Maailman kauniit ja rikkaat ovat aina ympäröineet itsensä kauniilla ja kalliilla esineillä. Varsinaisia kokoelmia eivät kaikki ole osanneet muodostaa – eivätkä ole kenties edes miettineet minkäänlaista kokoelmapolitiikkaa. Englannin kuningatar Elisabet II:n taidekokoelma on yksi harvoista yhtenäisenä säilyneistä kuninkaallisista kokoelmista. Se on yli 500 vuotta periytynyt monarkilta monarkille. Kokoelman omistaa yhä edelleen virallisesti kuningatar, mutta se on säätiöity ”hänen seuraajalleen ja kansakunnalle”. Royal Collection Trustin johdossa istuu Walesin prinssi Charles.

 

 

 

Miltä tuntuu tuijotella vanhoja mestareita kaikkien kotiensa seiniltä? Millainen on persoona, joka on itse istunut mallina lukemattomia kertoja? Minua kiinnostavat kovasti kuningatarta henkilökohtaisesti esittävät kuvat. Miten hän kykenee säilyttämään koskemattomuutensa, mutta tulemaan samanaikaisesti hyvinkin lähelle? Englannin kuningatar on todennäköisesti maailman kuvatuin nainen. Tuttu hahmo, ja kuitenkin täysin tuntematon ja saavuttamaton meille kaikille.

 

National Portrait Gallerystä löytyy kaikkiaan 743 kuvaa kuningattaresta. Kuningatar on maalattu vakavana, hymyilevänä, pienenä tyttösenä ja iäkkäänä monarkkina. Hänestä on kokeilevia ja abstrakteja kuvia, perinteisempiä öljymaalauksia ja jopa ristipistotöitä ja helmikirjailuja. Maailman tunnetuimmat valokuvaajat, kuten Cecil Beaton ja Annie Leibovitz, ovat ikuistaneet hänet kamerallaan. Eräs kuuluisimmista kuvista, Piero Annigonin 1950-luvulla maalama työ ei, yllättävää kyllä, kuulu kuninkaalliseen kokoelmaan eikä National Portrait Galleryyn. Kuvan maalautti eräs Lontoon käsityöläiskilta, The Worshipful Company of Fishmongers, eli kalanmyyjien kilta , ja sitä säilytetään kiltatalossa. Kuvaa on kehuttu sen todenmukaisuudesta ja sielukkuudesta.

 

 

 

Persoonallisemman ja majesteetillisemman Elisabetin esittää Annie Leibovitz. Kuningattaren katse on vakaa ja ilme ystävällisen kiinnostunut. Hän näyttää siltä, kuin haluaisi sanoa välittävänsä jokaikisestä alamaisestaan. Tausta muistuttaa englantilaisten maalareiden John Constablen ja George Lambertin rakastetuimpia töitä. Kuningatar kuuluu siihen maisemaan erottamattomasti: hänen olemuksensa on tyyni ja järkkymätön.

 

 

Suurimman keskustelun taidemaailmassa sai aikaan Chris Levinen kuva vuodelta 2004. Hologrammikuva liittyy Jerseyn saaren 800-vuotisjuhlallisuuksiin.  Taiteilija ihmetteli sitä, miten majesteetti itse oli erityisen mielissään hologrammi-ideasta. Kuvat napattiin kuulemma kuningattaren hengityksen tahdissa. Kyseinen kuva erottui joukosta välittömästi. Levinen mielestä siinä oli uskomaton läsnäolo ja aura. Silmänsä sulkenut kuningatar antaa katsojalle aavistuksen omasta sisäisestä valtakunnastaan.

 

 

 

Ja jos kokoelmista puhutaan, on tietysti aika hienoa omistaa ikioma jalokivikokoelma. Elisabetin jalokivet vetävät arvossaan vertoja mille tahansa maailmanpankille. Levinen kuvassa kuningatar kantaa Timanttidiadeemia, eli Yrjö IV:n valtakunnan diadeemia vuodelta 1820. Kruunussa on 1333 timanttia ja 169 helmeä. Diadeemia käytti kuningatar Viktoria kruunajaisissaan, samoin kuin Elisabet omissaan. Jalokivikokoelman omistaa kirjaimellisesti kuningatar, paitsi tämän diadeemin, jonka Viktoria luovutti valtiolle – ja teki siitä näin osan kruununjalokiviä. Diadeemi nähdään Elisabetin päässä postimerkeissä ja parlamentin avajaisissa, sekä muissa erityisen tärkeissä juhlallisuuksissa, viimeksi hänen 60-vuotishallitsijajuhlissaan 2012. Vaikka haluaisinkin olla kuningatar yhden päivän, ja kantaa tätä mahtavaa luomusta kutreillani, minua vaivaa yksi kysymys: kuinka painava se mahtaa olla? Kun kuningatar viimein saa laskea sen päästään, onko hänellä jo niin kova päänsärky, että se vaatii kunnon tukevaa Gin Tonicia?

 

Kuninkaallisista kokoelmista saatte kuulla lisää ensi kevään Hagelstam 2nd Schoolissa. Ilmoittautuminen luentosarjalle marraskuussa 2013. Tervetuloa mukaan!