22. Albert Edelfelt (1854-1905)

Makaava alaston malli

öljy, sign. Ville Vallgren af A. Edelfelt, Makaava alaston malli on maalattu Albert Edelfeltin uudessa ateljéessa, osoitteessa 147 Avenue de Villiers, Parc Monceaun vierelle nouseella hienostoasuinalueella Pariisissa. Émile Zola teki paikkaa tunnetuksi romaanillaan kurtisaani Nanasta, joka asui suuressa palatsissa, ateljéineen, juuri tällä alueella. Äidilleen Edelfelt kirjoittaa uudesta asuinpaikastaan kirjeessä, joka on päivätty juhannuksena 1880. ”Minä olen tänään […] löytänyt ja vuokrannut ateljéen Avenue de Villiers 147:stä, samasta talosta, jossa Courtois, Dagnan ja Beer asuvat. Tosin se sijaitsee aika kaukana keskustasta mutta kuitenkin lähempänä hienompia kortteleita kuin Boulevard Montparnasse. Avenue de Villiersillä asustaa nyt taiteilija-aristokratia. Meissonier, Munkacksy, Bastien-Lepage, Sarah-Bernhard y.m. – Minä tulen tosin asumaan kadun kauimmaisessa päässä, lähellä linnoituksia, mutta kyllä se silti makoisalta maistuu. Minä saan 1.200 frangilla hyvän ateljeen, etuhuoneen, salongin ja sänkykamarin. Talo on erittäin hyvin hoidettu ja aivan uusi, ja siinä asuu ainoastaan taiteilijoita […] kuuluisia naapureita.” (Kirjeen suomennos Sirpa Kähkönen, teoksessa Kortelainen (2001), s. 374-375.)   Suuri luonnos on tehty taiteilijan salongin yläpuolella sijainneessa sänkykamarissa. Edelfelt käytti useita tuhansia frangeja sisustaakseen antiikkiesineillä ja ylellisillä tekstiileillä, kilpaillakseen ylhäisten naapuriensa ja menestyneiden taiteilijoiden kanssa. Hän osti jopa uuden sängyn verhoineen, joka näyttäytyy maalauksessa taustana. Malli poseeraa maalausta varten, joka viimeisteltiin alakerran ateljéen silkkipehmusteisella divaanilla tyynyineen, Raimundo de Madrazo y Garretasin tyyliin. Madrazo y Garretas oli espanjalainen, Pariisissa oleskellut taiteilijaystävä, jota Edelfelt kovasti ihaili. (Nukkuva malli, Hintzen luettelonro 149a, myyty Tukholmassa huutokaupassa vuonna 1996.)   Tämän Edelfeltin tuotannossa epätavallisen eroottisen teoksen valaisutehosteet sytyttävät rehevän nuoren tummakarvaisen naisvartalon suurine rintoineen. Lakana on liukunut alas hänen kurvikkaalta lanteeltaan ja paljastanut häpykarvat. Tässä näemme, miten mestari Edelfelt osoittaa taitonsa leveine ja mehukkaine pensselinvetoineen. Hintze kutsuu tätä impressionistiseksi valomaalaukseksi, ”Tässä kuin itsestään syntyneessä maalauksessa Edelfelt on uhrannut kaikki liialliset ympäristöyksityiskohdat ja keskittänyt tahtonsa tehtävän olennaiseen puoleen: valon vangitsemiseen, joka säihkyvinä särmiöinä heijastuu alastomasta ruumiista ja kuultavana häipyy puolihämärään ateljeen nurkkaan." (Bertel Hintze, 1953, s. 136)    Edelfelt lahjoitti muistinsa mukaan maalauksen ystävälleen, kuvanveistäjä Ville Vallgrenille, vuoden 1880 aikana. Omistuskirjoitus ja signeerauksen tyyli viittaavat kuitenkin myöhäisempään ajankohtaan. Edelfelt maalasi useita muotokuvia ja hahmotutkielmia