Tuotteet 1-10 / 35

Sivu:
  1. 1
  2. 2
  3. 3
  4. 4
Laskeva

Women Artists

2017-02-03

 

 

Naistaiteilijuus oli vuosikymmeniä ylenkatsottu ammatti, lähes tabu. Miksi nainen halusi ryhtyä maalaamaan, saati veistämään? Miehinen ala sai yleisesti haastajia lahjakkaista naisista jo 1800-luvun lopulla, jolloin pohjoismaiset sisaret valloittivat myös keskieurooppalaisia taidekouluja. Yhteisöllisyys ja yhteishenki olivat tärkeitä voimavaroja, kun yleinen mielipide saattoi olla taiteilijattaria vastaan.

 

 

(Suor Plautilla Nelli, Pained Madonna, photo Wikimedia Commons)


Uffizin gallerian vuonna 2015 nimitetty johtaja Eike Schmidt on ottanut vakaaksi aikomuksekseen tasapainottaa miehistä ylivoimaa tunnetussa firenzeläisessä instituutiossa. Radikaali feministiryhmä Guerilla Girls, anonyymi taiteilijaryhmittymä, joka jo vuodesta 1985 on kampanjoinut tasa-arvoisemman museo- ja näyttelypolitiikan puolesta, on vaikuttanut tähän muuttuneeseen linjaan. Schmidtin mukaan jo on aikakin, että Uffizi esittelee laajaa naistaiteilijoiden kokoelmaansa sekä pysyvässä näyttelyssään, että uudistuvissa näyttelyissä.

 

Hagelstam & Co järjesti ensimmäisenä Suomessa naistaiteiljoiden töihin keskittyneen huutokaupan 20.10. Esillä oli suomalaisen taidehistorian kaanonin naisia kultakaudelta nykypäivään. Materiaalit ja tekniikat vaihtelivat öljymaalauksesta valokuvaan; aiheet olivat syvästi henkilökohtaisia, mystisiä tai valloittavan avoimia ja tulkinnalle vapaita.

 

 

(Anita Snellman, vasarahinta 800 euroa)

 

Projekti oli erityisen mielenkiintoinen. Taiteilijat tulivat teoksia luetteloidessa vielä tutummiksi, ja uraauurtavat saavutukset, sekä naistaiteilijan asema yhteiskunnassa tänään tuntui vaikuttavalta. Vuosisata ensimmäisten taiteilijasisarten Pariisin-nousun jälkeen on ollut hieno nähdä, miten taiteilijuus on muuttunut elinkeinoksi, jossa sukupuoli ei enää määrittele arvostuksen saamista. Radikaalisuudesta on tullut yleisesti hyväksyttyä, eikä ristiriitaa naiseuden ja taiteilijuuden välillä enää ole. Se, oletko hyvä, definioi nyt taiteen tekemistä.

 

Omat merkittävimmät taidekokemukseni ovat olleet naisten aikaansaamia. Opiskeluaikanani englantilaisessa yliopistossa tutustuin amerikkalaisen Mary Cassattin (1844-1926) teoksiin. Vaikutuin siitä, miten hänen teoksissaan ranskalainen impressionismi on jotenkin vahvempi ja värikylläisempi, tuoreempi, kuin monissa aikalais-miesmaalareiden töissä. Cassattin feministisyys ei vaikuttanut teosten kysyntään, ja hän toimi avoimesti suffragetti-liikkeessäkin.

 

Nykytaiteen puolella sekä Tracey Emin että Marina Abramović ovat hätkähdyttäneet minua. Molempien omaelämäkerrallisuus sekä vaikuttaa että satuttaa katsojaa, molemmat uskaltavat kohdata ja esittää asioita, jotka vaativat syvempää tarkastelua ja molemmat ovat myös valmiita uudistumaan. 

 

(Marina Abramović, The Artist is present, photo Eco-Chick.com)


 https://www.youtube.com/watch?v=OS0Tg0IjCp4

 

Suunnitelmissamme on järjestää tulevaisuudessa uusia naistaiteilijoihin keskittyviä myyntejä. Haluamme osaltamme vahvistaa myönteistä kuvaa, jota kansainvälisestikin tarvitaan. 

 

I stand for women.

