Tuotteet 1-10 / 37

Sivu:
  1. 1
  2. 2
  3. 3
  4. 4
Laskeva

Hollywoodin jättiläinen, Paul Newman (1925-2008) tunnettiin paitsi näyttelijänä, ohjaajana ja suurena filantrooppina, myöskin kilpa-ajajana. Valovoimaisen sinisilmän näyttelijänura kesti yli 50 vuotta, jonka aikana hän esiintyi melkein 70 elokuvassa. Newmanin keskeisimpinä piirteinä on pidetty hänen välittömyyttään ja ystävällisyyttään. Elokuvateollisuuden ja katsojien toiveiden muuttuessa Newman kykeni uudistumaan itse, samalla kun auttoi uusia tulokkaita. Eipä ihme, että Newmania on pidetty yhtenä Tinseltownin mukavimpana miehenä.

 

 

(Phillips) 

(Phillips)

Melkein kymmenen vuotta Newmanin kuoleman jälkeen näyttelijän legendaarinen rannekello, ns. Paul Newman Daytona, tulee nyt myyntiin New Yorkin Phillipsillä. Kellon tarina on mielenkiintoinen. Rolexin ”Paul Newman” Daytonaa on myyty keräilykappaleena aina 1980-luvulta lähtien, jolloin italialaiset innostuivat siitä. Huutokaupoissa kellot ovat saavuttaneet ennätyshintoja. Mutta kaikki ne eroavat Phillipsin kellosta siinä, että nyt kyseessä todellakin on Newmanin ikioma versio.

 

Newman alkoi ajaa Sports Car Club of American sarjaa 1960-luvulla. Hän kertoi avoimesti, miten ei koskaan ollut nähnyt itseään tyylikkäänä persoonana. Ainoa hetki, jolloin hän koki olevansa sulava, oli kun hän tanssi vaimonsa Joanne Woodwardin kanssa. Kunnes hän löysi kilpa-ajamisen riemun. ”Kilpa-auton ratin takana tunnen olevani kykenevä ja hallitsen tilannetta”, Newman sanoi.

 

Miehensä kilpauran alussa 1960-luvulla Woodward lahjoitti tälle kellon, jonka taakse oli kaiverrettu teksti ”DRIVE CAREFULLY ME”. Woodward oli ostanut kellon Tiffanylta, ja Rolex Cosmograph oli oivallinen apu kierrosaikojen laskuun. Malli on vuodelta 1963, mallinumero 6239, ja sitä valmistettiin rajoitetun ajan ja vain alle 3000 kappaletta. Kellotaulu on valkoinen, siinä on mustat numerot, punaiset sekuntinumerot ja punaisella kirjoitettu teksti ”Daytona”.

 

 

 

 

 

Samanlaista mallia, nro 6239, ruostumattomalla teräskuorella ja mustalla kellotaululla näkee myynnissä jonkin verran. Mallia kutsutaan ”Paul Newman” Daytonaksi, mutta myyntihinnat 6239 ja 6239 välillä eroavat. Ja se johtuu nimenomaan kellotaulusta. Sillä toisissa versioissa sekunnit on merkitty itse mustaan kellotauluun, kun taas toisissa kellotaulun ympärille valkoisella. Ja sitten ovat tietenkin 6241:et, joissa sekunnit on merkitty punaisella. Ja yleensä markkinoilla näkee valkoisella kellotaululla nimenomaan 6241:stä. Mutta miten se sitten olisi 6239? Kuulostaa harhaanjohtavalta, ja sitä se onkin, paitsi tietenkin kellojen keräilijöille ja harrastajille.

 

Koska ”Paul Newman” Daytonan kopioita liikkuu markkinoilla valtavat määrät (jotkut keräilijät uskovat, että kopioiden määrä ylittää moninkertaisesti aidot), myös huutokaupoissa myytyjen versioiden hintataso on noussut 20 vuodessa. Jos 1990-luvulla kellosta saatettiin maksaa n. 10 000 dollaria, liikkuvat pyyntihinnat nyt 90 000 dollarin tienoilla.