Ville Vallgrenista läpi elämänsä ja vuonna 1886 he molemmat tekivät toisistaan teokset, jotka edelleen vahvistivat heidän mainettaan, kun ne esiteltiin Pariisissa. Ville Vallgren valmisti Edelfeltin rintakuvan H. F. Antellille, ja samanaikaisesti Edelfelt työsti pastellilla Villen ja tämän ensimmäisen vaimon Antoinette Vallgrenin muotokuvan, joka hankittiin Göteborgin taidemuseoon. Muutama esityö annettiin tuolloin Vallgrenille. Edelfeltin kokoelmissa puolestaan on kymmenisen Vallgrenin veistosta.   Myytti taiteilijan mallista Virginiestä, josta ei koskaan tullut Albert Edelfeltin taiteilijavaimoa, elää edelleen ja joitain arvailuja on myös tästä maalauksesta, että se esittäisi Edelfeltin kanssa suhteessa ollutta mallia. Bertel Hintze nosti  ensimmäisen kerran tämän suuren perhesalaisuuden esiin, Edelfelt-elämäkertansa alaviitteessä vuonna 1942, ja toisti Vallgrenin kertomuksen mallista, joka synnytti taiteilijalle kaksi avioliiton ulkopuolista lasta. Hintze oli haastatellut Edelfeltin taiteilijaystäviä ja kuvanveistäjä Vallgren saattoi 30-luvulla kertoa erilaisia tarinoita iloisesta nuoruuselämästä Pariisissa. Vallgren kuvaili Virginietä vaaleatukkaiseksi ja ruskeasilmäiseksi. Hintze yhdisti useita Edelfeltin repertuaarin malleja vuosilta 1880-1884, kutsuen heitä kaikkia Virginieksi.   Myöhempi tutkimus on osoittanut, että Edelfeltin suuri tunnekriisi vuosina 1883-1884 perustui vielä suurempaan salaisuuteen, joka meidän pitää takautuvasti nähdä yhteydessä Suomen poliittisiin tapahtumiin ja sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Edelfelt oli rakastunut venäläisen miljonäärin tyttäreen Sophie Manzeyhin jo vuonna 1880 ja matkusti säännöllisesti Venäjälle sekä tapasi tytön perhettä niin Suomessa kuin Ranskassakin. Kun heidän lyhyt kihlauksensa purkautui 1884 Manzeyn perheen vaatimuksesta, joutui Edelfelt tunnekuohuun, joka virtaa hänen äidilleen kirjoittamiensa kirjeiden läpi. Hänen sisarensa Berta Edelfelt päätti sensuroida romanssin Manzeyn kanssa toimittamastaan kirjekokoelmasta, ”Ur Albert Edelfelts brev”, ja tämän Hintze virheellisesti tulkitsi yritykseksi piilottaa rakkaus myyttiseen Virginiehen, malliin, jonka hän itse kehitti kirjeistä, luonnoskirjojen piirustuksista ja useista mallimaalauksista sekä Ville Vallgrenin yli viisikymmentä vuotta vanhoista muistoista.   (Teksti: FM Marina Catani) Provenienssi: Ville Vallgren; Viivi Vallgrenin perilliset (Hintze 1953); Elvi Numminen, Tampere (1946); myyty Hörhammer & Savolainen 1.12.1984 nykyiselle omistajaperheelle. Kirjallisuus: B. Hintze (1942-44) nro. 149, kuva osa I, s. 132; Albert Edelfelt, Juhlakirja, Valtion taidemuseo (2004), kuva s. 69. Hufvudstadsbladet 10.5.1914, Finska Tidskrift, joulukuu 1929, s. 354. Näyttelyt: Suomen Taideyhdistyksen 100-vuotisjuhlanäyttely, Taidehalli 1946, nro 57. Albert Edelfeltin 100-vuotismuistonäyttely, Ateneum, nro 28. Albert Edelfeltin 150-vuotismuistonäyttely, Ateneum, nro 48., kuva s. 69., 36,5x45,5