 

Naapurimaahamme Ruotsiin saatiin juuri uusi pieni prinssi! Kruununprinsessa Victorian perhe kasvoi 2.3. illalla pojalla, josta tuore isä, prinssi Daniel, oli lehdistötilaisuudessa selvästi kovin liikuttunut.

 

                 

          (Kuvat: Kate Gabor, Kungahuset.se)

 

Kuninkaallista syntymää Bernadottet osaavat juhlistaa arvokkain menoin. Jo syntymää seuraavaksi päiväksi kuningas Kaarle XVI Kustaa on kutsunut kokoon konseljin, eli neuvoston, joka koostuu hallituksen jäsenistä ja jonka päänä toimii kuningas itse. Konseljin kokouksissa käsitellään maan asioita, pääministeri ja muut ministerit informoivat siinä kuningasta ja maan kruununprinsessaa ajankohtaisista tapahtumista.  Konseljissa kuningas ilmoittaa pienen prinssin nimen, arvonimen ja tietenkin maakunnan, josta tulee tämän oma herttuakunta.

 

Nimenilmoittamisen jälkeen alamme tietenkin odottaa uusimman Bernadotten ristiäisiä. Tapahtuma järjestetään todennäköisesti neljän kuukauden päästä syntymästä, eli voimme odottaa kevätjuhlia. Kruununprinsessa Victoria on suosinut juhlissaan Tukholman linnaa, joten veikkaisin, että ristiäisetkin järjestetään linnankirkossa. Hänen sisarensa prinsessa Madeleinehan puolestaan rakastaa Drottningholmia, jossa kasvoi, ja on valinnut lastensa ristiäisten tapahtumapaikaksi Drottningholmin linnankirkon.

 

              

              (Kuva: Maja Suslin/TT)

 

Pieni prinssi puetaan kuninkaan isän, nuorena kuolleen prinssi Gustav Adolfin vuodelta 1906 olevaan ristiäismekkoon. Prinssin päätä saattaa peittää kuninkaan vanhimman sisaren, prinsessa Margarethan ristiäisiin vuonna 1935 valmistettu myssy. Mekko on puuvillabatistia ja sitä koristavat valenciennenpitsit. Puvun vuoriin on kirjailtu kaikkien siinä kastettujen lasten nimet.

 

Kastemalja on hopeaa, ja sen on teettänyt Kaarle XI, joka tilasi maljan 1600-luvun lopussa rakennetun uuden kuninkaanlinnan kirkkoon.  Sitä käytettiin ensimmäisen kerran tulevan Kustaa III:n ristiäisissä. Kastemaljan viereen asetetaan joko prinssi Oscarin pieni ruhtinaskruunu tai prinsessa Hedvig Elisabeth Charlottan kruunu, jonka hieman kulunut sininen sametti on koristeltu kolme kruunua-kuvioin. Samoin Serafiimi-ritarikunnan vaakuna seisoo kukkaseppeleen muodossa siinä lähellä.

 

Kastevesi muuten noudetaan Öölannissa olevasta lähteestä, jonka vedellä kaikki nykyisen kuningasperheen lapset on kastettu – kuningas itse on kastettu vielä Jordan-virran vedellä, kuten monessa kuninkaallisessa suvussa on ollut tapana, esimerkiksi Englannin kuningasperheessä.

 

Kastejuhlan jälkeen järjestetään juhlallinen lounas linnassa. Pieni prinssi asetetaan vieraiden saapumisen ajaksi jompaankumpaan Bernadotte-suvun juhlakehdoista. Itse uskoisin, että esille nostetaan Kaarle XV:n ns. arkikehto, joka oli jo 1830-luvulla, prinsessa Eugenién ristiäisten yhteydessä siirtynyt perheen juhlakehdoksi. Se on hoviarkkitehti Per Axel Nyströmin suunnittelema, ja siinä ovat torkkuneet myös prinsessa Madeleine ja hänen lapsensa. Toinen vaihtoehto on Kaarle XI:n kullattu kehto, joka oli Kaarlen ristiäislahja hänen äidinpuoleisilta isovanhemmiltaan, Holstein-Gottorpin herttuaparilta. Kehtoa käytetään perinteisesti kruununperijän ristiäisissä, ja viimeksi siis prinsessa Estellen juhlissa. Sitä aikaisemmin myös prinssi Carl Philip uinui kehdossa, mutta hän olikin syntyessään Ruotsin kruununprinssi.

