104. Edelfelt, Albert

Nainen parvekkeella, öljy kankaalle, ei sign., 72x59, maalattu kevättalvella 1884 Pariisissa - kirjallisuus: maalaus on kuvattu ja luetteloitu kirjoissa “Albert Edelfelt” nro 280 (Hintze 1942); “Edelfelt Pariisissa” nro 46, kuva s. 149 (Turun taidemuseo 2001); Albert Edelfeltin elämäkerta, kansikuva (Catani 2004) - näyttelyt: Turun taidemuseo 2001 ”Hiukan pariisilaisilman haistelua, niin kyllä se siitä”, oli lääkäri Max af Schulténin resepti vatsakatarrista kärsineelle Albert Edelfeltille. Edelfelt oli palannut Pariisiin ja oli juopunut sydämensä kaupungista, ”Ah ihminen ei elä vain leivästä!/…/ihanin aurinko, puut vaaleanvihreät, kevään ja elämän tuoksu, kauniit toiletit, liike, elegantit ratsukot” (Kirje äidille 7.4.1882). Nainen parvekkeella kuuluu sarjaan maalauksia vuodelta 1884, joissa mallina oli Thérèse Lainville. Edelfeltin ateljeen ranskalaisella parvekkeella osoitteessa 147 Avenue de Villiers, Pariisin luoteisosassa, seisoo daami ja katselee yli ihastuttavan keväänvihreän suurkaupungin, pieni hymy huulillaan. Pöydän luo, jolla on kukkia, on hän jättänyt auringonvarjonsa ja sanomalehden. Hänellä on elegantti suurilierinen hattu ja hän on juuri riisumassa hansikkaitaan. Maalauksen ikonografia on kuin suoraan Pariisin-oppaan sisällysluettelosta. Journalisti ja Pariisin-kirjoittajanakin tunnettu Edelfeltin ateljeenaapuri Richard Kaufmann kirjoittaa ”Från Verldens Hufvustad” -teoksessa (1887) pariisilaisilla olevan kolme intohimon kohdetta: teatteri, maalaukset ja kukat. Värin ja tuoksun tarve on ihmisellä vaistonvaraista. Kaufmannin mukaan pariisilaiset palvovat kukkia Seinen kaupungissa, jossa elämän syke on kiivaampi kuin missään muualla maailmassa. Hän näkee kukat esirippuna, joka kätkee elämän realiteetit. Kukat, jotka muualla yhdistetään ylellisyyteen, ovat hänen mielestään vain osa elämän perustarpeita kuten lehdenluku ja bulevardeilla viehättävissä puvuissa flaneeraus. Ateljeeaiheinen maalaussarja 1883-84 oli tarkoitettu amerikkalaisille taidemarkkinoille. Tähän kuuluivat maalaukset Virginie (1883), Taiteilijan ateljee Pariisissa (1883) ja Pianon ääressä (1884). Nämä usein keskikokoiset maalaukset signeerattiin ja varustettiin merkinnällä ”Paris”, takuuksi siitä, että kyseessä oli luksustuote nimenomaan tästä Euroopan pääkaupungista. Edelfelt teki usein luonnoksia, jotka hän esitteli agenteilleen. Toisinaan taidekauppiaat eivät kuitenkaan jakaneet Edelfeltin mielipidettä, jolloin valmis työ jäi signeeraamatta ja myymättä, kuten tässä tapauksessa. Amerikkalaiset halusivat maalauksiltaan hienostunutta viimeistelyä (”fini”). Edelfelt ei katsonut tarpeelliseksi laittaa liikaa aikaa vientiin tarkoitettuihin teoksiin ja näin maalaustekniikkakin on kevyempi ja välitön. Tämä maku näkyi myös vientimarkkinoilla, jotka Edelfeltin mukaan suorastaan huusivat pieniä, iloisia tauluja. (teksti: Edelfelt-tutkija FM Marina Catani)
