihdossa siitä, miltä kauniin kuningattaren tulisi näyttää. Edelfelt maalasi realistisesti, mutta jätti syrjään sen ainoan esimerkin, joka hänellä oli kuningatar Blankasta; Gripsholmin linnan muotokuvan, jossa hänet esitettiin tummatukkaisena. Vaalea tuli pohjoismaisen kuningattaren olla. Kun Kuningatar Blankalle, joka kuuluu Ateneumille Aurora Karamzinin kokoelman lahjoituksena, tehtiin tekninen tutkimus, säästettiin kaikki luonnokset ja harjoitelmat jotka taiteilija oli tehnyt työtä valmistellessaan. Tätä työtä ei tunnettu, sillä Edelfelt oli lahjoittanut sen eräälle läheisimmistä pariisilaisista opiskelutovereistaan École des Beaux-Artissa: Gustave Bourgainille (1855-1921). Mallin aavistuksenomaisesti hymyilevät kasvot ovat samassa asennossa kuin lopullinen teos, mutta savuke ja olut kertovat elsassilaisen tytön nautinnoista työn jälkeen. (teksti: Edelfelt-tutkija FM Marina Catani)

Lähtöhinta

100 000 €

Vasarahinta

160 000 €
Nainen savuke kädessä, öljy kankaalle, sign., 40x32 Kuningatar Blanka – Edelfelt kertoo Hufvustadsbladetissa 13. 8.1903: ”Miten taulu sai alkunsa? Juu, se oli Topelius, joka antoi ajatuksen siihen”, sanoi taitelija. ”Hän oli kirjoittanut ihastuttavan hahmotelman, jossa hän kertoi kuningatar Blankasta kauniin lastenlaulun esittäjänä: ”Aja aja aja, Blankan ratsastaja!” /…/ Kuningattaren mallina oli nuori nainen Elsassista, jonka itse puin valkoiseen silkkiin, jonka kiinnitin hakaneuloilla juuri oikeanlaisille laskoksille. Pieni Haakon oli italialainen poika, jonka äiti oli hylännyt, vaikkakin hän oli pohjoismaisen vaalea.” Kuningatar Blanka oli Albert Edelfeltin ensimmäinen historiallinen aihe. Blanka Namurilaisella (1320-1362) ja Ruotsin kuningas Maunu Eerikinpojalla oli poika Haakon, joka naitettiin Tanskan Valdemar Atterdagin 10-vuotiaalle tyttärelle Margareetalle. Laulussa Blanka punoo avioliittosuunnitelmia Haakonille, Norjan tulevalle kuninkaalle. Zacharias Topeliuksen tarina kuningatar Blankasta kuului teokseen Lukemisia lapsille I (1871). 1800-luvun lopulla eurooppalaiset taiteilijat maalasivat usein aiheita oman maansa historiasta tilaus- tai kilpailutöinä – näin teki myös Edelfelt. Hän oli opiskellut historiaa Helsingin yliopistossa ja historiamaalausta Antwerpenissa 1873-74, ja valitsi aiheen 1300-luvun populaarihistoriasta, johon hän yhdisti oman aikansa käsityksen porvarillisesta perheonnesta interiööriin, joka oli rekonstruoitu seinään kiinnitetyin huonekaluin ja seinävaattein, jotka oli kopioitu Clunyn keskiaikaisen taiteen museosta Pariisissa. Kuningatarta varten hänellä oli kaksi mallia: yksi vartaloa ja toinen kasvoja varten. Kaunis vaalea kasvomalli oli 18-vuotias ja lähtöisin Elsassista. Ikävä kyllä hän oli niin suosittu, että malliaan odotellessaan sai Edelfelt maalata suuria osia taulustaan ilman kasvoja. Äitinsä Alexandra Edelfeltin kanssa taiteilija oli kirjeenvaihdossa siitä, miltä kauniin kuningattaren tulisi näyttää. Edelfelt maalasi realistisesti, mutta jätti syrjään sen ainoan esimerkin, joka hänellä oli kuningatar Blankasta; Gripsholmin linnan muotokuvan, jossa hänet esitettiin tummatukkaisena. Vaalea tuli pohjoismaisen kuningattaren olla. Kun Kuningatar Blankalle, joka kuuluu Ateneumille Aurora Karamzinin kokoelman lahjoituksena, tehtiin tekninen tutkimus, säästettiin kaikki luonnokset ja harjoitelmat jotka taiteilija oli tehnyt työtä valmistellessaan. Tätä työtä ei tunnettu, sillä Edelfelt oli lahjoittanut sen eräälle läheisimmistä pariisilaisista opiskelutovereistaan École des Beaux-Artissa: Gustave Bourgainille (1855-1921). Mallin aavistuksenomaisesti hymyilevät kasvot ovat samassa asennossa kuin lopullinen teos, mutta savuke ja olut kertovat elsassilaisen tytön nautinnoista työn jälkeen. (teksti: Edelfelt-tutkija FM Marina Catani)