 

                                          

                                          (Kuva: Jessica Gow/TT)

 

Ehkä kiinnostavin kysymys on kuitenkin,  kenet pyydetään kummeiksi? Veikkaan prinsessa Madeleinea, Caroline Dinkespieliä, jonka kanssa Victoria asui aikoinaan Yhdysvalloissa, Victorian serkku Oscar Magnussonia, Norjan kruununprinsessa Mette-Maritia, Englannin prinssi Edwardia ja Danielin serkku Andreas Westlingiä. Veikkauskertoimeni eivät ehkä kuitenkaan ole kovin korkealla kansainvälisessä vedonlyönnissä…

 

The interesting international auction season has begun!

 

Last week I enjoyed a few days in London, where I visited two quite different venues at two of the world’s biggest auction houses. It seems that special auctions are again something to look forward to.

 

On Thursday 18th of February I had the pleasure to participate in the exclusive, invitation-only auction at Christie’s, as they sold memorabilia from the 24th James Bond-film, Spectre. All the proceeds benefited e.g. the Médecins sans Frontières and the United Nations Mine Action Service in South Sudan, Syria and Yemen.

 

                              
                          (Pictures: Christie's)

 

The auction was a remarkable medley of show, high society and big money. The items were sold within an hour, yet the seasoned auctioneer, charming Hugh Edmeades made sure all the lots were presented accordingly, and the bidders got as much attention as possible. And it certainly did help that the British comic David Walliams cracked a few jokes about the un-smiling Daniel Craig.

 

Being in the audience was extremely fun. The items were not all necessarily fine, yet the sums collected were quite extraordinary. I was lucky to sit next to David Linley, Christie’s chairman, the son of HRH princess Margaret, and a well-known designer himself. By the shake of his head I could assume even he was surprised for the prices paid.

 

Or what would you say, for example of the James Bond’s Day of the Dead costume, as worn in the opening scene of the film, sold for £ 98.500 or Ralph Fiennes’ M’s wristwatch by Longines, sold for £ 20.000? Just pocket money, isn’t it?

 

                 

 

However, the highlight of the whole auction was definitely the Aston Martin. I had seen it previously in the auction preview – where you could take a selfie while sitting in it – and can indeed state it is an unbelievably beautiful car. As I wasn't allowed to test drive it, I cannot unfortunately tell more about its abilities. Mr Edmeades did take all the time in the world to give interested bidders room to consider. There were at least three bidders around the world on the phone, highly anonymously, and couple of them in the auction room as well. The price climbed steadily, and the beaming auctioneer clicked the gavel at £ 2.1 million, which means that the buyer’s premium and all other expenses counted in, the price hit £ 2. 434 500.  

 

The auctioneering business continued the next day as I took a sneak peak of Sotheby’s preview on their auction of Design Masterpieces: highlights from the Polo collection. It is always lovely to meet colleagues from international auction houses, as they usually have a new prospective on things. The discussions can be lengthy and fun, comparing the experiences in the trade. I received again a heavy bag of catalogues, few ideas on constructing the previews and lots of thoughts on the business' future. We all are trying to broaden our perspectives, and consider new items to be sold.

 

                         

                     (Getting up the Gustave Serrurier-Bovy's chandelier is not an easy task.) 

 

Building up the preview in London is quite similar to what we do. There will be painting the walls, lots of wondering how to hang up the chandeliers, picking up bits and pieces together. All is done in a hurry, yet in a nice and productive way; a creative process like no other. Everyone is allowed to present an opinion, and putting up the finishing touches gives a final rush - something has again been constructed, the collections are presented and later on parted. These items will find new homes and make new histories. 

 

The season will continue 2nd of March at Sotheby's, when the personal objects of Deborah Cavendish, Duchess of Devonshire, come under hammer. The Duchess, née Deborah Mitford, was last of the famous Mitford sisters. The contents of her final home will be auctioneered to what I expect an interested crowd. Duchess graced the English society, alongside her elder sisters, with her beauty and brains. She was an ardent speaker for the agricultural life and wished to stay away from the literary and political circles her sisters were keen to be part of. Her personal belongings now on sale consist of e.g. walking sticks, upholstered furniture, silver items, porcelain and paintings. 

 

Oh, and did I mention her collection of Elvis Presley memorabilia? Well, there you are. Not an ordinary peerage here.