 

Miten kello päätyi huutokauppaan, onkin erikoinen tarina – ja itse olen törmännyt jo pariinkin erilaiseen versioon. Myyjä on herra James Cox, joka 1970-luvulla seurusteli jonkin aikaa Newmanin tyttären Nellin kanssa. Yhden tarinan mukaan Newman oli eräänä päivänä kysynyt Coxilta, paljonko kello oli. Kun Coxilta ei kelloa löytynyt, eikä hän kyennyt vastaamaan, Newman haki omansa, ojensi sen Coxille ja kertoi hymyillen, että jos tämä pitäisi siitä hyvää huolta, se pitäisi ajan ”aika hyvin”.

 

Toinen tarina puolestaan väittää, että Cox oli ollut Newmanin apuna rakentamassa perheen Connecticutin kodin pihalle huvimajaa, ja kiitokseksi tästä Newman olisi antanut kellonsa pojalle.

 

Oli miten oli, huippukellojen huutokauppaamiseen erikoistunut Phillips järjestää lokakuussa 2017 ensimmäisen kellohuutokauppansa New Yorkin toimipisteessä. Myyntivoitto menee Nell Newmanin säätiölle, jonka näyttelijän tytär perusti isänsä kuoleman jälkeen 2008. Omien sanojensa mukaan säätiö keskittyy tukemaan pieniä, visionäärisiä organisaatioita, ja mm. helpottamaan ihmisten kärsimystä, suojelemaan ekosysteemiä, auttamaan nuorisotyötä ja vahvistamaan bioympäristöä.

 

Intohimoisia kellojen keräilijöitä maailmasta kyllä löytyy. Toivon todella, että se, joka kellon itselleen lopulta saa, käyttää sitä, eikä hautaa minnekään tallelokeron uumeniin. Sillä esine, jolla on jo legendaarinen maine, ansaitsee lisää hyviä tarinoita. 

 

(Johanna Lindfors)

Keväällä 1908 Akseli ja Mary Gallen-Kallela viettivät aikaa Unkarissa. Taiteilija Gallen-Kallela piti Budapestiä maailman kauneimpana kaupunkina, ja unkarilaiset ottivat heidät avosylin vastaan. Perhe oli vuokrannut ateljeehuoneiston Budan puolelta, ja kaupungissa järjestettiinkin samana keväänä suuri Gallen-Kallelan näyttely, jossa oli esillä yli 500 teosta. Taiteilijan tytär muisteli, että maalaria juhlittiin paljon ja illallisilla huudettiin usein ”Eläköön Gallén”!

 

 

(Kuva: Gallen-Kallelan museo)

 

Ei ihme, että Akseli oli kaupungissa jo legenda, kiivettyään yhtenä kuutamoyönä Széchenyin ketjusillan yhden leijonan päälle, saadakseen maalata kauniisti valossa kylpevää linnavuorta. Santarmit olivat pidättää hullun suomalaisen, kunnes tämä ojensi heille taskustaan lapun, jossa kerrottiin taiteilijan saavan harjoittaa taidettaan missä ja milloin vain Unkarin pääkaupungin julkisilla paikoilla. Lapun oli allekirjoittanut itse poliisipäällikkö.

 

 

25. huhtikuuta Akseli kirjoitti Budapestistä. Kenelle – sitä tarina ei kerro. Mutta kirje ja pari luonnosmaista kuvaa on säilynyt. Kirjeen etukannessa seisoo Mary ihastuttava sininen keväthattu päässään; hattuun kiinnitetty sifonki liehuu valloittavasti tuulessa. Kuva on luonnosteltu Budapestin Margitinsaaren kylpylässä, joka oli tuolloin erittäin muodikas kokoontumispaikka.

 

 

 

”Rakas ystävä”, kirjoittaa Akseli. ”Sain tänään ministerin miespalvelijalta sähkösanoman professori Aspelin-Haapkylältä, joka saapuu huomenillalla sunnuntaina 7.10 Hotelli Hungariaan entisen senaattori Neoviuksen kanssa. Kohlmanin muotokuva ei ollut oikein hyvä. Olimme tänään Margitinsaarella, jossa tein pienen kuvan. [...]”

