Baletti on aina ollut sydäntäni lähellä. Kokeilin sitä pienenä, mutta olin aivan liian innokas ja kärsimätön ryhtyäkseni todella tanssimaan. Hypyt jäivät mataliksi, eivätkä käsivarteni taipuneet riittävästi. Se ei silti ole estänyt minua seuraamasta toisinaan fanaattisestikin tanssijoiden elämää. Eräs suurimmista, joka on kiehtonut minua, on Anna Matvejevna Pavlova (1881-1931), venäläinen tanssijatar, jota moni pitää edelleen huippujen huippuna. Hän kouluttautui Mariinski-teatterissa ja toimi keisarillisen baletin ensitanssijattarena, prima ballerinana.

 

     

 

Huolimatta siitä, että tanssi ei ilmeisesti ollut hänelle luontaista – Pavlovalla kerrotaan olleen kaarevat jalat ja hyvin kapeat nilkat – hän oli sisukas ja hänellä oli vahvaa näkemystä ja säteilyä. Pavlovan tekniikka ei ollut koskaan täydellistä, mutta hän kykeni luomaan sellaisia illuusioita, joihin ei kukaan muu pystynyt. Erityisen tärkeää illuusion säilyttäminen kerrotaan olleen Pavlovan kärkitossujen suhteen. Hänen pienet jalkansa eivät kuulemma kyenneet kannattamaan ballerinaa ”en pointe”, ts. varpaiden kärjillä. Pavlova lisäsi tossuihinsa erikoiset kärkivahvikkeet, joiden varassa hän saattoi tanssia.

 

Tehtaankadun toukokuun huutokaupassa olevassa Elena Samokish-Sudikovskayan teoksessa näemme kenties nuoren Pavlovan, valmiina kohtaamaan maailman. Hänen kampauksensa ja pukunsa kertoo meille työn olevan 1900-luvun alusta, ja jos teosta vertaa Pavlovasta samoihin aikoihin otettuihin valokuviin on siinä tiettyä yhdennäköisyyttä. Teos on signeerattu 1901, jolloin Pavlova valmistautui Bajadeerin Nikiyan osaan. Tähän häntä valmensi toinen tähtiballerina, tuolloin raskaana ollut Mathilda Ksesinskaja.

 

                                                     

 

Pavlovan kuuluisin rooli oli kuitenkin joutsen, joka perustui alun perin säveltäjä Camille Saint-Saënsin teokseen Eläinten karnevaali, ja siihen kuuluvaan kuolevan joutsenen tanssiin. Koreografi Mihail Fokine suunnitteli tanssin Pavlovaa varten, johon sittemmin perustuu Odette/Odilen nykyversio Tsaikovskin Joutsenlammessa. Teos oli melkeinpä improvisointia, niin yksinkertaisia liikkeitä se Pavlovalle merkitsi. Käsien liukuminen ja värähtely oli äärettömän eteeristä, ja yleisö kykeni samaistamaan ballerinan tuohon ylvääseen lintuun.

 

Pavlova kuoli keuhkopussintulehdukseen kiertueella Haagissa vähän keskiyön jälkeen 23.1.1931. Hänen jatkuvaa keuhkokuumettaan olisi kuulemma pitänyt hoitaa operaatiolla, jonka jälkeen oli mahdollisuus, ettei ballerina olisi koskaan enää kyennyt tanssimaan. Tähän Pavlova ei suostunut. Pavlovan viimeiset sanat olivat: ”Ottakaa joutsenasuni valmiiksi…”

 

Vanhan balettitradition mukaisesti Pavlovan seuraavan illan näytöstä ei peruttu, vaan yksinäinen valonsäde seurasi näyttämöllä hänen paikkaansa – sitä kohtaa, jossa prima ballerinan olisi kuulunut olla. Prima ballerina assolutaa hänestä ei koskaan ehtinyt tulla; tuota kaikkein korkeinta tanssijan arvonimeä hänelle ei suotu.

 

(Johanna Lindfors)