Huutokauppa päättyi 23.11.2019

Vasarahinta

Lähtöhinta

80 000 €

Makaava alaston malli on maalattu Albert Edelfeltin uudessa ateljéessa, osoitteessa 147 Avenue de Villiers, Parc Monceaun vierelle nouseella hienostoasuinalueella Pariisissa. Émile Zola teki paikkaa tunnetuksi romaanillaan kurtisaani Nanasta, joka asui suuressa palatsissa, ateljéineen, juuri tällä alueella. Äidilleen Edelfelt kirjoittaa uudesta asuinpaikastaan kirjeessä, joka on päivätty juhannuksena 1880.

Minä olen tänään […] löytänyt ja vuokrannut ateljéen Avenue de Villiers 147:stä, samasta talosta, jossa Courtois, Dagnan ja Beer asuvat. Tosin se sijaitsee aika kaukana keskustasta mutta kuitenkin lähempänä hienompia kortteleita kuin Boulevard Montparnasse. Avenue de Villiersillä asustaa nyt taiteilija-aristokratia. Meissonier, Munkacksy, Bastien-Lepage, Sarah-Bernhard y.m. – Minä tulen tosin asumaan kadun kauimmaisessa päässä, lähellä linnoituksia, mutta kyllä se silti makoisalta maistuu. Minä saan 1.200 frangilla hyvän ateljeen, etuhuoneen, salongin ja sänkykamarin. Talo on erittäin hyvin hoidettu ja aivan uusi, ja siinä asuu ainoastaan taiteilijoita […] kuuluisia naapureita.” (Kirjeen suomennos Sirpa Kähkönen, teoksessa Kortelainen (2001), s. 374-375.)

 

Suuri luonnos on tehty taiteilijan salongin yläpuolella sijainneessa sänkykamarissa. Edelfelt käytti useita tuhansia frangeja sisustaakseen antiikkiesineillä ja ylellisillä tekstiileillä, kilpaillakseen ylhäisten naapuriensa ja menestyneiden taiteilijoiden kanssa. Hän osti jopa uuden sängyn verhoineen, joka näyttäytyy maalauksessa taustana. Malli poseeraa maalausta varten, joka viimeisteltiin alakerran ateljéen silkkipehmusteisella divaanilla tyynyineen, Raimundo de Madrazo y Garretasin tyyliin. Madrazo y Garretas oli espanjalainen, Pariisissa oleskellut taiteilijaystävä, jota Edelfelt kovasti ihaili. (Nukkuva malli, Hintzen luettelonro 149a, myyty Tukholmassa huutokaupassa vuonna 1996.)

 

Tämän Edelfeltin tuotannossa epätavallisen eroottisen teoksen valaisutehosteet sytyttävät rehevän nuoren tummakarvaisen naisvartalon suurine rintoineen. Lakana on liukunut alas hänen kurvikkaalta lanteeltaan ja paljastanut häpykarvat. Tässä näemme, miten mestari Edelfelt osoittaa taitonsa leveine ja mehukkaine pensselinvetoineen. Hintze kutsuu tätä impressionistiseksi valomaalaukseksi, ”Tässä kuin itsestään syntyneessä maalauksessa Edelfelt on uhrannut kaikki liialliset ympäristöyksityiskohdat ja keskittänyt tahtonsa tehtävän olennaiseen puoleen: valon vangitsemiseen, joka säihkyvinä särmiöinä heijastuu alastomasta ruumiista ja kuultavana häipyy puolihämärään ateljeen nurkkaan." (Bertel Hintze, 1953, s. 136)

  

Edelfelt lahjoitti muistinsa mukaan maalauksen ystävälleen, kuvanveistäjä Ville Vallgrenille, vuoden 1880 aikana. Omistuskirjoitus ja signeerauksen tyyli viittaavat kuitenkin myöhäisempään ajankohtaan. Edelfelt maalasi useita muotokuvia ja hahmotutkielmia Ville Vallgrenista läpi elämänsä ja vuonna 1886 he molemmat tekivät toisistaan teokset, jotka edelleen vahvistivat heidän mainettaan, kun ne esiteltiin Pariisissa. Ville Vallgren valmisti Edelfeltin rintakuvan H. F. Antellille, ja samanaikaisesti Edelfelt työsti pastellilla Villen ja tämän ensimmäisen vaimon Antoinette Vallgrenin muotokuvan, joka hankittiin Göteborgin taidemuseoon. Muutama esityö annettiin tuolloin Vallgrenille. Edelfeltin kokoelmissa puolestaan on kymmenisen Vallgrenin veistosta.