Lisätiedot Nainen savuke kädessä, öljy kankaalle, sign., 40x32 Kuningatar Blanka – Edelfelt kertoo Hufvustadsbladetissa 13. 8.1903: ”Miten taulu sai alkunsa? Juu, se oli Topelius, joka antoi ajatuksen siihen”, sanoi taitelija. ”Hän oli kirjoittanut ihastuttavan hahmotelman, jossa hän kertoi kuningatar Blankasta kauniin lastenlaulun esittäjänä: ”Aja aja aja, Blankan ratsastaja!” /…/ Kuningattaren mallina oli nuori nainen Elsassista, jonka itse puin valkoiseen silkkiin, jonka kiinnitin hakaneuloilla juuri oikeanlaisille laskoksille. Pieni Haakon oli italialainen poika, jonka äiti oli hylännyt, vaikkakin hän oli pohjoismaisen vaalea.” Kuningatar Blanka oli Albert Edelfeltin ensimmäinen historiallinen aihe. Blanka Namurilaisella (1320-1362) ja Ruotsin kuningas Maunu Eerikinpojalla oli poika Haakon, joka naitettiin Tanskan Valdemar Atterdagin 10-vuotiaalle tyttärelle Margareetalle. Laulussa Blanka punoo avioliittosuunnitelmia Haakonille, Norjan tulevalle kuninkaalle. Zacharias Topeliuksen tarina kuningatar Blankasta kuului teokseen Lukemisia lapsille I (1871). 1800-luvun lopulla eurooppalaiset taiteilijat maalasivat usein aiheita oman maansa historiasta tilaus- tai kilpailutöinä – näin teki myös Edelfelt. Hän oli opiskellut historiaa Helsingin yliopistossa ja historiamaalausta Antwerpenissa 1873-74, ja valitsi aiheen 1300-luvun populaarihistoriasta, johon hän yhdisti oman aikansa käsityksen porvarillisesta perheonnesta interiööriin, joka oli rekonstruoitu seinään kiinnitetyin huonekaluin ja seinävaattein, jotka oli kopioitu Clunyn keskiaikaisen taiteen museosta Pariisissa. Kuningatarta varten hänellä oli kaksi mallia: yksi vartaloa ja toinen kasvoja varten. Kaunis vaalea kasvomalli oli 18-vuotias ja lähtöisin Elsassista. Ikävä kyllä hän oli niin suosittu, että malliaan odotellessaan sai Edelfelt maalata suuria osia taulustaan ilman kasvoja. Äitinsä Alexandra Edelfeltin kanssa taiteilija oli kirjeenvaihdossa siitä, miltä kauniin kuningattaren tulisi näyttää. Edelfelt maalasi realistisesti, mutta jätti syrjään sen ainoan esimerkin, joka hänellä oli kuningatar Blankasta; Gripsholmin linnan muotokuvan, jossa hänet esitettiin tummatukkaisena. Vaalea tuli pohjoismaisen kuningattaren olla. Kun Kuningatar Blankalle, joka kuuluu Ateneumille Aurora Karamzinin kokoelman lahjoituksena, tehtiin tekninen tutkimus, säästettiin kaikki luonnokset ja harjoitelmat jotka taiteilija oli tehnyt työtä valmistellessaan. Tätä työtä ei tunnettu, sillä Edelfelt oli lahjoittanut sen eräälle läheisimmistä pariisilaisista opiskelutovereistaan École des Beaux-Artissa: Gustave Bourgainille (1855-1921). Mallin aavistuksenomaisesti hymyilevät kasvot ovat samassa asennossa kuin lopullinen teos, mutta savuke ja olut kertovat elsassilaisen tytön nautinnoista työn jälkeen. (teksti: Edelfelt-tutkija FM Marina Catani)