                            

                                  (Picture: Sotheby's)

 

Lastly, I merely wonder who will drive the Aston Martin from now on...? Some lucky fellow he or she must be.

 

Let's enjoy the rich browns, sweet gold and delicious red of the autumn season!

 

                                      

                                      Lyyli Molander, vase, hammer price 340 €

 

                                          

                                           Picture: Elizabeth Taylor, Cleopatra (1963),  The Hollywood museum

 

 

 

 

                                           

 

                                                           Birger Kaipiainen, decorative dish, hammer price 2650 € 

 

                                                            

                                                            Picture: Pinterest

 

 

 

 

                                            

                                            Alvar Aalto, hammer price 1600 €

 

                                             

                                             Picture: AD, Ralph Lauren, New York office

 

 

 

 

 

                                                                

                                                                Björn Weckström, Galactic peaks, hammer price 3600 €

 

                            

                        Picture: Hungarian state opera

 

 

 

 

                                 

                                 Esko Tirronen, Working Day, hammer price 3800 €

 

                                                   

                                                   Picture: Fashionising, Zac Posen

                                              

 

 

 

Muotoilu rules!

2015-07-01

Vastatervatun puupaanun tuoksu tervehti minua vuosia sitten, kulkiessani kesätyöpaikkaani Seurasaaressa. Karunan puukirkon,  joka on ihmeen kaupalla säilynyt jo 1600-luvulta asti, paanukatto oli sivelty juuri tervalla. Kesäiset koivut, pääskysten kirkuna korkealla tapulin yllä ja kirkon katon mustana kiiltelevä kulta. Kaikki tuo tarkoittaa mielessäni ihanaa suomalaista heinäkuuta.

 

                                   

                                    (Kuva: Museovirasto)

 

Materiaalina puu on aina ollut minulle esinemaailmassa läheisin. Pidän lasiesineistä, tykkään vanhoista posliinikupeista, katselen mielelläni hopeaa ja koruja. Mutta puu – se, miltä sileä puupinta tuntuu käden alla, lämpö ja tuoksu – on jotain ainutlaatuista. Toisinaan tuntuu jopa, että puinen esine elää. Sillä se on ollut alun perin jotain orgaanista; sen tarkoitus ei ole olla vain eloton, liikkumaton möhkäle.

 

                     

 (Kuvat: Erika Lind ja Katja Hagelstam)

 

Suomalaisista muotoilijoista pidän etenkin Tapio Wirkkalan, Alvar Aallon ja Ilmari Tapiovaaran puun tunnusta. Uudemmista nimistä vaikkapa puuseppä Petri Koivusipilän huonekalut tai artesaani Jussi Nordbergin puuveneet innostavat.  Ulkomaisista tekijöistä törmäsin juuri brasilialaiseen uuden sukupolven muotoilijaan, Zanini de Zanineen, tunnetun arkkitehdin, José Zanine Caldasin poikaan, joka on tehnyt puusta jälleen erityisen kiinnostavaa kansainvälisellä areenalla. De Zanine aloitti puun työstämisen keräämällä valtavia materiaalin palasia purkutyömailta ja kaatopaikoilta. Kyseessä on siis kierrätystä sanan todellisessa merkityksessä. Urbaanin maiseman ja luonnonmuotojen vuoropuhelu on jotain sellaista, joka kolahtaa minuun. Eikä niissä muodoissakaan ole valittamista, luulen, että suomalainen tunnistaa kyllä niin Alvarin, Tapion kuin Ilmarinkin näistä huonekaluista…

 

 

 (Kuvat: Zanine Studio)

 

Harmi kukkarolleni, muutkin kuin minä ovat siis huomanneet puuesineiden viehätyksen. Valkoiset, kliiniset sisustukset alkavat maailmalla väistyä ja kauniin elävät kodit ovat jälleen kaikkien nähtävillä. Jos voisin valita, hankkisin ainakin Mesa Duran-pöydän ja Poltrona Nanda-tuolin itselleni.