Nainen parvekkeella, öljy kankaalle, ei sign., 72x59, maalattu kevättalvella 1884 Pariisissa - kirjallisuus: maalaus on kuvattu ja luetteloitu kirjoissa “Albert Edelfelt” nro 280 (Hintze 1942); “Edelfelt Pariisissa” nro 46, kuva s. 149 (Turun taidemuseo 2001); Albert Edelfeltin elämäkerta, kansikuva (Catani 2004) - näyttelyt: Turun taidemuseo 2001 ”Hiukan pariisilaisilman haistelua, niin kyllä se siitä”, oli lääkäri Max af Schulténin resepti vatsakatarrista kärsineelle Albert Edelfeltille. Edelfelt oli palannut Pariisiin ja oli juopunut sydämensä kaupungista, ”Ah ihminen ei elä vain leivästä!/…/ihanin aurinko, puut vaaleanvihreät, kevään ja elämän tuoksu, kauniit toiletit, liike, elegantit ratsukot” (Kirje äidille 7.4.1882). Nainen parvekkeella kuuluu sarjaan maalauksia vuodelta 1884, joissa mallina oli Thérèse Lainville. Edelfeltin ateljeen ranskalaisella parvekkeella osoitteessa 147 Avenue de Villiers, Pariisin luoteisosassa, seisoo daami ja katselee yli ihastuttavan keväänvihreän suurkaupungin, pieni hymy huulillaan. Pöydän luo, jolla on kukkia, on hän jättänyt auringonvarjonsa ja sanomalehden. Hänellä on elegantti suurilierinen hattu ja hän on juuri riisumassa hansikkaitaan. Maalauksen ikonografia on kuin suoraan Pariisin-oppaan sisällysluettelosta. Journalisti ja Pariisin-kirjoittajanakin tunnettu Edelfeltin ateljeenaapuri Richard Kaufmann kirjoittaa ”Från Verldens Hufvustad” -teoksessa (1887) pariisilaisilla olevan kolme intohimon kohdetta: teatteri, maalaukset ja kukat. Värin ja tuoksun tarve on ihmisellä vaistonvaraista. Kaufmannin mukaan pariisilaiset palvovat kukkia Seinen kaupungissa, jossa elämän syke on kiivaampi kuin missään muualla maailmassa. Hän näkee kukat esirippuna, joka kätkee elämän realiteetit. Kukat, jotka muualla yhdistetään ylellisyyteen, ovat hänen mielestään vain osa elämän perustarpeita kuten lehdenluku ja bulevardeilla viehättävissä puvuissa flaneeraus. Ateljeeaiheinen maalaussarja 1883-84 oli tarkoitettu amerikkalaisille taidemarkkinoille. Tähän kuuluivat maalaukset Virginie (1883), Taiteilijan ateljee Pariisissa (1883) ja Pianon ääressä (1884). Nämä usein keskikokoiset maalaukset signeerattiin ja varustettiin merkinnällä ”Paris”, takuuksi siitä, että kyseessä oli luksustuote nimenomaan tästä Euroopan pääkaupungista. Edelfelt teki usein luonnoksia, jotka hän esitteli agenteilleen. Toisinaan taidekauppiaat eivät kuitenkaan jakaneet Edelfeltin mielipidettä, jolloin valmis työ jäi signeeraamatta ja myymättä, kuten tässä tapauksessa. Amerikkalaiset halusivat maalauksiltaan hienostunutta viimeistelyä (”fini”). Edelfelt ei katsonut tarpeelliseksi laittaa liikaa aikaa vientiin tarkoitettuihin teoksiin ja näin maalaustekniikkakin on kevyempi ja välitön. Tämä maku näkyi myös vientimarkkinoilla, jotka Edelfeltin mukaan suorastaan huusivat pieniä, iloisia tauluja. (teksti: Edelfelt-tutkija FM Marina Catani)