 

 

 

Luonnoksen perusteella Gallen hahmotteli vielä ainakin pari suurempaa öljytyötä, joissa kuvaa Marya paitsi takaapäin, myös 2/3-profiilissa. Valmiissa teoksessa Mary hymyilee pehmeästi, onnellisena ja rentoutuneena. Kuvat esittävät huolettoman kevään, iloisen ja tyynen vaimon ja pilkahduksen menneestä tyylistä; maailmasta, jossa käyskenneltiin kylpylöissä, availtiin päivänvarjoja ja nautittiin terveysvesiä. Katsoja pääsee osalliseksi tunnelmasta, joka on ollut ohikiitävä hetki ennen maailman mullistumista Euroopassa.

 

Luonnokset ovat myynnissä Hagelstam & Co:n kevään Classic-huutokaupassa 18.5.

Katso esine...



(Johanna Lindfors)

Women Artists

2017-02-03

 

 

Naistaiteilijuus oli vuosikymmeniä ylenkatsottu ammatti, lähes tabu. Miksi nainen halusi ryhtyä maalaamaan, saati veistämään? Miehinen ala sai yleisesti haastajia lahjakkaista naisista jo 1800-luvun lopulla, jolloin pohjoismaiset sisaret valloittivat myös keskieurooppalaisia taidekouluja. Yhteisöllisyys ja yhteishenki olivat tärkeitä voimavaroja, kun yleinen mielipide saattoi olla taiteilijattaria vastaan.

 

 

(Suor Plautilla Nelli, Pained Madonna, photo Wikimedia Commons)


Uffizin gallerian vuonna 2015 nimitetty johtaja Eike Schmidt on ottanut vakaaksi aikomuksekseen tasapainottaa miehistä ylivoimaa tunnetussa firenzeläisessä instituutiossa. Radikaali feministiryhmä Guerilla Girls, anonyymi taiteilijaryhmittymä, joka jo vuodesta 1985 on kampanjoinut tasa-arvoisemman museo- ja näyttelypolitiikan puolesta, on vaikuttanut tähän muuttuneeseen linjaan. Schmidtin mukaan jo on aikakin, että Uffizi esittelee laajaa naistaiteilijoiden kokoelmaansa sekä pysyvässä näyttelyssään, että uudistuvissa näyttelyissä.

 

Hagelstam & Co järjesti ensimmäisenä Suomessa naistaiteiljoiden töihin keskittyneen huutokaupan 20.10. Esillä oli suomalaisen taidehistorian kaanonin naisia kultakaudelta nykypäivään. Materiaalit ja tekniikat vaihtelivat öljymaalauksesta valokuvaan; aiheet olivat syvästi henkilökohtaisia, mystisiä tai valloittavan avoimia ja tulkinnalle vapaita.

 

 

(Anita Snellman, vasarahinta 800 euroa)

 

Projekti oli erityisen mielenkiintoinen. Taiteilijat tulivat teoksia luetteloidessa vielä tutummiksi, ja uraauurtavat saavutukset, sekä naistaiteilijan asema yhteiskunnassa tänään tuntui vaikuttavalta. Vuosisata ensimmäisten taiteilijasisarten Pariisin-nousun jälkeen on ollut hieno nähdä, miten taiteilijuus on muuttunut elinkeinoksi, jossa sukupuoli ei enää määrittele arvostuksen saamista. Radikaalisuudesta on tullut yleisesti hyväksyttyä, eikä ristiriitaa naiseuden ja taiteilijuuden välillä enää ole. Se, oletko hyvä, definioi nyt taiteen tekemistä.

 

Omat merkittävimmät taidekokemukseni ovat olleet naisten aikaansaamia. Opiskeluaikanani englantilaisessa yliopistossa tutustuin amerikkalaisen Mary Cassattin (1844-1926) teoksiin. Vaikutuin siitä, miten hänen teoksissaan ranskalainen impressionismi on jotenkin vahvempi ja värikylläisempi, tuoreempi, kuin monissa aikalais-miesmaalareiden töissä. Cassattin feministisyys ei vaikuttanut teosten kysyntään, ja hän toimi avoimesti suffragetti-liikkeessäkin.