 

Muotoilu ei ole kuitenkaan vain esineiden elämää. Se on jotain, mikä on läsnä arjessamme, kaikkialla. Siksi vaikkapa Seurasaari on yksi loistavimmista kohteista kokea todellista muotoilua ja sen historiaa - elävässä elämässä. Syksyllä Hagelstam puolestaan juhlii Wirkkalaa, joka täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Toivon näkeväni myynnissä  paljon puun käsittelyn mestariteoksia. Siihen asti aion nauttia kesästä – ja palata jalanjälkiäni pitkin Seurasaareen. Tervetuloa käymään museoissa, katsomaan lampaita ja näkemään, millaista olikaan elämä entisaikaan, silloin, kun oli aikaa keskittyä myös katsomaan, ja kun kaikki oli hieman tyynempää.

Tarina diadeemista

2015-05-19

Olipa kerran prinsessa, joka syntyi eräänä toukokuisena päivänä pienen saarivaltion kuninkaalliseen perheeseen. Hänestä oli kasvava kaunis, viisas ja hyväsydäminen tyttö, jolla oli maailman jännittävin isoisoäiti. Nimittäin tällä isoisoäidillä, kuningattarella, oli paitsi lukuinen joukko sieviä corgeja ja uljaita hevosia, myös avain valtakunnan aarrekammioon, jossa säilytettiin mittaamattoman arvokkaita jalokiviä…

 

                            

 

Euroopan aatelinen historia on täynnä yllättäviä tapahtumia, ja osa niistä liittyy ympäri maanosaa seikkaileviin koruihin. Erityisen kiinnostavia ovat tietenkin kruunut, diadeemit ja tiarat – pään päällä kannettavat vallan attribuutit. Diadeemi-sana tulee kreikan termistä diadéo, eli ”kierrän ympäri”. Jalokivin koristeltuja pantoja edelsivät hallitsijoiden pään ympäri kiedotut silkkinauhat. Jo kreikkalainen jumalatar Hera kantoi kultaista kruunuaan, jota kutsuttiin diadeemiksi. Myöhemmin diadeemit olivat suosittuja koristeita esimerkiksi anglo-saksisessa Englannissa ja 1800-luvun alun Ranskassa ja Venäjällä.

 

Tunnetuimpiin diadeemeihin (tai tiaroihin) liittyy tietenkin mielenkiintoinen tarina. Ne koristavat menneisyydessä kuuluisia kaunottaria, katoavat sitten hetkeksi aikojen saatossa ja löytyvät jälleen jostain ihastuttamaan uusia sukupolvia. Kuten monien merkittävien esineiden historia, saattaa myös diadeemien tarina olla surullinen tai jopa verinen. Hallitsijahuoneiden kaatuessa sortuvat myös jalokivet.

 

Eräänä maailman kauneimmista tiaroista pidetään ns. Cambridgen rakkaussolmu-tiaraa (The Cambridge Lover’s Knot Tiara), joka valmistettiin vuonna 1914 kuningatar Marylle tämän jo omistamista helmistä. Tiaran esikuvana oli kuningattaren isoäidin, Hessen-Kasselin prinsessa Augustan (myöhemmin Cambridgen herttuatar) oma tiara. Mary jätti tiaransa puolestaan kuningatar Elisabetille, joka luovutti sen 1980-luvun alussa vastavihitylle Walesin prinsessa Dianalle. Rakastetun Dianan kuoltua tiara palautui takaisin kuningattarelle, eikä sitä ole nähty sen koommin julkisuudessa – ainoastaan kuvankäsittelyllä luotuina versioina Cornwallin herttuatar Camillan päässä.

 

                             

 

Granthamin jaarlin vanhin tytär Lady Mary  meni vihdoin pitkän jahkailun jälkeen naimisiin komean Matthew Crawleyn kanssa. Lady Mary kantoi vihkiäisissään viehättävää Yrjöjen aikaista (1714-1830) timanttitiaraa, joka on muotoiltu lehvistä ja pienistä kukista. Bentley & Skinnerin jalokiviliike arvioi tiaran valmistetun n. 1800, ja sen arvo liikkuu noin 125 000 punnassa.

 

             

 

Ihastuttava opaali-helmi-diadeemi on perimätiedon mukaan kuulunut Lady Clementine Spencer-Churchillille. Clemmien elämä ei ollut helppoa; lapsuus oli yläluokkaisen mutta hieman huikentelevan äidin perässä vaeltamista ja myöhemmin, mentyään naimisiin lupaavan nuoren herrasmiehen, Winston Churchillin kanssa, perheen oli vaikea saada toimeentuloa. Elättääkseen kasvavaa perhettään tarmokas Clemmie myi henkilökohtaista omaisuuttaan ja joutui luopumaan myös tästä diadeemista. Kauniin koristeen on suunnitellut jalokiviliike Stewart Dawson & Company, ja se on alun perin hankittu yrityksen Lontoon Regent Streetillä sijainneesta myymälästä. Erinäisten vaiheiden jälkeen se on kulkeutunut Suomeen ja on nyt myynnissä Hagelstamin kevään Classic –huutokaupassa, lähtöhinnalla 800 euroa.