 

Myytti taiteilijan mallista Virginiestä, josta ei koskaan tullut Albert Edelfeltin taiteilijavaimoa, elää edelleen ja joitain arvailuja on myös tästä maalauksesta, että se esittäisi Edelfeltin kanssa suhteessa ollutta mallia. Bertel Hintze nosti  ensimmäisen kerran tämän suuren perhesalaisuuden esiin, Edelfelt-elämäkertansa alaviitteessä vuonna 1942, ja toisti Vallgrenin kertomuksen mallista, joka synnytti taiteilijalle kaksi avioliiton ulkopuolista lasta. Hintze oli haastatellut Edelfeltin taiteilijaystäviä ja kuvanveistäjä Vallgren saattoi 30-luvulla kertoa erilaisia tarinoita iloisesta nuoruuselämästä Pariisissa. Vallgren kuvaili Virginietä vaaleatukkaiseksi ja ruskeasilmäiseksi. Hintze yhdisti useita Edelfeltin repertuaarin malleja vuosilta 1880-1884, kutsuen heitä kaikkia Virginieksi.

 

Myöhempi tutkimus on osoittanut, että Edelfeltin suuri tunnekriisi vuosina 1883-1884 perustui vielä suurempaan salaisuuteen, joka meidän pitää takautuvasti nähdä yhteydessä Suomen poliittisiin tapahtumiin ja sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Edelfelt oli rakastunut venäläisen miljonäärin tyttäreen Sophie Manzeyhin jo vuonna 1880 ja matkusti säännöllisesti Venäjälle sekä tapasi tytön perhettä niin Suomessa kuin Ranskassakin. Kun heidän lyhyt kihlauksensa purkautui 1884 Manzeyn perheen vaatimuksesta, joutui Edelfelt tunnekuohuun, joka virtaa hänen äidilleen kirjoittamiensa kirjeiden läpi. Hänen sisarensa Berta Edelfelt päätti sensuroida romanssin Manzeyn kanssa toimittamastaan kirjekokoelmasta, ”Ur Albert Edelfelts brev”, ja tämän Hintze virheellisesti tulkitsi yritykseksi piilottaa rakkaus myyttiseen Virginiehen, malliin, jonka hän itse kehitti kirjeistä, luonnoskirjojen piirustuksista ja useista mallimaalauksista sekä Ville Vallgrenin yli viisikymmentä vuotta vanhoista muistoista.

 

(Teksti: FM Marina Catani)

Provenienssi: Ville Vallgren; Viivi Vallgrenin perilliset (Hintze 1953); Elvi Numminen, Tampere (1946); myyty Hörhammer & Savolainen 1.12.1984 nykyiselle omistajaperheelle.

Kirjallisuus: B. Hintze (1942-44) nro. 149, kuva osa I, s. 132; Albert Edelfelt, Juhlakirja, Valtion taidemuseo (2004), kuva s. 69. Hufvudstadsbladet 10.5.1914, Finska Tidskrift, joulukuu 1929, s. 354.

Näyttelyt: Suomen Taideyhdistyksen 100-vuotisjuhlanäyttely, Taidehalli 1946, nro 57. Albert Edelfeltin 100-vuotismuistonäyttely, Ateneum, nro 28. Albert Edelfeltin 150-vuotismuistonäyttely, Ateneum, nro 48., kuva s. 69.

Aihe Makaava alaston malli
Tekniikka öljy
Signeerattu Kyllä
Sign. Ville Vallgren af A. Edelfelt
Korkeus 36,5
Leveys 45,5
Lisätiedot

Makaava alaston malli on maalattu Albert Edelfeltin uudessa ateljéessa, osoitteessa 147 Avenue de Villiers, Parc Monceaun vierelle nouseella hienostoasuinalueella Pariisissa. Émile Zola teki paikkaa tunnetuksi romaanillaan kurtisaani Nanasta, joka asui suuressa palatsissa, ateljéineen, juuri tällä alueella. Äidilleen Edelfelt kirjoittaa uudesta asuinpaikastaan kirjeessä, joka on päivätty juhannuksena 1880.