 

Nykytaiteen puolella sekä Tracey Emin että Marina Abramović ovat hätkähdyttäneet minua. Molempien omaelämäkerrallisuus sekä vaikuttaa että satuttaa katsojaa, molemmat uskaltavat kohdata ja esittää asioita, jotka vaativat syvempää tarkastelua ja molemmat ovat myös valmiita uudistumaan. 

 

(Marina Abramović, The Artist is present, photo Eco-Chick.com)


 https://www.youtube.com/watch?v=OS0Tg0IjCp4

 

Suunnitelmissamme on järjestää tulevaisuudessa uusia naistaiteilijoihin keskittyviä myyntejä. Haluamme osaltamme vahvistaa myönteistä kuvaa, jota kansainvälisestikin tarvitaan. 

 

I stand for women.

 

(Johanna Lindfors)

 

Naapurimaahamme Ruotsiin saatiin juuri uusi pieni prinssi! Kruununprinsessa Victorian perhe kasvoi 2.3. illalla pojalla, josta tuore isä, prinssi Daniel, oli lehdistötilaisuudessa selvästi kovin liikuttunut.

 

                 

          (Kuvat: Kate Gabor, Kungahuset.se)

 

Kuninkaallista syntymää Bernadottet osaavat juhlistaa arvokkain menoin. Jo syntymää seuraavaksi päiväksi kuningas Kaarle XVI Kustaa on kutsunut kokoon konseljin, eli neuvoston, joka koostuu hallituksen jäsenistä ja jonka päänä toimii kuningas itse. Konseljin kokouksissa käsitellään maan asioita, pääministeri ja muut ministerit informoivat siinä kuningasta ja maan kruununprinsessaa ajankohtaisista tapahtumista.  Konseljissa kuningas ilmoittaa pienen prinssin nimen, arvonimen ja tietenkin maakunnan, josta tulee tämän oma herttuakunta.

 

Nimenilmoittamisen jälkeen alamme tietenkin odottaa uusimman Bernadotten ristiäisiä. Tapahtuma järjestetään todennäköisesti neljän kuukauden päästä syntymästä, eli voimme odottaa kevätjuhlia. Kruununprinsessa Victoria on suosinut juhlissaan Tukholman linnaa, joten veikkaisin, että ristiäisetkin järjestetään linnankirkossa. Hänen sisarensa prinsessa Madeleinehan puolestaan rakastaa Drottningholmia, jossa kasvoi, ja on valinnut lastensa ristiäisten tapahtumapaikaksi Drottningholmin linnankirkon.

 

              

              (Kuva: Maja Suslin/TT)

 

Pieni prinssi puetaan kuninkaan isän, nuorena kuolleen prinssi Gustav Adolfin vuodelta 1906 olevaan ristiäismekkoon. Prinssin päätä saattaa peittää kuninkaan vanhimman sisaren, prinsessa Margarethan ristiäisiin vuonna 1935 valmistettu myssy. Mekko on puuvillabatistia ja sitä koristavat valenciennenpitsit. Puvun vuoriin on kirjailtu kaikkien siinä kastettujen lasten nimet.

 

Kastemalja on hopeaa, ja sen on teettänyt Kaarle XI, joka tilasi maljan 1600-luvun lopussa rakennetun uuden kuninkaanlinnan kirkkoon.  Sitä käytettiin ensimmäisen kerran tulevan Kustaa III:n ristiäisissä. Kastemaljan viereen asetetaan joko prinssi Oscarin pieni ruhtinaskruunu tai prinsessa Hedvig Elisabeth Charlottan kruunu, jonka hieman kulunut sininen sametti on koristeltu kolme kruunua-kuvioin. Samoin Serafiimi-ritarikunnan vaakuna seisoo kukkaseppeleen muodossa siinä lähellä.

