Nykytaide on minun juttuni. Pidän myös muotokuvista ja veistotaiteesta, mutta olen huomannut olevani enemmän kallellaan abstraktiin, tulkinnoiltaan avoimeen taiteeseen. Nykytaide ei aseta minulle rajoja, eikä odotuksia. Mieltymykseni kirjaimiin ja kirjallisuuteen yhdistyy myös kuvataiteeseen. Ei siis ihme, että pidän vaikkapa Picasson 1910-luvun teoksista. Moni kuitenkin pitää edelleen nykytaidetta vielä lapsenkengissä olevana taidemuotona. Mitä tuonkin pitäisi muka esittää? Sehän on ylösalaisin!

 

 Picasso

 

Musiikki on ensimmäinen taidekokemukseni. Olen laulanut jo ennen kuin aloin kunnolla puhua. Myöskin äänimaailma sekoittuu visuaaliseen maailmaani. Kun kuulen musiikkia, näen kuvia ja päinvastoin. Samoin nuotit ja nuottiviivasto vastaavat minusta kirjainyhdistelmiä. Joistakin se tuntuu omituiselta, mutta tällä tavalla minä koen kuvalliset tai äänelliset ärsykkeet; ne ovat hyvin usein yhtä.

 

Eräs lapsuuteni idoleista, norjalainen muusikko, on viimeiset 15 vuotta tehnyt uraa lähinnä kuvataiteilijana. Minulla on ollut onni tutustua hänen taiteeseensa häntä edustavan gallerian kautta. Ensisilmäyksellä Magne Furuholmenin teoksissa kohtaa perinteistä grafiikkaa tai suurehkoja öljytöitä,  joita värittävät modernismistakin tutut kirjainyhdistelmät. Magne F. on kuitenkin  työstänyt teoksensa käytetylle sairaalalakanakankaalle.  Sairaalan entisenä kesätyöntekijänä ensireaktioni oli pöyristynyt. Sitten ajatukseni vaihtuivat ällötykseen, jonka jälkeen mietin, mikä ihmeen pointti tässä koko hommassa oli. Myöhemmin, pureskeltuani asiaa, huomasin kyseenalaistavani omaa maailmankuvaani. Onko niin, että taiteen tulee olla jotain puhdasta, jotta voin hyväksyä sen? Pelottaako minua kohdata jotain sellaista, johon liittyy sairautta ja jopa kuolemaa? Millä tavoin Magne F.:n teokset lähestyvät näitä aiheita, vai lähestyvätkö ollenkaan? Jättävätkö ne tulkinnan täysin minun harteilleni?

 

 Futura

 

Suomalaisessa huutokauppamaailmassa myyntiin tulee harvoin, jos koskaan, erittäin raflaavaa ja ristiriitaisia ajatuksia tai keskustelua herättävää taidetta. Katalogien sivuilta paljastuu odotettavissa olevia teoksia. On Järnefeltiä, on Nelimarkkaa, kenties pieni Edelfelt. Modernin taiteen puolelta arvostettuja mestareita kuten Augustsonia tai Särestöniemeä. Hätkähdyttääkö taiteessa enää mikään – ja paremminkin, saako mikään hätkähdyttää?

 

Minä pelkään, että pian kaikki myytävä esineistö on ennalta arvattavaa ja hitusen tylsää. Hei, tämähän on kuitenkin parhaimmillaan kierrätettyjen ja siis persoonallisuutta jo keränneiden esineiden kauppaa. Persoonallisuus kertyy taiteeseen sen elämänkaaren mukana, mutta alku on tietenkin taiteilijan käsissä. Luomisprosessi työntää markkinoille jotain uutta. Eri omistajien käsissä ja seinillä teokset saavat luonnetta ja syvyyttä, niille kertyy historiaa. Mutta minun mielestäni lähtökohdan tulee olla mielenkiintoinen.

 

Toivoisin voivani hankkia Magne F:n työn itselleni. En kuitenkaan sairaalalakana-sarjasta, vaan uudemmasta, juuri näyttelyssä esitellystä. Hintaluokka on toistaiseksi hieman liian korkea minulle, mutta aion silti tavoitella kiinnostavaa nykytaidetta omaan kotiini. Samalla koetan miettiä työssäni, miten nostaa huutokauppaankin nykytaiteilijoiden töitä. En suinkaan halua viedä galleristeilta heidän toimeentuloaan, mutta olen kiinnostunut lisäämään huutokaupan taideskaalaa. Haluan olla mukana kultaisen keskitien viitoittamisessa, ja uskon, että kysyntää uudemmille teoksille on myös taiteen jälleenmyyntimarkkinoilla.

 

Ostakaamme nykytaidetta ja luokaamme sille tulevaisuus!

 

Magne F