Minä olen tänään […] löytänyt ja vuokrannut ateljéen Avenue de Villiers 147:stä, samasta talosta, jossa Courtois, Dagnan ja Beer asuvat. Tosin se sijaitsee aika kaukana keskustasta mutta kuitenkin lähempänä hienompia kortteleita kuin Boulevard Montparnasse. Avenue de Villiersillä asustaa nyt taiteilija-aristokratia. Meissonier, Munkacksy, Bastien-Lepage, Sarah-Bernhard y.m. – Minä tulen tosin asumaan kadun kauimmaisessa päässä, lähellä linnoituksia, mutta kyllä se silti makoisalta maistuu. Minä saan 1.200 frangilla hyvän ateljeen, etuhuoneen, salongin ja sänkykamarin. Talo on erittäin hyvin hoidettu ja aivan uusi, ja siinä asuu ainoastaan taiteilijoita […] kuuluisia naapureita.” (Kirjeen suomennos Sirpa Kähkönen, teoksessa Kortelainen (2001), s. 374-375.)

 

Suuri luonnos on tehty taiteilijan salongin yläpuolella sijainneessa sänkykamarissa. Edelfelt käytti useita tuhansia frangeja sisustaakseen antiikkiesineillä ja ylellisillä tekstiileillä, kilpaillakseen ylhäisten naapuriensa ja menestyneiden taiteilijoiden kanssa. Hän osti jopa uuden sängyn verhoineen, joka näyttäytyy maalauksessa taustana. Malli poseeraa maalausta varten, joka viimeisteltiin alakerran ateljéen silkkipehmusteisella divaanilla tyynyineen, Raimundo de Madrazo y Garretasin tyyliin. Madrazo y Garretas oli espanjalainen, Pariisissa oleskellut taiteilijaystävä, jota Edelfelt kovasti ihaili. (Nukkuva malli, Hintzen luettelonro 149a, myyty Tukholmassa huutokaupassa vuonna 1996.)

 

Tämän Edelfeltin tuotannossa epätavallisen eroottisen teoksen valaisutehosteet sytyttävät rehevän nuoren tummakarvaisen naisvartalon suurine rintoineen. Lakana on liukunut alas hänen kurvikkaalta lanteeltaan ja paljastanut häpykarvat. Tässä näemme, miten mestari Edelfelt osoittaa taitonsa leveine ja mehukkaine pensselinvetoineen. Hintze kutsuu tätä impressionistiseksi valomaalaukseksi, ”Tässä kuin itsestään syntyneessä maalauksessa Edelfelt on uhrannut kaikki liialliset ympäristöyksityiskohdat ja keskittänyt tahtonsa tehtävän olennaiseen puoleen: valon vangitsemiseen, joka säihkyvinä särmiöinä heijastuu alastomasta ruumiista ja kuultavana häipyy puolihämärään ateljeen nurkkaan." (Bertel Hintze, 1953, s. 136)

  

Edelfelt lahjoitti muistinsa mukaan maalauksen ystävälleen, kuvanveistäjä Ville Vallgrenille, vuoden 1880 aikana. Omistuskirjoitus ja signeerauksen tyyli viittaavat kuitenkin myöhäisempään ajankohtaan. Edelfelt maalasi useita muotokuvia ja hahmotutkielmia Ville Vallgrenista läpi elämänsä ja vuonna 1886 he molemmat tekivät toisistaan teokset, jotka edelleen vahvistivat heidän mainettaan, kun ne esiteltiin Pariisissa. Ville Vallgren valmisti Edelfeltin rintakuvan H. F. Antellille, ja samanaikaisesti Edelfelt työsti pastellilla Villen ja tämän ensimmäisen vaimon Antoinette Vallgrenin muotokuvan, joka hankittiin Göteborgin taidemuseoon. Muutama esityö annettiin tuolloin Vallgrenille. Edelfeltin kokoelmissa puolestaan on kymmenisen Vallgrenin veistosta.

