133. Lydén, Edwin (1879-1956)

Lemminkäinen Tuonelan joella, öljy kankaalle, sign. 1903, 90x120 - kirjallisuus: maalaus on kuvattu ja luetteloitu kirjoissa “Edwin Lydén” nro 26, kuva nro 18 s. 27 (Taidehistoriallisia tutkimuksia, Aarras 1980); “Pinx. Maalaustaide Suomessa, osa I. Suuria kertomuksia" s. 36 (Weilin & Göös 2001) - näyttelyt: Wäinö Aaltosen museo, Turku ja Etelä-Karjalan taidemuseo, Lappeenranta 2004; Haus der Kunst, München 2008; Japani Suomen taiteen varhainen modernisti Edwin Lydén varttui pappilamiljöössä, samaistui opiskeluaikanaan Turun piirustuskoulussa suomenkieliseen kulttuuriin, kuten Kalevalaan, jonka runon hän on kuvannut maalauksessaan Lemminkäinen Tuonelan joella. Teoksen aihe liikkuu samassa maailmassa kuin nuoren Lydénin ihailema Akseli Gallen-Kallela, jonka Kalevala-aiheita oli hänen oppivuosinaan esillä Turussa useaan otteeseen: Sammon taonta vuonna 1894, Sammon puolustus ja Lemminkäisen äiti 1897 ja Kullervon sotaanlähtö 1901. Lydén keskeytti koulunkäynnin Turun klassillisessa lyseossa jo neljännellä luokalla. Sen jälkeen hän keskitti kaiken tarmonsa taiteeseen. Opintoja Turun piirustuskoulussa (1894-1899) pääosin Elias Muukan ja Kaarlo Vuoren ohjauksessa seurasivat vuodet Münchenin taideakatemiassa (1899-1906), jossa samaan aikaa opiskelivat Wassily Kandinsky, Aleksei von Jawalensky ja Paul Klee. Modernismi ulottui tässä Baijerin taidekeskuksessa syvemmälle ja laajemmalla kuin koskaan koti-Suomessa. Taiteilijayhdistys Sezessionin järjestämät näyttelyt, jugendtyyli, vierailu Paul Kleen ateljeessa, taiteen henkisyys, ranskalainen fauvismi ja kubismi painoivat jälkensä Edwin Lydéniin. Hänen suhteellisen pienen, tuskin 500 teokseen yltävän, tuotannon tunnetuin osa on suomalaisittain ainutlaatuinen yhdistelmä kubismia, ekspressiivistä väri-ilmaisua sekä luonnon, hengellisyyden ja musiikin kirvoittamaa mystiikkaa. Kalevala-aiheet ovat Lydénin tuotannon varhainen ja harvalukuinen episodi. Teosten harvinaisuuden sinetöi se, että myöhemmällä iällä taiteilija hankki takaisin ja hävitti jo muutenkin vähäisiä Kalevala-maalauksiaan. Yhtenä syynä tähän oli halu ottaa etäisyyttä nuoruusvuosien ihanteisista, Gallen-Kallelasta ja symbolismista. Lydénin Kalevala-aiheisia suurteoksia on tiettävästi jäljellä vain kaksi: Väinämöisen lähtö ja Lemminkäinen Tuonelan joella. Molemmat maalaukset ovat valmistuneet Münchenissä 1903. Ensin mainitun Lydén lähetti Münchenistä Suomen taideyhdistyksen näyttelyyn Helsinkiin keväällä 1903. Teoksellaan Lemminkäinen Tuonelan joella hän tavoitteli Taideyhdistyksen dukaattipalkintoa. Sitä hän ei pettymyksekseen saavuttanut. Oikeastaan Lydénin merkitys eurooppalaisen taiteen välittäjähahmona ja sittemmin myös abstraktin taiteen esitaistelijana nostettiin esiin vasta kymmenisen vuotta hänen kuolemansa jälkeen, Turussa 1967 järjestetyn muistonäyttelyn