412. Ellen Thesleff (1869-1954)*

Toscana

öljy, sign. 1930, 1800-luvun lopulla ulkomaille taideoppiin lähteneet suomalaistaiteilijat suuntasivat yleisimmin Pariisiin. Ellen Thesleffille, joka osoitti huomattavaa yksilöllisyyttä maalaustaiteessaan, Italia merkitsi kuitenkin erityisen paljon. Vuosien 1894 ja 1939 välillä Thesleff asui useita pitempiä tai lyhyempiä aikoja Firenzessä. Hänen pitkillä matkoillaan Italiaan mukana seurasi yleensä muutakin perhettä, varsinkin sisaria, ja mahdollisesti myös äiti Lilli. Ellen Thesleff ihaili suuresti italialaisen taiteen vanhoja mestareita, kuten Leonardo da Vincia, Michelangeloa ja Botticellia. 1920-luvulla suomalaisessa taiteessa yhteiskunnalliset aiheet ja taiteen sosiaalinen merkitys tuli kokea tärkeiksi. Marraskuun ryhmä kubistisine maalauksineen pyrki uudistamaan perinteisiin nojaavaa taide-elämää. Thesleff asettui kauemmas tästä pyrkimyksestä ja alkoi sen sijaan vapauttaa palettiaan. Hän uudisti ja työsti tekniikkaansa, jolloin esimerkiksi auringonvalo alkoi saada vielä merkittävämpää asemaa maalauksissa. Italia tuli entistä vahvemmaksi hänen ilmaisussaan. Kiinnostuminen puupiirrostekniikasta vaikutti myös maalaustavan muutokseen. Toscanasta tehdyssä maalauksessa kuulaat, ohuet värisävyt ja hillitty ja yksinkertainen muodon taju kieppuvat yhteen harmoniseksi kokonaisuudeksi. Italialainen maisema esittäytyy lähes aavistuksenomaisena, mutta silti täysin tunnistettavana. Viivan osuus kuvan luomisessa alkoi painottua yhä tärkeämpänä ominaisuutena. Thesleffin ainutlaatuinen, oma kauneuskäsitys avautuu suoraan katsojan edessä. Taiteilija on selvästi ammentanut Italian taiteen menneisyydestä, mutta modernisoinut sen omalle ilmaisulleen sopivaksi. Maalaus on kuin vastakohta realistiselle tai valokuvantarkalle työlle, ja silti se onnistuu välittämään maisemassa vallitsevan tunnelman. Työ on intensiivinen ja samalla vapaa kaikesta turhasta. Läsnä on vain valo. Teksti: Johanna Lindfors, 41x45

Huutokauppa päättyi

Vasarahinta

15 500 €

Lähtöhinta

15 000 €

1800-luvun lopulla ulkomaille taideoppiin lähteneet suomalaistaiteilijat suuntasivat yleisimmin Pariisiin. Ellen Thesleffille, joka osoitti huomattavaa yksilöllisyyttä maalaustaiteessaan, Italia merkitsi kuitenkin erityisen paljon. Vuosien 1894 ja 1939 välillä Thesleff asui useita pitempiä tai lyhyempiä aikoja Firenzessä. Hänen pitkillä matkoillaan Italiaan mukana seurasi yleensä muutakin perhettä, varsinkin sisaria, ja mahdollisesti myös äiti Lilli. Ellen Thesleff ihaili suuresti italialaisen taiteen vanhoja mestareita, kuten Leonardo da Vincia, Michelangeloa ja Botticellia.

1920-luvulla suomalaisessa taiteessa yhteiskunnalliset aiheet ja taiteen sosiaalinen merkitys tuli kokea tärkeiksi. Marraskuun ryhmä kubistisine maalauksineen pyrki uudistamaan perinteisiin nojaavaa taide-elämää. Thesleff asettui kauemmas tästä pyrkimyksestä ja alkoi sen sijaan vapauttaa palettiaan. Hän uudisti ja työsti tekniikkaansa, jolloin esimerkiksi auringonvalo alkoi saada vielä merkittävämpää asemaa maalauksissa. Italia tuli entistä vahvemmaksi hänen ilmaisussaan. Kiinnostuminen puupiirrostekniikasta vaikutti myös maalaustavan muutokseen.