 

  

 

Ja kuinka satu päättyy? Se nähdään ensi viikolla, kun huutokauppa järjestetään 28.5. Yksi asia on kuitenkin varmaa: olit syntynyt prinsessaksi tai et, sinulla on oikeus elää oman elämäsi kuningattarena. Nauti, koristaudu ja iloitse!

Ja he kaikki elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.

Sen pituinen se. (Johanna Lindfors)

 

 

Puukkojunkkarit

2015-04-15

Suomalaisen muotoilun kuningas Tapio Wirkkala (1915-1985) suunnitteli Hackman Oy:lle 1961 puukon, josta tuli pian suosittu käyttöesine. Sitä valmistettiin vuoteen 1979 asti kahta erikokoista mallia. Nailonkahva on kulmikas ja terä on ruostumatonta terästä. Puukon kahvan muoto jatkaa sulavasti terän laskua eli eräänlaista taitetta.

 

                                 

 

Wirkkala oli itse taitava käsityöläinen ja veisti paljon muottejaankin omin käsin. ”Tämä vie minut kuin toiseen maailmaan. Se on maailma, jossa näkökyvyn pettäessäkin silmät sormenpäissä tuntevat liikkeen ja geometristen muotojen jatkuvan muutoksen.” Wirkkala oli kiinnostunut työkaluista, ja hän nimesi puukkonsa mieluisimmaksi suunnittelemakseen esineeksi.

 

Suomessa puukko liitetään erottamattomasti paitsi käsityöläisyyteen myös hurjaan kansanluonteeseen.  Eteläpohjalainen historia on täynnä ylväitä ja itsellisiä miehiä ja naisia, jotka olivat työteliäitä ja vakaita, mutta samalla omalaatuisia ja kesyttömiä. 1800-luvun hurjaa yhteiskunnallista rettelöintiä on eri tutkimuksissa selitetty taloudellisella toimeentulolla, valtakoneiston painostusta vastaan tarkoitetulla protestilla, yleisellä kurittomuudella ja jopa romanttisella oman käden oikeuden ihannoinnillakin. Puukkojunkkareita saatettiin pitää aikakautensa lainsuojattomina ja mitä tiukemmaksi kävi kuri, sitä suuremmaksi nousi ylpeän pohjalaisen vastustus.

 

                                 

 

Mitä puukko sitten merkitsi 1800-luvun pohjalaiselle? Se oli junkkarin ase, tarvekalu, joka oli aina mukana taskussa. Päivisin sitä tarvittiin työnteossa vuolupuukkona, illalla se oli hyvä olla matkassa kättä pitempänä apuvälineenä. Pohjalainen puukko oli yleensä ns. kaksineuvoinen, joka tarkoittaa kahden puukon tuppia; isompi on yleispuukko, pienempi ns. junkki.  Antti Isotalo ja Antti Rannanjärvi olivat tunnetuimpia junkkareita, jotka myös istuivat häjyilystään tuomittuina. Isoon-Antin ja Rannanjärven joukot rellestivät pitkin Etelä-Pohjanmaata ja herättivät pelkoa aikansa, kunnes Kauhavan nimismies Hägglund otti oikeuden käsiinsä. Pakkotyössä käyneet häjyt palasivat aikanaan takaisin koteihinsa; Rannanjärvi koki väkivaltaisen lopun, mutta Isoo-Antti, kuvernööri Wreden tituleeraama ”Härmän kuningas”, eli rauhassa lopun elämäänsä.

 

                                                   

 

Tehtaankadun maaliskuun huutokaupassa myynnissä ollut Wirkkalan puukko on omalla tavallaan osa suomalaisen työn ja itsenäisyyden historiaa. Luonnon materiaalit ovat lähellämme, ja niiden orgaaninen työstäminen on meille ominaista. Vuolupuukko kädessä voi luonnossa samoileva olla oman elämänsä kuningas, luomisvoima kulkee käsien kautta esineeseen, oli se sitten pajupilli tai pieni juomalippi. Eikä Pohjanmaan ylväs kansa enää nouse häjyilemään…

 

Puukon myyntihinta maaliskuun huutokaupassa oli 200 euroa.