 

Myytti taiteilijan mallista Virginiestä, josta ei koskaan tullut Albert Edelfeltin taiteilijavaimoa, elää edelleen ja joitain arvailuja on myös tästä maalauksesta, että se esittäisi Edelfeltin kanssa suhteessa ollutta mallia. Bertel Hintze nosti  ensimmäisen kerran tämän suuren perhesalaisuuden esiin, Edelfelt-elämäkertansa alaviitteessä vuonna 1942, ja toisti Vallgrenin kertomuksen mallista, joka synnytti taiteilijalle kaksi avioliiton ulkopuolista lasta. Hintze oli haastatellut Edelfeltin taiteilijaystäviä ja kuvanveistäjä Vallgren saattoi 30-luvulla kertoa erilaisia tarinoita iloisesta nuoruuselämästä Pariisissa. Vallgren kuvaili Virginietä vaaleatukkaiseksi ja ruskeasilmäiseksi. Hintze yhdisti useita Edelfeltin repertuaarin malleja vuosilta 1880-1884, kutsuen heitä kaikkia Virginieksi.

 

Myöhempi tutkimus on osoittanut, että Edelfeltin suuri tunnekriisi vuosina 1883-1884 perustui vielä suurempaan salaisuuteen, joka meidän pitää takautuvasti nähdä yhteydessä Suomen poliittisiin tapahtumiin ja sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Edelfelt oli rakastunut venäläisen miljonäärin tyttäreen Sophie Manzeyhin jo vuonna 1880 ja matkusti säännöllisesti Venäjälle sekä tapasi tytön perhettä niin Suomessa kuin Ranskassakin. Kun heidän lyhyt kihlauksensa purkautui 1884 Manzeyn perheen vaatimuksesta, joutui Edelfelt tunnekuohuun, joka virtaa hänen äidilleen kirjoittamiensa kirjeiden läpi. Hänen sisarensa Berta Edelfelt päätti sensuroida romanssin Manzeyn kanssa toimittamastaan kirjekokoelmasta, ”Ur Albert Edelfelts brev”, ja tämän Hintze virheellisesti tulkitsi yritykseksi piilottaa rakkaus myyttiseen Virginiehen, malliin, jonka hän itse kehitti kirjeistä, luonnoskirjojen piirustuksista ja useista mallimaalauksista sekä Ville Vallgrenin yli viisikymmentä vuotta vanhoista muistoista.

 

(Teksti: FM Marina Catani)

Provenienssi: Ville Vallgren; Viivi Vallgrenin perilliset (Hintze 1953); Elvi Numminen, Tampere (1946); myyty Hörhammer & Savolainen 1.12.1984 nykyiselle omistajaperheelle.

Kirjallisuus: B. Hintze (1942-44) nro. 149, kuva osa I, s. 132; Albert Edelfelt, Juhlakirja, Valtion taidemuseo (2004), kuva s. 69. Hufvudstadsbladet 10.5.1914, Finska Tidskrift, joulukuu 1929, s. 354.

Näyttelyt: Suomen Taideyhdistyksen 100-vuotisjuhlanäyttely, Taidehalli 1946, nro 57. Albert Edelfeltin 100-vuotismuistonäyttely, Ateneum, nro 28. Albert Edelfeltin 150-vuotismuistonäyttely, Ateneum, nro 48., kuva s. 69.

Lunastus

viiden (5) arkipäivän sisään osoitteessa Tehtaankatu 36, Helsinki. Huutokauppapäivän lisäksi arkisin klo 11-17 ja huutokauppaviikon ensimmäisenä lauantaina klo 11-15. 
Lue lisää täältä. Lunastusajan umpeuduttua perimme säilytysmaksun, joka on 5 €/kohde/arkipäivä (isokokoiset kohteet 10 €/kohde/arkipäivä).