Lähtöhinta

80 000 €
Nainen parvekkeella, öljy kankaalle, ei sign., 72x59, maalattu kevättalvella 1884 Pariisissa - kirjallisuus: maalaus on kuvattu ja luetteloitu kirjoissa “Albert Edelfelt” nro 280 (Hintze 1942); “Edelfelt Pariisissa” nro 46, kuva s. 149 (Turun taidemuseo 2001); Albert Edelfeltin elämäkerta, kansikuva (Catani 2004) - näyttelyt: Turun taidemuseo 2001 ”Hiukan pariisilaisilman haistelua, niin kyllä se siitä”, oli lääkäri Max af Schulténin resepti vatsakatarrista kärsineelle Albert Edelfeltille. Edelfelt oli palannut Pariisiin ja oli juopunut sydämensä kaupungista, ”Ah ihminen ei elä vain leivästä!/…/ihanin aurinko, puut vaaleanvihreät, kevään ja elämän tuoksu, kauniit toiletit, liike, elegantit ratsukot” (Kirje äidille 7.4.1882). Nainen parvekkeella kuuluu sarjaan maalauksia vuodelta 1884, joissa mallina oli Thérèse Lainville. Edelfeltin ateljeen ranskalaisella parvekkeella osoitteessa 147 Avenue de Villiers, Pariisin luoteisosassa, seisoo daami ja katselee yli ihastuttavan keväänvihreän suurkaupungin, pieni hymy huulillaan. Pöydän luo, jolla on kukkia, on hän jättänyt auringonvarjonsa ja sanomalehden. Hänellä on elegantti suurilierinen hattu ja hän on juuri riisumassa hansikkaitaan. Maalauksen ikonografia on kuin suoraan Pariisin-oppaan sisällysluettelosta. Journalisti ja Pariisin-kirjoittajanakin tunnettu Edelfeltin ateljeenaapuri Richard Kaufmann kirjoittaa ”Från Verldens Hufvustad” -teoksessa (1887) pariisilaisilla olevan kolme intohimon kohdetta: teatteri, maalaukset ja kukat. Värin ja tuoksun tarve on ihmisellä vaistonvaraista. Kaufmannin mukaan pariisilaiset palvovat kukkia Seinen kaupungissa, jossa elämän syke on kiivaampi kuin missään muualla maailmassa. Hän näkee kukat esirippuna, joka kätkee elämän realiteetit. Kukat, jotka muualla yhdistetään ylellisyyteen, ovat hänen mielestään vain osa elämän perustarpeita kuten lehdenluku ja bulevardeilla viehättävissä puvuissa flaneeraus. Ateljeeaiheinen maalaussarja 1883-84 oli tarkoitettu amerikkalaisille taidemarkkinoille. Tähän kuuluivat maalaukset Virginie (1883), Taiteilijan ateljee Pariisissa (1883) ja Pianon ääressä (1884). Nämä usein keskikokoiset maalaukset signeerattiin ja varustettiin merkinnällä ”Paris”, takuuksi siitä, että kyseessä oli luksustuote nimenomaan tästä Euroopan pääkaupungista. Edelfelt teki usein luonnoksia, jotka hän esitteli agenteilleen. Toisinaan taidekauppiaat eivät kuitenkaan jakaneet Edelfeltin mielipidettä, jolloin valmis työ jäi signeeraamatta ja myymättä, kuten tässä tapauksessa. Amerikkalaiset halusivat maalauksiltaan hienostunutta viimeistelyä (”fini”). Edelfelt ei katsonut tarpeelliseksi laittaa liikaa aikaa vientiin tarkoitettuihin teoksiin ja näin maalaustekniikkakin on kevyempi ja välitön. Tämä maku näkyi myös vientimarkkinoilla, jotka Edelfeltin mukaan suorastaan huusivat pieniä, iloisia tauluja. (teksti: Edelfelt-tutkija FM Marina Catani)