yhteydessä. Lemminkäinen Tuonelan joella on Kalevalan, Gallen-Kallelan ja symbolismin innoittamana syntynyt taruaihe. Sen toteutuksessa näkyy myös Münchenin taidepiireissä ajankohtaisen Arnold Böcklinin fantasia-aiheiden vaikutus. Kuvakielestä ja teemasta löytyy yhteyksiä niin ikään akatemiaprofessorina toimineen Franz von Stuckin synkkään ja näynomaiseen mytologiseen ja uskonnolliseen maailmaan. Kyseessä on Kalevalan XIV runo, jossa Pohjolan silmäpuoli, märkähattu paimen kostaa kokemansa loukkauksen Lemminkäiselle Tuonelan joella: ”Vesikyyn ve’estä nosti, umpiputken lainehista, syöksi miehen syämen kautta, läpi maksan Lemminkäisen, kautta kainalon vasemman, oikeahan olkapäähän”. (teksti: FM Tuija Peltomaa)
Lemminkäinen Tuonelan joella, öljy kankaalle, sign. 1903, 90x120 - kirjallisuus: maalaus on kuvattu ja luetteloitu kirjoissa “Edwin Lydén” nro 26, kuva nro 18 s. 27 (Taidehistoriallisia tutkimuksia, Aarras 1980); “Pinx. Maalaustaide Suomessa, osa I. Suuria kertomuksia" s. 36 (Weilin & Göös 2001) - näyttelyt: Wäinö Aaltosen museo, Turku ja Etelä-Karjalan taidemuseo, Lappeenranta 2004; Haus der Kunst, München 2008; Japani Suomen taiteen varhainen modernisti Edwin Lydén varttui pappilamiljöössä, samaistui opiskeluaikanaan Turun piirustuskoulussa suomenkieliseen kulttuuriin, kuten Kalevalaan, jonka runon hän on kuvannut maalauksessaan Lemminkäinen Tuonelan joella. Teoksen aihe liikkuu samassa maailmassa kuin nuoren Lydénin ihailema Akseli Gallen-Kallela, jonka Kalevala-aiheita oli hänen oppivuosinaan esillä Turussa useaan otteeseen: Sammon taonta vuonna 1894, Sammon puolustus ja Lemminkäisen äiti 1897 ja Kullervon sotaanlähtö 1901. Lydén keskeytti koulunkäynnin Turun klassillisessa lyseossa jo neljännellä luokalla. Sen jälkeen hän keskitti kaiken tarmonsa taiteeseen. Opintoja Turun piirustuskoulussa (1894-1899) pääosin Elias Muukan ja Kaarlo Vuoren ohjauksessa seurasivat vuodet Münchenin taideakatemiassa (1899-1906), jossa samaan aikaa opiskelivat Wassily Kandinsky, Aleksei von Jawalensky ja Paul Klee. Modernismi ulottui tässä Baijerin taidekeskuksessa syvemmälle ja laajemmalla kuin koskaan koti-Suomessa. Taiteilijayhdistys Sezessionin järjestämät näyttelyt, jugendtyyli, vierailu Paul Kleen ateljeessa, taiteen henkisyys, ranskalainen fauvismi ja kubismi painoivat jälkensä Edwin Lydéniin. Hänen suhteellisen pienen, tuskin 500 teokseen yltävän, tuotannon tunnetuin osa on suomalaisittain ainutlaatuinen yhdistelmä kubismia, ekspressiivistä väri-ilmaisua sekä luonnon, hengellisyyden ja musiikin kirvoittamaa mystiikkaa. Kalevala-aiheet ovat Lydénin tuotannon varhainen ja harvalukuinen episodi. Teosten harvinaisuuden sinetöi se, että myöhemmällä iällä taiteilija hankki takaisin ja hävitti jo muutenkin vähäisiä Kalevala-maalauksiaan. Yhtenä syynä tähän oli halu ottaa etäisyyttä nuoruusvuosien