34. Akseli Gallen-Kallela (1865-1931)

Saaristomaisema

öljy, sign. A Gallen Kallela 1920, Jo 1890-luvulla Gallen-Kallela oli maalannut Murtosaaressa ja Visuveden rannoilla väriloistokkaita järvi- ja auringonlaskumaisemia. Luonnon puhtaus ja melkeinpä pyhä kauneus näyttäytyy taiteilijan tuotannossa yhä uudelleen ja uudelleen, myös ankarana ja raadollisena, mutta aina yhtä rakkaana. Pohjolan kesien viehätys on myös nähtävissä 1920-luvun alussa valmistuneissa päivänpaisteisissa saaristonäkymissä, joissa sinisen ja valkoisen eri sävyt toistuvat ja valon kirkkaus huikaisee.   Teoksen valmistumisvuonna, 1920, Gallen-Kallelan mieltä vaivasi Kalevalan kuvitus. Hänen pitkään pohtimansa suuret aiheet olivat kypsymässä ja hän olisi halunnut jo tarttua tehtävään. Werner Söderström Osakeyhtiö tarjosi hänelle mahdollisuutta Koru-Kalevalan toteuttamiseen, ja tähän Gallen-Kallela päättikin suostua. Gallen-Kallela muutti perheensä 1921 Porvooseen ja keskittyi tehtävään. Jo muutamaa vuotta aiemmin hän oli kirjoittanut Karl Hedmanille, että ”[…] Luonto ja sen tutkimus on ja on oleva taiteelle ikuinen uudistumisen lähde, mutta sillä ei ole sanottu, että uskonto, historia ja kansansadut olisivat ulkopuolella taiteen alueen. On vain niin, että ei auta ammentaa viimeksimainituista lähteistä omistamatta riittävää lahjakkuutta […].” (Okkonen, 1961, s. 811-812.)   Tänä kautena Gallen-Kallela siis keskittyi vahvasti suomalaisuuteen, ja maalauksissa on nähtävissä tiettyä uudenlaista lyyrisyyttä. On kuin hän olisi tahtonut päättäväisesti maalata esiin kauneimman Suomen, aidoimman luonnon, vahvimman luonteen. Paletti vaikuttaa vapautuneen ja värikylläisyys – melkeinpä muistuma Afrikan-kaudelta – saa sijaa. Vapaussodan raskaiden vuosien jälkeen teoksissa on iloa ja varmuutta.   Gallen-Kallela maalasi tiettävästi ainakin pari aiheeltaan samankaltaista saaristomaisema-teosta. Vastaavanlainen työ oli luettelonumero 312. Valtion taidemuseon näyttelyssä Akseli Gallen-Kallela (Ateneum 16.2.-26.5.1996, Turun Taidemuseo 26.6.-1.9.1996.), 63,5x47,5