Toscanasta tehdyssä maalauksessa kuulaat, ohuet värisävyt ja hillitty ja yksinkertainen muodon taju kieppuvat yhteen harmoniseksi kokonaisuudeksi. Italialainen maisema esittäytyy lähes aavistuksenomaisena, mutta silti täysin tunnistettavana. Viivan osuus kuvan luomisessa alkoi painottua yhä tärkeämpänä ominaisuutena. Thesleffin ainutlaatuinen, oma kauneuskäsitys avautuu suoraan katsojan edessä. Taiteilija on selvästi ammentanut Italian taiteen menneisyydestä, mutta modernisoinut sen omalle ilmaisulleen sopivaksi. Maalaus on kuin vastakohta realistiselle tai valokuvantarkalle työlle, ja silti se onnistuu välittämään maisemassa vallitsevan tunnelman. Työ on intensiivinen ja samalla vapaa kaikesta turhasta. Läsnä on vain valo.

Teksti: Johanna Lindfors

Aihe Toscana
Tekniikka öljy
Signeerattu Kyllä
Sign. 1930
Korkeus 41
Leveys 45
Lisätiedot

1800-luvun lopulla ulkomaille taideoppiin lähteneet suomalaistaiteilijat suuntasivat yleisimmin Pariisiin. Ellen Thesleffille, joka osoitti huomattavaa yksilöllisyyttä maalaustaiteessaan, Italia merkitsi kuitenkin erityisen paljon. Vuosien 1894 ja 1939 välillä Thesleff asui useita pitempiä tai lyhyempiä aikoja Firenzessä. Hänen pitkillä matkoillaan Italiaan mukana seurasi yleensä muutakin perhettä, varsinkin sisaria, ja mahdollisesti myös äiti Lilli. Ellen Thesleff ihaili suuresti italialaisen taiteen vanhoja mestareita, kuten Leonardo da Vincia, Michelangeloa ja Botticellia.

1920-luvulla suomalaisessa taiteessa yhteiskunnalliset aiheet ja taiteen sosiaalinen merkitys tuli kokea tärkeiksi. Marraskuun ryhmä kubistisine maalauksineen pyrki uudistamaan perinteisiin nojaavaa taide-elämää. Thesleff asettui kauemmas tästä pyrkimyksestä ja alkoi sen sijaan vapauttaa palettiaan. Hän uudisti ja työsti tekniikkaansa, jolloin esimerkiksi auringonvalo alkoi saada vielä merkittävämpää asemaa maalauksissa. Italia tuli entistä vahvemmaksi hänen ilmaisussaan. Kiinnostuminen puupiirrostekniikasta vaikutti myös maalaustavan muutokseen.

Toscanasta tehdyssä maalauksessa kuulaat, ohuet värisävyt ja hillitty ja yksinkertainen muodon taju kieppuvat yhteen harmoniseksi kokonaisuudeksi. Italialainen maisema esittäytyy lähes aavistuksenomaisena, mutta silti täysin tunnistettavana. Viivan osuus kuvan luomisessa alkoi painottua yhä tärkeämpänä ominaisuutena. Thesleffin ainutlaatuinen, oma kauneuskäsitys avautuu suoraan katsojan edessä. Taiteilija on selvästi ammentanut Italian taiteen menneisyydestä, mutta modernisoinut sen omalle ilmaisulleen sopivaksi. Maalaus on kuin vastakohta realistiselle tai valokuvantarkalle työlle, ja silti se onnistuu välittämään maisemassa vallitsevan tunnelman. Työ on intensiivinen ja samalla vapaa kaikesta turhasta. Läsnä on vain valo.

Teksti: Johanna Lindfors