ihanteisista, Gallen-Kallelasta ja symbolismista. Lydénin Kalevala-aiheisia suurteoksia on tiettävästi jäljellä vain kaksi: Väinämöisen lähtö ja Lemminkäinen Tuonelan joella. Molemmat maalaukset ovat valmistuneet Münchenissä 1903. Ensin mainitun Lydén lähetti Münchenistä Suomen taideyhdistyksen näyttelyyn Helsinkiin keväällä 1903. Teoksellaan Lemminkäinen Tuonelan joella hän tavoitteli Taideyhdistyksen dukaattipalkintoa. Sitä hän ei pettymyksekseen saavuttanut. Oikeastaan Lydénin merkitys eurooppalaisen taiteen välittäjähahmona ja sittemmin myös abstraktin taiteen esitaistelijana nostettiin esiin vasta kymmenisen vuotta hänen kuolemansa jälkeen, Turussa 1967 järjestetyn muistonäyttelyn yhteydessä. Lemminkäinen Tuonelan joella on Kalevalan, Gallen-Kallelan ja symbolismin innoittamana syntynyt taruaihe. Sen toteutuksessa näkyy myös Münchenin taidepiireissä ajankohtaisen Arnold Böcklinin fantasia-aiheiden vaikutus. Kuvakielestä ja teemasta löytyy yhteyksiä niin ikään akatemiaprofessorina toimineen Franz von Stuckin synkkään ja näynomaiseen mytologiseen ja uskonnolliseen maailmaan. Kyseessä on Kalevalan XIV runo, jossa Pohjolan silmäpuoli, märkähattu paimen kostaa kokemansa loukkauksen Lemminkäiselle Tuonelan joella: ”Vesikyyn ve’estä nosti, umpiputken lainehista, syöksi miehen syämen kautta, läpi maksan Lemminkäisen, kautta kainalon vasemman, oikeahan olkapäähän”. (teksti: FM Tuija Peltomaa)

Lähtöhinta

3 000 €

Vasarahinta

5 200 €
Lemminkäinen Tuonelan joella, öljy kankaalle, sign. 1903, 90x120 - kirjallisuus: maalaus on kuvattu ja luetteloitu kirjoissa “Edwin Lydén” nro 26, kuva nro 18 s. 27 (Taidehistoriallisia tutkimuksia, Aarras 1980); “Pinx. Maalaustaide Suomessa, osa I. Suuria kertomuksia" s. 36 (Weilin & Göös 2001) - näyttelyt: Wäinö Aaltosen museo, Turku ja Etelä-Karjalan taidemuseo, Lappeenranta 2004; Haus der Kunst, München 2008; Japani Suomen taiteen varhainen modernisti Edwin Lydén varttui pappilamiljöössä, samaistui opiskeluaikanaan Turun piirustuskoulussa suomenkieliseen kulttuuriin, kuten Kalevalaan, jonka runon hän on kuvannut maalauksessaan Lemminkäinen Tuonelan joella. Teoksen aihe liikkuu samassa maailmassa kuin nuoren Lydénin ihailema Akseli Gallen-Kallela, jonka Kalevala-aiheita oli hänen oppivuosinaan esillä Turussa useaan otteeseen: Sammon taonta vuonna 1894, Sammon puolustus ja Lemminkäisen äiti 1897 ja Kullervon sotaanlähtö 1901. Lydén keskeytti koulunkäynnin Turun klassillisessa lyseossa jo neljännellä luokalla. Sen jälkeen hän keskitti kaiken tarmonsa taiteeseen. Opintoja Turun piirustuskoulussa (1894-1899) pääosin Elias Muukan ja Kaarlo Vuoren ohjauksessa seurasivat vuodet Münchenin taideakatemiassa (1899-1906), jossa samaan aikaa opiskelivat Wassily Kandinsky, Aleksei von Jawalensky ja Paul Klee. Modernismi ulottui tässä Baijerin taidekeskuksessa syvemmälle ja