 

Kastevesi muuten noudetaan Öölannissa olevasta lähteestä, jonka vedellä kaikki nykyisen kuningasperheen lapset on kastettu – kuningas itse on kastettu vielä Jordan-virran vedellä, kuten monessa kuninkaallisessa suvussa on ollut tapana, esimerkiksi Englannin kuningasperheessä.

 

Kastejuhlan jälkeen järjestetään juhlallinen lounas linnassa. Pieni prinssi asetetaan vieraiden saapumisen ajaksi jompaankumpaan Bernadotte-suvun juhlakehdoista. Itse uskoisin, että esille nostetaan Kaarle XV:n ns. arkikehto, joka oli jo 1830-luvulla, prinsessa Eugenién ristiäisten yhteydessä siirtynyt perheen juhlakehdoksi. Se on hoviarkkitehti Per Axel Nyströmin suunnittelema, ja siinä ovat torkkuneet myös prinsessa Madeleine ja hänen lapsensa. Toinen vaihtoehto on Kaarle XI:n kullattu kehto, joka oli Kaarlen ristiäislahja hänen äidinpuoleisilta isovanhemmiltaan, Holstein-Gottorpin herttuaparilta. Kehtoa käytetään perinteisesti kruununperijän ristiäisissä, ja viimeksi siis prinsessa Estellen juhlissa. Sitä aikaisemmin myös prinssi Carl Philip uinui kehdossa, mutta hän olikin syntyessään Ruotsin kruununprinssi.

 

                                          

                                          (Kuva: Jessica Gow/TT)

 

Ehkä kiinnostavin kysymys on kuitenkin,  kenet pyydetään kummeiksi? Veikkaan prinsessa Madeleinea, Caroline Dinkespieliä, jonka kanssa Victoria asui aikoinaan Yhdysvalloissa, Victorian serkku Oscar Magnussonia, Norjan kruununprinsessa Mette-Maritia, Englannin prinssi Edwardia ja Danielin serkku Andreas Westlingiä. Veikkauskertoimeni eivät ehkä kuitenkaan ole kovin korkealla kansainvälisessä vedonlyönnissä…

 

 

(Johanna Lindfors) 

The interesting international auction season has begun!

 

Last week I enjoyed a few days in London, where I visited two quite different venues at two of the world’s biggest auction houses. It seems that special auctions are again something to look forward to.

 

On Thursday 18th of February I had the pleasure to participate in the exclusive, invitation-only auction at Christie’s, as they sold memorabilia from the 24th James Bond-film, Spectre. All the proceeds benefited e.g. the Médecins sans Frontières and the United Nations Mine Action Service in South Sudan, Syria and Yemen.

 

                              
                          (Pictures: Christie's)

 

The auction was a remarkable medley of show, high society and big money. The items were sold within an hour, yet the seasoned auctioneer, charming Hugh Edmeades made sure all the lots were presented accordingly, and the bidders got as much attention as possible. And it certainly did help that the British comic David Walliams cracked a few jokes about the un-smiling Daniel Craig.

 

Being in the audience was extremely fun. The items were not all necessarily fine, yet the sums collected were quite extraordinary. I was lucky to sit next to David Linley, Christie’s chairman, the son of HRH princess Margaret, and a well-known designer himself. By the shake of his head I could assume even he was surprised for the prices paid.

 

Or what would you say, for example of the James Bond’s Day of the Dead costume, as worn in the opening scene of the film, sold for £ 98.500 or Ralph Fiennes’ M’s wristwatch by Longines, sold for £ 20.000? Just pocket money, isn’t it?

 

                 

 

However, the highlight of the whole auction was definitely the Aston Martin. I had seen it previously in the auction preview – where you could take a selfie while sitting in it – and can indeed state it is an unbelievably beautiful car. As I wasn't allowed to test drive it, I cannot unfortunately tell more about its abilities. Mr Edmeades did take all the time in the world to give interested bidders room to consider. There were at least three bidders around the world on the phone, highly anonymously, and couple of them in the auction room as well. The price climbed steadily, and the beaming auctioneer clicked the gavel at £ 2.1 million, which means that the buyer’s premium and all other expenses counted in, the price hit £ 2. 434 500.  

