313. Akseli Gallen-Kallela (1865-1931)

Katukuva Pariisista

öljy, sign. 1909, Akseli Gallen-Kallela matkusti vuonna 1908 jälleen Pariisiin. Suomen yhtenäistäminen Venäjän kanssa oli alkanut ns. toisen sortokauden muodossa. Isänmaan kansallisuusaate oli Gallen-Kallelan sydäntä lähellä, ja hän oli toiminut hellittämättömästi oman, suomalaisen kulttuurin puolestapuhujana. Suurten yhteiskunnallisten ja taiteellisten ristiriitojen väsyttämä taiteilija oli kuitenkin kokenut luomisvoimansa ehtyneen. Suomalaisen taiteen näyttely Pariisin syyssalongin yhteydessä toi kaivatun mahdollisuuden palata Ranskaan. Ankean kauden jälkeen Gallen-Kallela huomasi vapautuvansa henkisesti ja luovasti, tutussa ja inspiroivassa ympäristössä. Hän koki taiteellisen uudistumisen; ominaista tälle ajalle on selvästi rohkeampi ote töihin. Gallen-Kallelan paletti kirkastui ja siveltimenvedot levenivät. Keväällä 1909 Gallen-Kallela maalasi Pariisissa useita teoksia kaupungin bulevardeilta. Hänen naishahmonsa suurine hattuineen ovat tunnistettavissa lähes jokaisessa.   Katukuva Pariisista on välähdyksenomainen hetki iltahämärästä valojen kaupungissa. Kuvan pinta-alan täyttävät illanviettoa varten pukeutuneet ihmishahmot. Taustalla kajastaa katulyhdyn hohde. Etualan daamin suuri, vihreä hattu varjostaa hieman hänen kasvojaan. Turkiskaulus on kiedottu kevyesti harteille. Knallipäinen mies katsoo odottavasti ulos maalauksesta, suoraan katsojaan. Hahmoja näyttää vaivaavan kyseiselle ajalle tyypillinen spleen, melankolia. Ovatko juhlapukuiset ihmiset tulossa teatterista ja kenties menossa lasilliselle Montmartren taiteilijakahviloihin? Ranskassa alkanut uusi ja innovatiivinen maalaustapa vahvistui Gallen-Kallelan kuuluisalla Afrikan-matkalla, jonne hän lähti perheineen Marseillesta toukokuussa 1909. (Teksti: Johanna Lindfors), 33x29

Huutokauppa päättyi

Vasarahinta

35 000 €

Lähtöhinta

35 000 €

Akseli Gallen-Kallela matkusti vuonna 1908 jälleen Pariisiin. Suomen yhtenäistäminen Venäjän kanssa oli alkanut ns. toisen sortokauden muodossa. Isänmaan kansallisuusaate oli Gallen-Kallelan sydäntä lähellä, ja hän oli toiminut hellittämättömästi oman, suomalaisen kulttuurin puolestapuhujana. Suurten yhteiskunnallisten ja taiteellisten ristiriitojen väsyttämä taiteilija oli kuitenkin kokenut luomisvoimansa ehtyneen. Suomalaisen taiteen näyttely Pariisin syyssalongin yhteydessä toi kaivatun mahdollisuuden palata Ranskaan.

Ankean kauden jälkeen Gallen-Kallela huomasi vapautuvansa henkisesti ja luovasti, tutussa ja inspiroivassa ympäristössä. Hän koki taiteellisen uudistumisen; ominaista tälle ajalle on selvästi rohkeampi ote töihin. Gallen-Kallelan paletti kirkastui ja siveltimenvedot levenivät. Keväällä 1909 Gallen-Kallela maalasi Pariisissa useita teoksia kaupungin bulevardeilta. Hänen naishahmonsa suurine hattuineen ovat tunnistettavissa lähes jokaisessa.  

Katukuva Pariisista on välähdyksenomainen hetki iltahämärästä valojen kaupungissa. Kuvan pinta-alan täyttävät illanviettoa varten pukeutuneet ihmishahmot. Taustalla kajastaa katulyhdyn hohde. Etualan daamin suuri, vihreä hattu varjostaa hieman hänen kasvojaan. Turkiskaulus on kiedottu kevyesti harteille. Knallipäinen mies katsoo odottavasti ulos maalauksesta, suoraan katsojaan. Hahmoja näyttää vaivaavan kyseiselle ajalle tyypillinen spleen, melankolia. Ovatko juhlapukuiset ihmiset tulossa teatterista ja kenties menossa lasilliselle Montmartren taiteilijakahviloihin? Ranskassa alkanut uusi ja innovatiivinen maalaustapa vahvistui Gallen-Kallelan kuuluisalla Afrikan-matkalla, jonne hän lähti perheineen Marseillesta toukokuussa 1909.

(Teksti: Johanna Lindfors)

Aihe Katukuva Pariisista
Tekniikka öljy
Signeerattu Kyllä
Sign. 1909
Korkeus 33
Leveys 29
Lisätiedot

Akseli Gallen-Kallela matkusti vuonna 1908 jälleen Pariisiin. Suomen yhtenäistäminen Venäjän kanssa oli alkanut ns. toisen sortokauden muodossa. Isänmaan kansallisuusaate oli Gallen-Kallelan sydäntä lähellä, ja hän oli toiminut hellittämättömästi oman, suomalaisen kulttuurin puolestapuhujana. Suurten yhteiskunnallisten ja taiteellisten ristiriitojen väsyttämä taiteilija oli kuitenkin kokenut luomisvoimansa ehtyneen. Suomalaisen taiteen näyttely Pariisin syyssalongin yhteydessä toi kaivatun mahdollisuuden palata Ranskaan.

Ankean kauden jälkeen Gallen-Kallela huomasi vapautuvansa henkisesti ja luovasti, tutussa ja inspiroivassa ympäristössä. Hän koki taiteellisen uudistumisen; ominaista tälle ajalle on selvästi rohkeampi ote töihin. Gallen-Kallelan paletti kirkastui ja siveltimenvedot levenivät. Keväällä 1909 Gallen-Kallela maalasi Pariisissa useita teoksia kaupungin bulevardeilta. Hänen naishahmonsa suurine hattuineen ovat tunnistettavissa lähes jokaisessa.  

Katukuva Pariisista on välähdyksenomainen hetki iltahämärästä valojen kaupungissa. Kuvan pinta-alan täyttävät illanviettoa varten pukeutuneet ihmishahmot. Taustalla kajastaa katulyhdyn hohde. Etualan daamin suuri, vihreä hattu varjostaa hieman hänen kasvojaan. Turkiskaulus on kiedottu kevyesti harteille. Knallipäinen mies katsoo odottavasti ulos maalauksesta, suoraan katsojaan. Hahmoja näyttää vaivaavan kyseiselle ajalle tyypillinen spleen, melankolia. Ovatko juhlapukuiset ihmiset tulossa teatterista ja kenties menossa lasilliselle Montmartren taiteilijakahviloihin? Ranskassa alkanut uusi ja innovatiivinen maalaustapa vahvistui Gallen-Kallelan kuuluisalla Afrikan-matkalla, jonne hän lähti perheineen Marseillesta toukokuussa 1909.

(Teksti: Johanna Lindfors)