(Johanna Lindfors) 

Blue Easter

2015-04-02

Spring is here! Easter has arrived, and I'll share with you some beautiful inspiration of blueness around us. In art, haute couture, design...

Christian Dior has inspired women to embrace their femininity and glow through thick and thin. Art can work as a similar inspiration, you only need to open your eyes to the possibilities and enjoy it. 

Have a great weekend!

                                             

                                                      Chingiz Abassov, hammer price 140 euros

 

                                        

                                                Dior

 

                                                 

                                                       Einari Wehmas, hammer price 360 euros

 

                                                  

                                                       Dior Haute Couture

 

                                                            

                                                                Oiva Toikka, hammer price 250 euros

 

                                                         

                                                            Dior

 

 

(Johanna Lindfors)

Brysselissä 1854 syntynyt Alfred William Finch edustaa kansallisromanttista suomalaisuutta parhaimmillaan. Brysselin taideakatemiassa opiskellut Finch irroittautui varhain varsinaisesta akatemiataiteen perinteestä ja kiinnostui uudesta, hurjaksi luokitellusta taidesuuntauksesta, neoimpressionismista. Samoin luonnontiede sekä väri- ja muoto-oppi innostivat herraa. Pelkällä taiteilulla ei elänyt: vasta-avioitunut Finch päätyi toimimaan koristemaalarina 1890-luvun Bochin fajanssitehtaassa, jossa hän pääsi tutustumaan myös keramiikan tekoon.

 

                    

 

Keramiikkataituriksi kehittynyt Finch saapui Suomeen 1897 ystävänsä kreivi Louis Sparren kutsumana. Finchistä tuli Porvooseen pystytetyn Iris-tehtaan johtaja. Suomessa hän alkoi käyttää punasavea, joka oli aivan uudenlainen materiaali hänelle, perinteiseen valkosaveen tottuneelle suunnittelijalle. Finch kuitenkin vakuuttui punasaven ominaisuuksista ja loppu onkin suomalaisen muotoilun historiaa.

 

A.W. Finchin esineiden perusta on englantilaisessa Arts & Crafts-liikkeessä, ja orgaanisten kasviaiheiden tuntemuksessa. Hänen suunnitelmissaan muodot ovat kuitenkin saaneet selvästi pohjoismaisemman leiman – belgialaisten käsien kautta. Tänään Finchin huikeat, aikaansa edellä olevat luomukset ovat keräilijöiden suosiossa, ja edustavat nimenomaan suomalaista designia.

 

Tehtaankadun helmikuun huutokaupassa on 24.2. myynnissä kaksi kiinnostavaa Finchin keramiikkatyötä. Luetteloon voit tutustua ensi viikosta alkaen.

 

(Johanna Lindfors)

Asiasanat:

Joulutunnelmaa

2014-12-22

Hagelstam & Co'n syksy on ollut antoisa ja hauska. Olemme huutokaupanneet tuhansia esineitä, tavanneet Hagelstam 2nd Schoolissa joukon mielenkiintoisia puhujia ja kokeneet jälleen löytämisen ja keräilyn iloa. Kiitos syksystä, tapaamme ensi vuonna!

 

Toivotan kaikille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! 

 

             

                                                    

 

 

                                                  

 

                                                   Kuvakudos, vasarahinta 110 euroa

 

 

                               

                               (Kuva: Burberry)

 

 

                                              

 

                                              Ilkka Lammi, Ajatuksia, vasarahinta 56 000 euroa

 

 

                                           

                                           (Kuva: Ralph Lauren)

 

 

                                         

 

                                                   Meissen, koristelautanen, vasarahinta 260 euroa

 

 

                                                    

                                                    (Kuva: Ralph Lauren)

 

 

                                      

         

                                                     Nanny Still, vasarahinta 360 euroa

 

 (Johanna Lindfors)

Asiasanat:

Tuotteet 1-10 / 35

Sivu:
  1. 1
  2. 2
  3. 3
  4. 4
Laskeva

Magento Blog extension by aheadWorks