 

The auctioneering business continued the next day as I took a sneak peak of Sotheby’s preview on their auction of Design Masterpieces: highlights from the Polo collection. It is always lovely to meet colleagues from international auction houses, as they usually have a new prospective on things. The discussions can be lengthy and fun, comparing the experiences in the trade. I received again a heavy bag of catalogues, few ideas on constructing the previews and lots of thoughts on the business' future. We all are trying to broaden our perspectives, and consider new items to be sold.

 

                         

                     (Getting up the Gustave Serrurier-Bovy's chandelier is not an easy task.) 

 

Building up the preview in London is quite similar to what we do. There will be painting the walls, lots of wondering how to hang up the chandeliers, picking up bits and pieces together. All is done in a hurry, yet in a nice and productive way; a creative process like no other. Everyone is allowed to present an opinion, and putting up the finishing touches gives a final rush - something has again been constructed, the collections are presented and later on parted. These items will find new homes and make new histories. 

 

The season will continue 2nd of March at Sotheby's, when the personal objects of Deborah Cavendish, Duchess of Devonshire, come under hammer. The Duchess, née Deborah Mitford, was last of the famous Mitford sisters. The contents of her final home will be auctioneered to what I expect an interested crowd. Duchess graced the English society, alongside her elder sisters, with her beauty and brains. She was an ardent speaker for the agricultural life and wished to stay away from the literary and political circles her sisters were keen to be part of. Her personal belongings now on sale consist of e.g. walking sticks, upholstered furniture, silver items, porcelain and paintings. 

 

Oh, and did I mention her collection of Elvis Presley memorabilia? Well, there you are. Not an ordinary peerage here.

                            

                                  (Picture: Sotheby's)

 

Lastly, I merely wonder who will drive the Aston Martin from now on...? Some lucky fellow he or she must be.

 

 

(Johanna Lindfors) 

Let's enjoy the rich browns, sweet gold and delicious red of the autumn season!

 

                                      

                                      Lyyli Molander, vase, hammer price 340 €

 

                                          

                                           Picture: Elizabeth Taylor, Cleopatra (1963),  The Hollywood museum

 

 

 

 

                                           

 

                                                           Birger Kaipiainen, decorative dish, hammer price 2650 € 

 

                                                            

                                                            Picture: Pinterest

 

 

 

 

                                            

                                            Alvar Aalto, hammer price 1600 €

 

                                             

                                             Picture: AD, Ralph Lauren, New York office

 

 

 

 

 

                                                                

                                                                Björn Weckström, Galactic peaks, hammer price 3600 €

 

                            

                        Picture: Hungarian state opera

 

 

 

 

                                 

                                 Esko Tirronen, Working Day, hammer price 3800 €

 

                                                   

                                                   Picture: Fashionising, Zac Posen

                                              

 

 

 

Tarina diadeemista

2015-05-19

Olipa kerran prinsessa, joka syntyi eräänä toukokuisena päivänä pienen saarivaltion kuninkaalliseen perheeseen. Hänestä oli kasvava kaunis, viisas ja hyväsydäminen tyttö, jolla oli maailman jännittävin isoisoäiti. Nimittäin tällä isoisoäidillä, kuningattarella, oli paitsi lukuinen joukko sieviä corgeja ja uljaita hevosia, myös avain valtakunnan aarrekammioon, jossa säilytettiin mittaamattoman arvokkaita jalokiviä…

 

                            

 

Euroopan aatelinen historia on täynnä yllättäviä tapahtumia, ja osa niistä liittyy ympäri maanosaa seikkaileviin koruihin. Erityisen kiinnostavia ovat tietenkin kruunut, diadeemit ja tiarat – pään päällä kannettavat vallan attribuutit. Diadeemi-sana tulee kreikan termistä diadéo, eli ”kierrän ympäri”. Jalokivin koristeltuja pantoja edelsivät hallitsijoiden pään ympäri kiedotut silkkinauhat. Jo kreikkalainen jumalatar Hera kantoi kultaista kruunuaan, jota kutsuttiin diadeemiksi. Myöhemmin diadeemit olivat suosittuja koristeita esimerkiksi anglo-saksisessa Englannissa ja 1800-luvun alun Ranskassa ja Venäjällä.