laajemmalla kuin koskaan koti-Suomessa. Taiteilijayhdistys Sezessionin järjestämät näyttelyt, jugendtyyli, vierailu Paul Kleen ateljeessa, taiteen henkisyys, ranskalainen fauvismi ja kubismi painoivat jälkensä Edwin Lydéniin. Hänen suhteellisen pienen, tuskin 500 teokseen yltävän, tuotannon tunnetuin osa on suomalaisittain ainutlaatuinen yhdistelmä kubismia, ekspressiivistä väri-ilmaisua sekä luonnon, hengellisyyden ja musiikin kirvoittamaa mystiikkaa. Kalevala-aiheet ovat Lydénin tuotannon varhainen ja harvalukuinen episodi. Teosten harvinaisuuden sinetöi se, että myöhemmällä iällä taiteilija hankki takaisin ja hävitti jo muutenkin vähäisiä Kalevala-maalauksiaan. Yhtenä syynä tähän oli halu ottaa etäisyyttä nuoruusvuosien ihanteisista, Gallen-Kallelasta ja symbolismista. Lydénin Kalevala-aiheisia suurteoksia on tiettävästi jäljellä vain kaksi: Väinämöisen lähtö ja Lemminkäinen Tuonelan joella. Molemmat maalaukset ovat valmistuneet Münchenissä 1903. Ensin mainitun Lydén lähetti Münchenistä Suomen taideyhdistyksen näyttelyyn Helsinkiin keväällä 1903. Teoksellaan Lemminkäinen Tuonelan joella hän tavoitteli Taideyhdistyksen dukaattipalkintoa. Sitä hän ei pettymyksekseen saavuttanut. Oikeastaan Lydénin merkitys eurooppalaisen taiteen välittäjähahmona ja sittemmin myös abstraktin taiteen esitaistelijana nostettiin esiin vasta kymmenisen vuotta hänen kuolemansa jälkeen, Turussa 1967 järjestetyn muistonäyttelyn yhteydessä. Lemminkäinen Tuonelan joella on Kalevalan, Gallen-Kallelan ja symbolismin innoittamana syntynyt taruaihe. Sen toteutuksessa näkyy myös Münchenin taidepiireissä ajankohtaisen Arnold Böcklinin fantasia-aiheiden vaikutus. Kuvakielestä ja teemasta löytyy yhteyksiä niin ikään akatemiaprofessorina toimineen Franz von Stuckin synkkään ja näynomaiseen mytologiseen ja uskonnolliseen maailmaan. Kyseessä on Kalevalan XIV runo, jossa Pohjolan silmäpuoli, märkähattu paimen kostaa kokemansa loukkauksen Lemminkäiselle Tuonelan joella: ”Vesikyyn ve’estä nosti, umpiputken lainehista, syöksi miehen syämen kautta, läpi maksan Lemminkäisen, kautta kainalon vasemman, oikeahan olkapäähän”. (teksti: FM Tuija Peltomaa)
Lisätiedot Lemminkäinen Tuonelan joella, öljy kankaalle, sign. 1903, 90x120 - kirjallisuus: maalaus on kuvattu ja luetteloitu kirjoissa “Edwin Lydén” nro 26, kuva nro 18 s. 27 (Taidehistoriallisia tutkimuksia, Aarras 1980); “Pinx. Maalaustaide Suomessa, osa I. Suuria kertomuksia" s. 36 (Weilin & Göös 2001) - näyttelyt: Wäinö Aaltosen museo, Turku ja Etelä-Karjalan taidemuseo, Lappeenranta 2004; Haus der Kunst, München 2008; Japani Suomen taiteen varhainen modernisti Edwin Lydén varttui pappilamiljöössä, samaistui opiskeluaikanaan Turun piirustuskoulussa suomenkieliseen kulttuuriin, kuten Kalevalaan, jonka runon hän on kuvannut maalauksessaan Lemminkäinen Tuonelan joella. Teoksen aihe liikkuu