Lisätiedot Nainen parvekkeella, öljy kankaalle, ei sign., 72x59, maalattu kevättalvella 1884 Pariisissa - kirjallisuus: maalaus on kuvattu ja luetteloitu kirjoissa “Albert Edelfelt” nro 280 (Hintze 1942); “Edelfelt Pariisissa” nro 46, kuva s. 149 (Turun taidemuseo 2001); Albert Edelfeltin elämäkerta, kansikuva (Catani 2004) - näyttelyt: Turun taidemuseo 2001 ”Hiukan pariisilaisilman haistelua, niin kyllä se siitä”, oli lääkäri Max af Schulténin resepti vatsakatarrista kärsineelle Albert Edelfeltille. Edelfelt oli palannut Pariisiin ja oli juopunut sydämensä kaupungista, ”Ah ihminen ei elä vain leivästä!/…/ihanin aurinko, puut vaaleanvihreät, kevään ja elämän tuoksu, kauniit toiletit, liike, elegantit ratsukot” (Kirje äidille 7.4.1882). Nainen parvekkeella kuuluu sarjaan maalauksia vuodelta 1884, joissa mallina oli Thérèse Lainville. Edelfeltin ateljeen ranskalaisella parvekkeella osoitteessa 147 Avenue de Villiers, Pariisin luoteisosassa, seisoo daami ja katselee yli ihastuttavan keväänvihreän suurkaupungin, pieni hymy huulillaan. Pöydän luo, jolla on kukkia, on hän jättänyt auringonvarjonsa ja sanomalehden. Hänellä on elegantti suurilierinen hattu ja hän on juuri riisumassa hansikkaitaan. Maalauksen ikonografia on kuin suoraan Pariisin-oppaan sisällysluettelosta. Journalisti ja Pariisin-kirjoittajanakin tunnettu Edelfeltin ateljeenaapuri Richard Kaufmann kirjoittaa ”Från Verldens Hufvustad” -teoksessa (1887) pariisilaisilla olevan kolme intohimon kohdetta: teatteri, maalaukset ja kukat. Värin ja tuoksun tarve on ihmisellä vaistonvaraista. Kaufmannin mukaan pariisilaiset palvovat kukkia Seinen kaupungissa, jossa elämän syke on kiivaampi kuin missään muualla maailmassa. Hän näkee kukat esirippuna, joka kätkee elämän realiteetit. Kukat, jotka muualla yhdistetään ylellisyyteen, ovat hänen mielestään vain osa elämän perustarpeita kuten lehdenluku ja bulevardeilla viehättävissä puvuissa flaneeraus. Ateljeeaiheinen maalaussarja 1883-84 oli tarkoitettu amerikkalaisille taidemarkkinoille. Tähän kuuluivat maalaukset Virginie (1883), Taiteilijan ateljee Pariisissa (1883) ja Pianon ääressä (1884). Nämä usein keskikokoiset maalaukset signeerattiin ja varustettiin merkinnällä ”Paris”, takuuksi siitä, että kyseessä oli luksustuote nimenomaan tästä Euroopan pääkaupungista. Edelfelt teki usein luonnoksia, jotka hän esitteli agenteilleen. Toisinaan taidekauppiaat eivät kuitenkaan jakaneet Edelfeltin mielipidettä, jolloin valmis työ jäi signeeraamatta ja myymättä, kuten tässä tapauksessa. Amerikkalaiset halusivat maalauksiltaan hienostunutta viimeistelyä (”fini”). Edelfelt ei katsonut tarpeelliseksi laittaa liikaa aikaa vientiin tarkoitettuihin teoksiin ja näin maalaustekniikkakin on kevyempi ja välitön. Tämä maku näkyi myös vientimarkkinoilla, jotka Edelfeltin mukaan suorastaan huusivat pieniä, iloisia tauluja. (teksti: Edelfelt-tutkija FM Marina Catani)