 

Tunnetuimpiin diadeemeihin (tai tiaroihin) liittyy tietenkin mielenkiintoinen tarina. Ne koristavat menneisyydessä kuuluisia kaunottaria, katoavat sitten hetkeksi aikojen saatossa ja löytyvät jälleen jostain ihastuttamaan uusia sukupolvia. Kuten monien merkittävien esineiden historia, saattaa myös diadeemien tarina olla surullinen tai jopa verinen. Hallitsijahuoneiden kaatuessa sortuvat myös jalokivet.

 

Eräänä maailman kauneimmista tiaroista pidetään ns. Cambridgen rakkaussolmu-tiaraa (The Cambridge Lover’s Knot Tiara), joka valmistettiin vuonna 1914 kuningatar Marylle tämän jo omistamista helmistä. Tiaran esikuvana oli kuningattaren isoäidin, Hessen-Kasselin prinsessa Augustan (myöhemmin Cambridgen herttuatar) oma tiara. Mary jätti tiaransa puolestaan kuningatar Elisabetille, joka luovutti sen 1980-luvun alussa vastavihitylle Walesin prinsessa Dianalle. Rakastetun Dianan kuoltua tiara palautui takaisin kuningattarelle, eikä sitä ole nähty sen koommin julkisuudessa – ainoastaan kuvankäsittelyllä luotuina versioina Cornwallin herttuatar Camillan päässä.

 

                             

 

Granthamin jaarlin vanhin tytär Lady Mary  meni vihdoin pitkän jahkailun jälkeen naimisiin komean Matthew Crawleyn kanssa. Lady Mary kantoi vihkiäisissään viehättävää Yrjöjen aikaista (1714-1830) timanttitiaraa, joka on muotoiltu lehvistä ja pienistä kukista. Bentley & Skinnerin jalokiviliike arvioi tiaran valmistetun n. 1800, ja sen arvo liikkuu noin 125 000 punnassa.

 

             

 

Ihastuttava opaali-helmi-diadeemi on perimätiedon mukaan kuulunut Lady Clementine Spencer-Churchillille. Clemmien elämä ei ollut helppoa; lapsuus oli yläluokkaisen mutta hieman huikentelevan äidin perässä vaeltamista ja myöhemmin, mentyään naimisiin lupaavan nuoren herrasmiehen, Winston Churchillin kanssa, perheen oli vaikea saada toimeentuloa. Elättääkseen kasvavaa perhettään tarmokas Clemmie myi henkilökohtaista omaisuuttaan ja joutui luopumaan myös tästä diadeemista. Kauniin koristeen on suunnitellut jalokiviliike Stewart Dawson & Company, ja se on alun perin hankittu yrityksen Lontoon Regent Streetillä sijainneesta myymälästä. Erinäisten vaiheiden jälkeen se on kulkeutunut Suomeen ja on nyt myynnissä Hagelstamin kevään Classic –huutokaupassa, lähtöhinnalla 800 euroa.

 

  

 

Ja kuinka satu päättyy? Se nähdään ensi viikolla, kun huutokauppa järjestetään 28.5. Yksi asia on kuitenkin varmaa: olit syntynyt prinsessaksi tai et, sinulla on oikeus elää oman elämäsi kuningattarena. Nauti, koristaudu ja iloitse!

Ja he kaikki elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.

Sen pituinen se.

 

(Johanna Lindfors)

 

 

Puukkojunkkarit

2015-04-15

Suomalaisen muotoilun kuningas Tapio Wirkkala (1915-1985) suunnitteli Hackman Oy:lle 1961 puukon, josta tuli pian suosittu käyttöesine. Sitä valmistettiin vuoteen 1979 asti kahta erikokoista mallia. Nailonkahva on kulmikas ja terä on ruostumatonta terästä. Puukon kahvan muoto jatkaa sulavasti terän laskua eli eräänlaista taitetta.