samassa maailmassa kuin nuoren Lydénin ihailema Akseli Gallen-Kallela, jonka Kalevala-aiheita oli hänen oppivuosinaan esillä Turussa useaan otteeseen: Sammon taonta vuonna 1894, Sammon puolustus ja Lemminkäisen äiti 1897 ja Kullervon sotaanlähtö 1901. Lydén keskeytti koulunkäynnin Turun klassillisessa lyseossa jo neljännellä luokalla. Sen jälkeen hän keskitti kaiken tarmonsa taiteeseen. Opintoja Turun piirustuskoulussa (1894-1899) pääosin Elias Muukan ja Kaarlo Vuoren ohjauksessa seurasivat vuodet Münchenin taideakatemiassa (1899-1906), jossa samaan aikaa opiskelivat Wassily Kandinsky, Aleksei von Jawalensky ja Paul Klee. Modernismi ulottui tässä Baijerin taidekeskuksessa syvemmälle ja laajemmalla kuin koskaan koti-Suomessa. Taiteilijayhdistys Sezessionin järjestämät näyttelyt, jugendtyyli, vierailu Paul Kleen ateljeessa, taiteen henkisyys, ranskalainen fauvismi ja kubismi painoivat jälkensä Edwin Lydéniin. Hänen suhteellisen pienen, tuskin 500 teokseen yltävän, tuotannon tunnetuin osa on suomalaisittain ainutlaatuinen yhdistelmä kubismia, ekspressiivistä väri-ilmaisua sekä luonnon, hengellisyyden ja musiikin kirvoittamaa mystiikkaa. Kalevala-aiheet ovat Lydénin tuotannon varhainen ja harvalukuinen episodi. Teosten harvinaisuuden sinetöi se, että myöhemmällä iällä taiteilija hankki takaisin ja hävitti jo muutenkin vähäisiä Kalevala-maalauksiaan. Yhtenä syynä tähän oli halu ottaa etäisyyttä nuoruusvuosien ihanteisista, Gallen-Kallelasta ja symbolismista. Lydénin Kalevala-aiheisia suurteoksia on tiettävästi jäljellä vain kaksi: Väinämöisen lähtö ja Lemminkäinen Tuonelan joella. Molemmat maalaukset ovat valmistuneet Münchenissä 1903. Ensin mainitun Lydén lähetti Münchenistä Suomen taideyhdistyksen näyttelyyn Helsinkiin keväällä 1903. Teoksellaan Lemminkäinen Tuonelan joella hän tavoitteli Taideyhdistyksen dukaattipalkintoa. Sitä hän ei pettymyksekseen saavuttanut. Oikeastaan Lydénin merkitys eurooppalaisen taiteen välittäjähahmona ja sittemmin myös abstraktin taiteen esitaistelijana nostettiin esiin vasta kymmenisen vuotta hänen kuolemansa jälkeen, Turussa 1967 järjestetyn muistonäyttelyn yhteydessä. Lemminkäinen Tuonelan joella on Kalevalan, Gallen-Kallelan ja symbolismin innoittamana syntynyt taruaihe. Sen toteutuksessa näkyy myös Münchenin taidepiireissä ajankohtaisen Arnold Böcklinin fantasia-aiheiden vaikutus. Kuvakielestä ja teemasta löytyy yhteyksiä niin ikään akatemiaprofessorina toimineen Franz von Stuckin synkkään ja näynomaiseen mytologiseen ja uskonnolliseen maailmaan. Kyseessä on Kalevalan XIV runo, jossa Pohjolan silmäpuoli, märkähattu paimen kostaa kokemansa loukkauksen Lemminkäiselle Tuonelan joella: ”Vesikyyn ve’estä nosti, umpiputken lainehista, syöksi miehen syämen kautta, läpi maksan Lemminkäisen, kautta kainalon vasemman, oikeahan olkapäähän”. (teksti: FM Tuija Peltomaa)