 

                                 

 

Wirkkala oli itse taitava käsityöläinen ja veisti paljon muottejaankin omin käsin. ”Tämä vie minut kuin toiseen maailmaan. Se on maailma, jossa näkökyvyn pettäessäkin silmät sormenpäissä tuntevat liikkeen ja geometristen muotojen jatkuvan muutoksen.” Wirkkala oli kiinnostunut työkaluista, ja hän nimesi puukkonsa mieluisimmaksi suunnittelemakseen esineeksi.

 

Suomessa puukko liitetään erottamattomasti paitsi käsityöläisyyteen myös hurjaan kansanluonteeseen.  Eteläpohjalainen historia on täynnä ylväitä ja itsellisiä miehiä ja naisia, jotka olivat työteliäitä ja vakaita, mutta samalla omalaatuisia ja kesyttömiä. 1800-luvun hurjaa yhteiskunnallista rettelöintiä on eri tutkimuksissa selitetty taloudellisella toimeentulolla, valtakoneiston painostusta vastaan tarkoitetulla protestilla, yleisellä kurittomuudella ja jopa romanttisella oman käden oikeuden ihannoinnillakin. Puukkojunkkareita saatettiin pitää aikakautensa lainsuojattomina ja mitä tiukemmaksi kävi kuri, sitä suuremmaksi nousi ylpeän pohjalaisen vastustus.

 

                                 

 

Mitä puukko sitten merkitsi 1800-luvun pohjalaiselle? Se oli junkkarin ase, tarvekalu, joka oli aina mukana taskussa. Päivisin sitä tarvittiin työnteossa vuolupuukkona, illalla se oli hyvä olla matkassa kättä pitempänä apuvälineenä. Pohjalainen puukko oli yleensä ns. kaksineuvoinen, joka tarkoittaa kahden puukon tuppia; isompi on yleispuukko, pienempi ns. junkki.  Antti Isotalo ja Antti Rannanjärvi olivat tunnetuimpia junkkareita, jotka myös istuivat häjyilystään tuomittuina. Isoon-Antin ja Rannanjärven joukot rellestivät pitkin Etelä-Pohjanmaata ja herättivät pelkoa aikansa, kunnes Kauhavan nimismies Hägglund otti oikeuden käsiinsä. Pakkotyössä käyneet häjyt palasivat aikanaan takaisin koteihinsa; Rannanjärvi koki väkivaltaisen lopun, mutta Isoo-Antti, kuvernööri Wreden tituleeraama ”Härmän kuningas”, eli rauhassa lopun elämäänsä.

 

                                                   

 

Tehtaankadun maaliskuun huutokaupassa myynnissä ollut Wirkkalan puukko on omalla tavallaan osa suomalaisen työn ja itsenäisyyden historiaa. Luonnon materiaalit ovat lähellämme, ja niiden orgaaninen työstäminen on meille ominaista. Vuolupuukko kädessä voi luonnossa samoileva olla oman elämänsä kuningas, luomisvoima kulkee käsien kautta esineeseen, oli se sitten pajupilli tai pieni juomalippi. Eikä Pohjanmaan ylväs kansa enää nouse häjyilemään…

 

Puukon myyntihinta maaliskuun huutokaupassa oli 200 euroa.

 

(Johanna Lindfors) 

Blue Easter

2015-04-02

Spring is here! Easter has arrived, and I'll share with you some beautiful inspiration of blueness around us. In art, haute couture, design...

Christian Dior has inspired women to embrace their femininity and glow through thick and thin. Art can work as a similar inspiration, you only need to open your eyes to the possibilities and enjoy it. 

Have a great weekend!

                                             

                                                      Chingiz Abassov, hammer price 140 euros

 

                                        

                                                Dior

 

                                                 

                                                       Einari Wehmas, hammer price 360 euros

 

                                                  

                                                       Dior Haute Couture

 

                                                            

                                                                Oiva Toikka, hammer price 250 euros

 

                                                         

                                                            Dior

 

 

(Johanna Lindfors)

Tuotteet 1-10 / 37

Sivu:
  1. 1
  2. 2
  3. 3
  4. 4
Laskeva

Magento Blog extension by aheadWorks